maanantai 25. toukokuuta 2009

Rauhalliselta rannalta turistihelvettiin

Meidan oli aika pakata rinkkamme ja lahtea etsimaan toista, hieman rauhallisempaa rantaa. Olimmehan jo viettaneet paivan taalla turistirysassa.. Kaikki on hinnoteltu noin kolme kertaa kalliimmaks, kuin mita ne normaalisti olisivat. Olimme kuulleet hieman huhua, etta Agonda beach olisi miellyttava ja rauhallinen ranta, joten otimme liian kalliin autorikshan ja matkasimme Agondaan.

Rannalle paastyamme emme olleet uskoa silmiamme.. Ranta oli tyhja, ei yhtaan baaria/ravintolaa, ei meluavia lankkareita, eika inkkareita, vain me ja muutama kaukaisuudessa nakyva hahmo. Hetken siina rannan reunalla seistyamme eras nainen tuli ja kysyi tarvitsisimmeko huoneen. Paatimme vilkaista ja huoneet olivat miltein taydellisen nakoiset, kokoiset ja hintakin oli kohdillaan (300Rs./yo). Edellisena yona olimme maksaneet 50 rupiaa enemmaan noin kolme kertaa pienemmasta ja todella huonossa kunnossa olevasta kopista. Paatimme ottaa huoneet talta rouvalta ja asetuimme aloillemme, jonka jalkeen menimme suoraan rannalle ja aaltoihin leikkimaan. Illalla yritimme loytaa jotain ravintolaa, mutta turhaan. Kaikki paikat oli suljettu sesongin loputtua.. No saimme kuitenkin sovittua paikallisen kioskin pitajan kanssa, etta han tekisi meille omeletit, jonka paalle sitten illemmalla soimme tuoreita mangoja. Pienen keskustelun jalkeen totesimme kaikki, etta tama on niin kaunis ja rauhaisa paikka, etta jaisimme tanne pariksikin yoksi. Illalla otimme eilen ostamamme rommipullon esiin, matkasimme rannalle ja nautimme merituulesta, rommista ja toistemme seurasta. Seuraava paiva meni oikeastaan kokonaan rannalla maaten, valilla uiden ja valilla napaa ruskistaen. Olimme sopineet etta emantamme tekisi meille ruokaa, joten tanaan emme ainakaan naantyisi nalkaan. Illalla otimme Samin kanssa parit oluset ja nautimme ukkosen luomasta kauniista esityksesta ja mun uuden koirakaverin seurasta.

Oli tullut aika taas jatkaa matkaa ja olimme edellisena iltana sopineet eraan taksikuskin kanssa, etta han toisi meidat tanne Benaulimiin. Tama olikin Lonely Planetin mukaan oikein rauhaisa paikka.. No toisin kavi.. Ranta oli ihan taynna molyavia Intialaisia turisteja. Vesiskootterit ja moottoriveneet suhasivat rannan tuntumassa, liitovarjot vetivet edes takas rannalla... Olimmeko tulleet helvettiin? mita pahaa olimme muka tehneet? en oikein ymmarra miten jotku ihmiset viihtyy tallasissa lomahelveteissa, mutta ei aina kaikkee voi tajuta. Paatimme kuitenkin jaada tanne meidan viimeisiksi Goa paiviksi ja loysimme pienen hakemisen jalkeen meille ihan mukavat kopit hieman kauempaa tasta kaikesta halinasta. Eilen sitten uitiin taas kokopaiva, Illalla Otimme Samin kanssa parit oluset (taas) ja painuimme vasyneina nukkumaan. Tanaan lahdimme ajoissa rannalle, soimme aamiaisen ja menimme hieman sivummalle tujottavien Intialaisten, Katjaa himoitsevien katseiden edesta. Ei tainnu vierahtaa kuin pari tuntia, niin pari inkkarimiesta tuli vaimojensa kanssa ja lyottayty meidan seuraan, vaimojen makattaessa ukkojensa asenteista.. Jotenki nain: Jos me pukeuduttais samalla tavalla kuin tama nuori nainen, niin te heittaisitte meidat heti kadulle, mutta heti kun te naatte taalla vaalean naisen vahissa pukeissa, niin te lyottaydytte seuraan ja haluatte meidan kaikkien jaavan siihen.. outoa.. No niin se kylla on, mutta Katja kaiken oppineena tajus vetasta vahan peittavampaa liinaa ymparilleen.

Uituamme tarpeeksi kauan lahdimme hieman kaupungille (pieni kyla) katsastamaan olisko taalla mitaan ihmeellista, mutta eihan taallakaan enaan naita kauppoja paljoa ole.. Nyt taalta nettikahvilasta sitten suoraan rommia ostamaan ja omalle rannalle istuskelemaan ja nautiskelemaan aaltojen aanista.

2 kommenttia:

  1. hallo Rahul und Katya grüsse von Mama und Papa

    VastaaPoista
  2. Danke Mama und Papa :) Viele grüsse für euch auch!

    VastaaPoista