Nyt on pakko myontaa, etta me ollaan totaalisesti jamahdetty tanne taivaallisen kauniiseen ja rauhalliseen Rishikeshiin. Me ei olla varsinaisesti tehty taalla muuta kuin kayty hieronnassa ja levatty. Tiistaina me lahettiin aamulla klo 09.00 raftaamaan eli laskemaan kumiveneella koskea ja se kokemus oli mita taydellisin. Kuudentoista kilometrin sijasta me paatettiin repasta kunnolla ja otettiin pisin mahdollinen lasku, joka oli 27 kilometria. Talla reissulla me tutustuttiin todella mukavaan pariskuntaan, jonka kanssa me ollaan vietetty taalla aikaa. Eva on Islannista ja 28 vuotias ja Jon on Jenkeista ja on ialtaan 22 vuotias. Kummatkin opiskelee elokuva-alalla ja Jon opiskelee lahinna ohjausta ja tuottamista.
Eilen pienen suostuttelun jalkeen paatettiin Katjan kanssa vuokrata skootteri jolla sitten huristeltiin ympari lahiseutuja. Eva ja Jon oli vuokrannut skootterin jo aikasemmin ja he osallistuivat kanssamme Rishikesh kierrokselle :) Sitten kavikin sellanen kiva juttu, etta Katja sai mita taydellisimman idean ja me paatettiin vuokrata pratkat, joilla me lahdettais kiertelemaan himalajan vuoristoja tai pikemminkin matkata Lehiin.. Me peruttiin Katjan kanssa meidan junaliput ja jaatiin tanne viela pariksi paivaksi. Lehiin lahdossa oli kuitenkin ongelmansa, eika meidan pratkat tulis millaan suoriutumaan siita matkasta, joten tyydyttiin kiertelemaan vaan naita lahiseutuja. Nyt tassa odotellaan sita, etta ne pratkat tuotais meille.. Se tyyppi on jo 30 minuuttia myohassa.. No toivotaan parasta! Mulla on viela sellanen juttu, etten omista ajokorttia, mutta mita olen muilta lankkareilta ja paikallisilta kuullut, niin jos on rahaa niin et sa korttia taalla tarvitse. Googletin kuitenkin kortitta ajosta juttuja ja pahimmassa tapauksessa se on sitten 3kk linnaa.. :)
Jokatapauksessa huomenna aamulla klo 06 me startataan pratkat ja lahdetaan matkaan. Seuraavat kaksi viikkoa olis tarkoitus ajella ympariinsa niilla pratkilla ja viimeinen viikko eli kolmas me vietetaan siirtyessa Delhiin, josta sitten Finnairin lennolla takas Suomeen. Seuraavan kerran paasen varmaan kirjoittamaan blogia vasta kahden viikon kuluttua :( Me kuvataan kuitenkin matkan varrelta videoita ja ehka ma jopa saan jotain tekstia rustattua paperillekkin, jonka sitten puran tanne teille luettavaks.
Nii joo.. Me tavattiin taalla yks Israelilainen jatka jonka me oltiin tavattu jo aikasemmin Bodh Gayassa.. Varanasissa me tavattiin yks jatka joka lupas opettaa mulle ja Yltsalle body surfingia Goalla, joten Intiako iso maa :) On vaan todella hauskaa tormata toisella puolella Intiaa samoihin tyyppeihin joita on tavannu aikasemmin matkansa aikana. Sitten onkin hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla/kertoa kaikesta mita matkan varrella on tapahtunut.
Tulispa ne pratkat jo, niin paasis hieman viela harjottelemaan ennen matkalle lahtoa.. Meidan kummankin pariskunnan pratkat on 150cc ja suurin milla ma oon tahan mennessa ajanu on 125cc, mut ei kai ne niin erilaisia ole :)
Kesahalit kaikille taalta Intiasta!
perjantai 26. kesäkuuta 2009
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Like in heaven <3
Tanaan ollaan otettu aika iisisti koko paiva. Katja on enimmakseen nukkunut vain.. Ma otin itteani niskasta kiinni ja lahin kaymaan jonkin matkan paassa automaatilla ja kiertelemassa hieman laheisia alueita. Palattuani menin Oasis ravintolaan syomaan kakkua, juomaan teeta ja lukemaan kirjaa. Taalla maisemat on niin taivaallisen kauniita. Vuoristot rajaavat maisemia kaikilta suunnilta ja Ganges virtaa vuolaana tuolla alhaalla noin 100:n metrin paassa, taalla olo on kuin paratiisissa. Huomenna mennaan sitten ottamaan kokovartalohieronnat tahan nettikahvilan viereen. Hyva et tultiin suoraan tanne High Banksille, koska taalla on 50:n metrin sisalla kaikki mita tarvii, eika autot ja vikramit pida mitaan metelia.. Jos Katjan kunto on huomenna parempi niin lahetaan ylihuomenna aamulla raftaamaan (16 km) JEE!! :) Nyt vaan jatkamaan akkujen latailua ja illalla sitten viela Oasikseen syomaan.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Keskelle luonnon rauhaa lepaamaan
Nyt oli aika sanoa Varanasille hei hei ja jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Onneks olo oli jo paljon parempi eika rinkankaan kantamisessa ollut mitaan ongelmia. Suuntasimme kulkumme autorikshoille, jotka siis eivat saaneet tulla talle alueelle jossa meidan hotelli sijaitsi. Paastyamme juna-asemalle lasahdimme lattialle odottamaan junan saapumista. Katja kavi etsimassa meille jotain juotavaa, jonka aikana ma tyhman nakosena pallistelen laheisyydessamme oleskelevia ihmisia.. Juna tuli ja hyppasimme kyytiin, nain alkoi vajaan vuorokauden junamatkamme kohti Haridwaria, joka oli meidan seuraava maarampaamme.
Junamatka meni miltein ongelmitta, mutta hotellille paastyamme huomasin rahavyossani reijan... Olinkin jo ehtinyt ihmettelemaan, etta saastyttaisko me koko matkan ajan kaikilta varkaus yrityksilta, mutta ei. Multa oli viilletty housut tosta kassien ylapuolelta auki ja viilto ylettyi ihan rahavyon ekaan taskuun asti.. Onneks mulla ei ollut siella yhtaan rahaa ja passikin oli seuraavassa taskussa, joka saastyi talta julmalta voron partateralta. Onneks mun lemppari housujen paikkaus ei Haridwarissa maksanut, kuin viisi rupiaa, joten nyt voin niitakin taas kayttaa.
Loydettyamme hotellin, lepasimme muutaman tunnin ja lahdimme syomaan. Ruoka oli todella hyvaa ja oli todella kiva syoda kunnolla taas pitkasta aikaa. Ruoan jalkeen me lahettiin katsastamaan kaupungin liepeilla oleva Mansa Devi Mandir-Hindutemppeli. Temppeli sijaitsi laheisen vuoren huipulla, mutta temppeli itsessaan ei ollut kovin kummoinen.. Vaijerihissilla vuorelle meno ja alas tulo olivat sitakin mielenkiintoisemmat, vaikka kestivatkin vain hetken aikaa.. Taman jalkeen lahimme Gangesin rannalle ihmettelemaan ihmisten touhuja. Matkallamme me loydettiin vaaka, joten kumpikin meista paatti kayda kokeilemassa painonsa . Katja oli paassy alle 60 kiloon ja ma olin taas palannut takaisin mun normaaliin 64:n kiloon. Taa siis tarkottaa, etta ma painoin ennen mun vatsatautia ehka jopa 67kg.. Aika possu oon taalla ollu :) Tarpeeks kierrettyamme palasimme hotellille pain ja matkalla poikettiin sitten viela syomaan paikalliseen okyravintolaan, jossa ruotka oli kylla taas kerran taivaallisen hyvaa. Taman jalkeen palasimme hotellille lepaamaan ja pakkailemaan huomista varten, mutta hetken touhuttuamme lamppumme sammui eika huoneessa pahemmin nahnyt enaan pakata.. Isantamme oli todella mukava ja yritti kaikkensa mutta ei saanut lyhtyja syttymaan, joten se ehdotti meille josko me vaihettais huonetta, mutta Katja ei jaksanut alkaa siirtamaan tavaroita joten me jaatiin pimeyteen, mina mokottamaan ja Katja tutkailemaan Lonely Planettia :)
Olikohan se saman illan vaiko seuraavan aamun aikana tilanne tasottui. Vatsataudit Raoul-Katja 2-2.. Oli siis Katjan vuoro sairastua ja mita me veikattiin, niin se oli Katjan Gangesin rannalla juoma tee.. Oliskohan ollut pyhaa vetta?? No asialle ei voinut mitaan.. Aamulla meidan oli tarkoitus siirtya Rishikeshiin luonnon keskelle rauhottumaan. Katja oli sita mielta, etta silla olisi voimia lahtea yrittamaan, joten lahdimme juna-asemalle ja sielta junalla Rishikeshiin. Matkan aikana Katjan olo paheni todella paljon ja todella voimakkaat vatsakivut alko riivaamaan sita. Mun olis pitany tajuta sanoa sille et nyt jaadaan vaan paikallemme lepaamaan ja lahetaan vasta ku ollaan kumpikin terveita.. Mutta menossa oltiin jo ja milten perilla, joten asialle ei tassa vaiheessa voinut mitaan. Soitin meille hotellihuoneen valmiiksi Mount Valleys Mama Cottagesta, mutta peirlla meille selvisi, etta huone olisi vapaa vasta reilun tunnin paasta. Katja oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei meilla ollut mahdollisuutta jaada odottamaan vaan Katjan oli heti paastava levolle. Katja sitten kertoi itku silmissa miten reilua on sanoa, etta meille on huone jos ei sita kerran ole ja varsinkin, jos toiset matkustaa vartavasten sita varten pitkan matkaa tanne hotellille. Lahdimme kavelemaan viereiseen Green Valley Hotelliin, jonne Mama tuli heti kiireella ja pyysi anteeksi ja sanoi, etta saisimme taalta huoneen 200:lla rupialla. Huone oli todella upea! Varmaan paras tahan mennessa ja meilla oli siella oma A/C-laite.. sellanen siirrettava :)
Eilinen menikin enimmakseen levatessa ja Katjan olo parani hieman iltaa kohden. Tanaan se on paassy jo jalkeilleen ja aamulla me kaytiin syomassa aamiaiset viereisessa Oasis Ravintolassa. Aamiaisen jalkeen kaytiin sitten viela vahan shoppailemassa tossa viereisessa putiikissa, jonka jalkeen Katja painu taas levolle.Taalla on niin hyva olla nyt ja taa paikka itsessaan on niin ihanan rauhallinen, ettei taalta valttamatta haluais lahtea pois ollenkaan. No me ollaan taalla vahintaan niin kauan, etta kumpikin meista on taas terveita ja meilla on voimia taas jatkaa matkaamme. Paivalla ma kavin hakemassa mun toipilaalle hieman purtavaa (Momoja) samaisesta ravintolasta ja iltapalalla kaytiin viela tossa viereisessa Bandhari Swiss Cottagessa, jotta saatais vahan kilpailutusta tahan ruokailu touhuun :) Maman thali on Lonely Planetinkin suosittelema ja sita on muutkin taalla mulle suositelleet, joten se on sitten joku paiva pakko kayda myoskin kokeilemassa, mutta nailla mennaan nyt kunnes Katja parantuu kunnolla ja jaksaa ahtaa itseensa hieman enemman murkinaa. Taalla leipa on onneksemme hieman tummempaa, eika sellaista pullaa mita muualla on ollut. Huomenna ajateltiin ottaa viela hieman iisisti ja jos vain mahdollista, niin Maanantaina mennaan raftaamaan eli laskemaan jokea kumiveneella!! Niin joo ja se s**tanan rotta siella junassa oli yrittany Katjaltakin viiltaa laukun auki, mut onneks sil oli tuplavuori siina, joten yritykseks se jai.
Junamatka meni miltein ongelmitta, mutta hotellille paastyamme huomasin rahavyossani reijan... Olinkin jo ehtinyt ihmettelemaan, etta saastyttaisko me koko matkan ajan kaikilta varkaus yrityksilta, mutta ei. Multa oli viilletty housut tosta kassien ylapuolelta auki ja viilto ylettyi ihan rahavyon ekaan taskuun asti.. Onneks mulla ei ollut siella yhtaan rahaa ja passikin oli seuraavassa taskussa, joka saastyi talta julmalta voron partateralta. Onneks mun lemppari housujen paikkaus ei Haridwarissa maksanut, kuin viisi rupiaa, joten nyt voin niitakin taas kayttaa.
Loydettyamme hotellin, lepasimme muutaman tunnin ja lahdimme syomaan. Ruoka oli todella hyvaa ja oli todella kiva syoda kunnolla taas pitkasta aikaa. Ruoan jalkeen me lahettiin katsastamaan kaupungin liepeilla oleva Mansa Devi Mandir-Hindutemppeli. Temppeli sijaitsi laheisen vuoren huipulla, mutta temppeli itsessaan ei ollut kovin kummoinen.. Vaijerihissilla vuorelle meno ja alas tulo olivat sitakin mielenkiintoisemmat, vaikka kestivatkin vain hetken aikaa.. Taman jalkeen lahimme Gangesin rannalle ihmettelemaan ihmisten touhuja. Matkallamme me loydettiin vaaka, joten kumpikin meista paatti kayda kokeilemassa painonsa . Katja oli paassy alle 60 kiloon ja ma olin taas palannut takaisin mun normaaliin 64:n kiloon. Taa siis tarkottaa, etta ma painoin ennen mun vatsatautia ehka jopa 67kg.. Aika possu oon taalla ollu :) Tarpeeks kierrettyamme palasimme hotellille pain ja matkalla poikettiin sitten viela syomaan paikalliseen okyravintolaan, jossa ruotka oli kylla taas kerran taivaallisen hyvaa. Taman jalkeen palasimme hotellille lepaamaan ja pakkailemaan huomista varten, mutta hetken touhuttuamme lamppumme sammui eika huoneessa pahemmin nahnyt enaan pakata.. Isantamme oli todella mukava ja yritti kaikkensa mutta ei saanut lyhtyja syttymaan, joten se ehdotti meille josko me vaihettais huonetta, mutta Katja ei jaksanut alkaa siirtamaan tavaroita joten me jaatiin pimeyteen, mina mokottamaan ja Katja tutkailemaan Lonely Planettia :)
Olikohan se saman illan vaiko seuraavan aamun aikana tilanne tasottui. Vatsataudit Raoul-Katja 2-2.. Oli siis Katjan vuoro sairastua ja mita me veikattiin, niin se oli Katjan Gangesin rannalla juoma tee.. Oliskohan ollut pyhaa vetta?? No asialle ei voinut mitaan.. Aamulla meidan oli tarkoitus siirtya Rishikeshiin luonnon keskelle rauhottumaan. Katja oli sita mielta, etta silla olisi voimia lahtea yrittamaan, joten lahdimme juna-asemalle ja sielta junalla Rishikeshiin. Matkan aikana Katjan olo paheni todella paljon ja todella voimakkaat vatsakivut alko riivaamaan sita. Mun olis pitany tajuta sanoa sille et nyt jaadaan vaan paikallemme lepaamaan ja lahetaan vasta ku ollaan kumpikin terveita.. Mutta menossa oltiin jo ja milten perilla, joten asialle ei tassa vaiheessa voinut mitaan. Soitin meille hotellihuoneen valmiiksi Mount Valleys Mama Cottagesta, mutta peirlla meille selvisi, etta huone olisi vapaa vasta reilun tunnin paasta. Katja oli kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei meilla ollut mahdollisuutta jaada odottamaan vaan Katjan oli heti paastava levolle. Katja sitten kertoi itku silmissa miten reilua on sanoa, etta meille on huone jos ei sita kerran ole ja varsinkin, jos toiset matkustaa vartavasten sita varten pitkan matkaa tanne hotellille. Lahdimme kavelemaan viereiseen Green Valley Hotelliin, jonne Mama tuli heti kiireella ja pyysi anteeksi ja sanoi, etta saisimme taalta huoneen 200:lla rupialla. Huone oli todella upea! Varmaan paras tahan mennessa ja meilla oli siella oma A/C-laite.. sellanen siirrettava :)
Eilinen menikin enimmakseen levatessa ja Katjan olo parani hieman iltaa kohden. Tanaan se on paassy jo jalkeilleen ja aamulla me kaytiin syomassa aamiaiset viereisessa Oasis Ravintolassa. Aamiaisen jalkeen kaytiin sitten viela vahan shoppailemassa tossa viereisessa putiikissa, jonka jalkeen Katja painu taas levolle.Taalla on niin hyva olla nyt ja taa paikka itsessaan on niin ihanan rauhallinen, ettei taalta valttamatta haluais lahtea pois ollenkaan. No me ollaan taalla vahintaan niin kauan, etta kumpikin meista on taas terveita ja meilla on voimia taas jatkaa matkaamme. Paivalla ma kavin hakemassa mun toipilaalle hieman purtavaa (Momoja) samaisesta ravintolasta ja iltapalalla kaytiin viela tossa viereisessa Bandhari Swiss Cottagessa, jotta saatais vahan kilpailutusta tahan ruokailu touhuun :) Maman thali on Lonely Planetinkin suosittelema ja sita on muutkin taalla mulle suositelleet, joten se on sitten joku paiva pakko kayda myoskin kokeilemassa, mutta nailla mennaan nyt kunnes Katja parantuu kunnolla ja jaksaa ahtaa itseensa hieman enemman murkinaa. Taalla leipa on onneksemme hieman tummempaa, eika sellaista pullaa mita muualla on ollut. Huomenna ajateltiin ottaa viela hieman iisisti ja jos vain mahdollista, niin Maanantaina mennaan raftaamaan eli laskemaan jokea kumiveneella!! Niin joo ja se s**tanan rotta siella junassa oli yrittany Katjaltakin viiltaa laukun auki, mut onneks sil oli tuplavuori siina, joten yritykseks se jai.
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Saastainen Kaupunki
Eilinen meni kuitenkin melkein kokonaan levatessa, mutta illalla me lahettiin jokatapauksessa soutelemaan pyhalle Gangesille. Joki on todella miellyttava ajanviettopaikka, vaikka se onkin todella taynna veneilevia turisteja. Matkalla naimme laumoittan vesipuhveleita, jotka taitavat olla ehka maailman tyytyvaisimman nakoisia elaimia. Myohemmin matkallamme nahtiin sitten se kauan odotettu naky.. Ruumis ui meita vastaan soutaessamme jokea eteen pain.. Edellisena iltana veneemme soutaja sanoi etta vesi on todella puhdasta ja jos siina ui kerran ei voi tulla enaan kipeeks.. Niin ja pitihan sen sitten viela todistaa se, etta sita vetta voi juoda. Auringon laskettua me mentiin katsomaan pujaa, joka on jonkin nakoinen ylistys Ganges-joelle. Samalla laskin myoskin kynttilan mummini muistolle, joka kuoli noin kuukausi sitten.
Todella tuskaisan yon jalkeen me herattiin noin neljan aikaan aamulla, otettiin vene ja soudettiin katsomaan auringon nousua joelle, joka oli todella mahtava kokemus ja mielestani tama on kylla sellainen asia mika kaikkien Varanasiin tulijoiden tulisi kokea. Tunnin veneilyn jalkeen me palattiin takasin tanne hotellille aamupalalle, kun kaikki lahiston ruokapaikat olivat viela kiinni.
Eilen illalla alkanut kurkkukipi oli siis yltynyt semipahaks rakataudiks, joka alkaa todenteolla rasittamaan mun fiiliksia taalla Varanasissa. Tama ei todellakaan ole se kaupunki minne kannattaa tulla sairastamaan varsinkaan mitaan pahaa tautia. Antibioottien takia mulla ei nytte ole sit mitaan vasstustusta naita muita kivoja bakteereita vastaan ja taa kaupunki on likasin ja saastasin paikka missa ma oon ikina kaynyt.
Nojoo.. Takasin asiaan. Aamiaisen jalkeen menimme lepaamaan muutamaksi tunniksi, kunnes Matunin ja Aparnan oli luovutettava huone pois. Lahdimme yhdessa syomaan viela viimeisen kerran enne heidan lahtoaan takaisin kotiin Kolkataan. Olin tossa aikaisemmin saanut sellaisen hullun ajatuksen, etta tulisimme Katjan kanssa Kolkataan talvella, ma lahinna tyostamaan mun lopputyota.. No Matun on siita jo tosi innostunut vaikka se ei ole viela muuta kuin todella epavarmaa ja se sitten jo suunnitteli mita me tehtaisiin sillon kun tullaan sinne niille kylaan.. Oli kuitenkin tullut aika lahtea saattamaan nuoripari autorikshawlle. Hyvastelimme siella ja toivotimme heille hyvaa matkaa, jonka jalkeen meidan oli Katjan kanssa tarkoitus kiertaa laheisilla kujilla, mutta me oltiin kuitenkin niin vasyneita etta paatettiin tulla tanne hotellille kirjottelemaan meidan blogeja ja kentis menna sen jalkeen hetkeks taas lepaamaan. Huomenna onneks paastaan taalta pois.. Junaan jolla matkaisimme seuraavat 24 tuntia..
Todella tuskaisan yon jalkeen me herattiin noin neljan aikaan aamulla, otettiin vene ja soudettiin katsomaan auringon nousua joelle, joka oli todella mahtava kokemus ja mielestani tama on kylla sellainen asia mika kaikkien Varanasiin tulijoiden tulisi kokea. Tunnin veneilyn jalkeen me palattiin takasin tanne hotellille aamupalalle, kun kaikki lahiston ruokapaikat olivat viela kiinni.
Eilen illalla alkanut kurkkukipi oli siis yltynyt semipahaks rakataudiks, joka alkaa todenteolla rasittamaan mun fiiliksia taalla Varanasissa. Tama ei todellakaan ole se kaupunki minne kannattaa tulla sairastamaan varsinkaan mitaan pahaa tautia. Antibioottien takia mulla ei nytte ole sit mitaan vasstustusta naita muita kivoja bakteereita vastaan ja taa kaupunki on likasin ja saastasin paikka missa ma oon ikina kaynyt.
Nojoo.. Takasin asiaan. Aamiaisen jalkeen menimme lepaamaan muutamaksi tunniksi, kunnes Matunin ja Aparnan oli luovutettava huone pois. Lahdimme yhdessa syomaan viela viimeisen kerran enne heidan lahtoaan takaisin kotiin Kolkataan. Olin tossa aikaisemmin saanut sellaisen hullun ajatuksen, etta tulisimme Katjan kanssa Kolkataan talvella, ma lahinna tyostamaan mun lopputyota.. No Matun on siita jo tosi innostunut vaikka se ei ole viela muuta kuin todella epavarmaa ja se sitten jo suunnitteli mita me tehtaisiin sillon kun tullaan sinne niille kylaan.. Oli kuitenkin tullut aika lahtea saattamaan nuoripari autorikshawlle. Hyvastelimme siella ja toivotimme heille hyvaa matkaa, jonka jalkeen meidan oli Katjan kanssa tarkoitus kiertaa laheisilla kujilla, mutta me oltiin kuitenkin niin vasyneita etta paatettiin tulla tanne hotellille kirjottelemaan meidan blogeja ja kentis menna sen jalkeen hetkeks taas lepaamaan. Huomenna onneks paastaan taalta pois.. Junaan jolla matkaisimme seuraavat 24 tuntia..
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Korkea kuume ja ulkona +46C
Torstaina me paadyttiin kiertelemaan Bodh Gayan Buddha-temppeleita, jotka aika pitkalti noudattivat samaa kaavaa, mutta kaikissa oli se oman maansa ja kulttuurinsa henki. Minulle ehka mieleisin naista kaikista oli tietenkin Tibetin Buddhalainen temppeli, mutta silti myoskin lahella sijaitseva noin 20 metrinen buddha teki muhun aika upean vaikutuksen.
Bongasin taalta munkeilta tosi tyylikkaan laukun ja aloin heti itsekkin himoitsemaan moista olalleni, joten paadyimme myoskin metsastamaan moisia laukkuja. Loysimme eraan pyorilla liikkuvan kaupan, mutta myyjaa ei nakynyt missaan.. Hetki meni ja eras mies saapui juosten paikalle esittelemaan meille laukkujaan joiden hinnat oli laadun mukaan 159, 200 tai 250 rupiaa. En kuitenkaan loytanyt itselleni mieluista plankkoa ruskeaa kassia, joten paadyin tilaamaan sen huomiseksi ja tietenkin parasta laatua. Myyja halusi multa 100 rupiaa ennakkoja johon sanoin etten mielellani maksa tuotteesta ennen kuin olen sen saanut. Jatkoimme temppeleiden kiertelya ja paluumatkalla paadyimme yhden raatalin liikkeeseen, joka valmisti naita samoja laukkuja, mutta vain puoleen hintaan. Noh mie sitten paatin menna takas sinne edelliseen paikkaan neuvottelemaan hinnat uusiks, mutta samaa myyjaa ei nakynyt enaan ja tama toinen myyja oli todella ihmeissaan kun sanoin toisen tyypin kaupitelleen mulle naita laukkuja.. Kaiken lisaks talla myyjalla oli samat huomattavasti halvemmat hinnat kuin silla aamuisella.. No homma oli silla selva, joten mentiin Katjan kanssa takas sinne raatalille ja tehtiin sinne tilaus ja saatiin myoskin se laukku sitten illalla. Ihan hyva siis etten antanut sille sita sen pyytamaa ennakkoa, vaikka se olikin vain 1,50e, mut olis se varmasti sylettany jalkeen pain..
Illalla tavattiin sitten ravintolassa Hollantilaiset tyypit, joiden kanssa vaihdettiin hieman kuulumisia, jonka jalkeen mentiin takasin paatemppelille hetkeksi rauhottumaan ja sielta sitten takas hotellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna (Perjantai) alkoi ripuli.. ei paha mut silti. Meidan oli tarkotus kayda kiertamassa Tibetilaisella torilla, mutta eihan sita taalla ollut.. Se niinkun valtaosa munkeistakin oli poissa. Muuten paiva meni pikemminkin levatessa. Illan saapuessa paasimme taas tappelemaan autorikshawn hinnoista, mutta onneks meille loytyi suht nopeasti kuski joka suostui viemaan meidat meille soveliaalla hinnalla Gayaan. Tassa vaiheessa mun voimat alko jo hiipumaan, joten rinkan kantaminen ei ollut enaan kovinkaan mieluisaa.. Gaya oli kaiken lisaksi todella meluisa kaupunki, mutta onneks meidan ei tarvinnut olla siella kuin muutama tunti kello viiteen asti, jolloin junamme saapuisi ja paasisimme taas matkallamme eteen pain.
Junamatkalla Varanasiin kuume alkoi jo nousemaan ja meluavat inkkari nuoret hairitsivat nukkumistani todella pahasti. Lahempana paamaaraa Matun tuli kaymaan tarkastamassa mun kunnon.. Ne siis oli Aparnan kanssa samassa junassa tulossa meidan kanssa Varanasiin, hindujen puhaan kaupunkiin ja ma olin sopivasti saanut jonkun ihanan lempean popon, joka vei multa loppujen lopuks kaikki voimat ja lamaannutti mut taysin sangyn orjaks. Asemalta saatiin onneks todella helposti kyyti meidan hotellille, jonne Katja oli junasta tehnyt varauksen. Tuo ihana kultani mun oli soittanu kaikki mahdolliset hotellit lapi etsien meille ilmastoitua huonetta, missa mun olis paljon parempi olla :) Hotellin aulaan paastyamme mun voimat oli jo niin lopussa, etten voinut enaan kantaa edes omaa rinkkaani meidan huoneeseen, vaan Matun ihanana ihmisena kantoi sen mun puolestani. Mulla oli jopa vaikeuksia paasta ite sinne meidan huoneeseen, joka sijaitsi tan hotellin neljannessa kerroksessa. Jos oikein mustan niin ma en ollut syonyt viimeiseen pariin paivaan kun pari lusikallista riisia tai jotain muuta pienta.. Aluks me majotuttiin kuitenkin halvempaan fanilla (tuuletin) varustettuun huoneeseen, jonne ma lysahdin heti sangylle ja vaivuin uneen. Iltaa kohden mun kuume kuitenkin noisi niin korkeaksi, etta Katja katsoi paarhaakseen soittaa laakarin paikalle. Tama mukava herra sitten maarasi mulle kolmet eri todella vahvat antibiootit, joista yks oli syonen sisainen tai lihakseen pistettava laake.. Sita ei onneks sit tarvinnu alkaa ottamaan.
Seuraavana paivana mun olo alkoi jo hieman parantumaan. Aamulla sain syodyksi kaksi paahtoleipaa ja illalla jaksoin jo lahtea Katjan, Matunin ja Aparnan kanssa Gangesille soutelemaan. Niin ja kaiken tan kuumeilun, oksentelun ja ripuloinnin lisaks me ollaan saatu uusia lemmikkeja :) we call them begbugs and they are making very nice red dots on our skins :)
Tanaan olo on jo suht normaali, vaikka ulkona on lampoa sellaset kevyet 46C.. Ollaan hieman suunnitelu, josko mentais Katjan kanssa hieman tonne kujille pyorimaan ja kuvailemaan ja sitten illalla lahettais muutamaksi tunniksi joelle ihastelemaan auringonlaskua.
Bongasin taalta munkeilta tosi tyylikkaan laukun ja aloin heti itsekkin himoitsemaan moista olalleni, joten paadyimme myoskin metsastamaan moisia laukkuja. Loysimme eraan pyorilla liikkuvan kaupan, mutta myyjaa ei nakynyt missaan.. Hetki meni ja eras mies saapui juosten paikalle esittelemaan meille laukkujaan joiden hinnat oli laadun mukaan 159, 200 tai 250 rupiaa. En kuitenkaan loytanyt itselleni mieluista plankkoa ruskeaa kassia, joten paadyin tilaamaan sen huomiseksi ja tietenkin parasta laatua. Myyja halusi multa 100 rupiaa ennakkoja johon sanoin etten mielellani maksa tuotteesta ennen kuin olen sen saanut. Jatkoimme temppeleiden kiertelya ja paluumatkalla paadyimme yhden raatalin liikkeeseen, joka valmisti naita samoja laukkuja, mutta vain puoleen hintaan. Noh mie sitten paatin menna takas sinne edelliseen paikkaan neuvottelemaan hinnat uusiks, mutta samaa myyjaa ei nakynyt enaan ja tama toinen myyja oli todella ihmeissaan kun sanoin toisen tyypin kaupitelleen mulle naita laukkuja.. Kaiken lisaks talla myyjalla oli samat huomattavasti halvemmat hinnat kuin silla aamuisella.. No homma oli silla selva, joten mentiin Katjan kanssa takas sinne raatalille ja tehtiin sinne tilaus ja saatiin myoskin se laukku sitten illalla. Ihan hyva siis etten antanut sille sita sen pyytamaa ennakkoa, vaikka se olikin vain 1,50e, mut olis se varmasti sylettany jalkeen pain..
Illalla tavattiin sitten ravintolassa Hollantilaiset tyypit, joiden kanssa vaihdettiin hieman kuulumisia, jonka jalkeen mentiin takasin paatemppelille hetkeksi rauhottumaan ja sielta sitten takas hotellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna (Perjantai) alkoi ripuli.. ei paha mut silti. Meidan oli tarkotus kayda kiertamassa Tibetilaisella torilla, mutta eihan sita taalla ollut.. Se niinkun valtaosa munkeistakin oli poissa. Muuten paiva meni pikemminkin levatessa. Illan saapuessa paasimme taas tappelemaan autorikshawn hinnoista, mutta onneks meille loytyi suht nopeasti kuski joka suostui viemaan meidat meille soveliaalla hinnalla Gayaan. Tassa vaiheessa mun voimat alko jo hiipumaan, joten rinkan kantaminen ei ollut enaan kovinkaan mieluisaa.. Gaya oli kaiken lisaksi todella meluisa kaupunki, mutta onneks meidan ei tarvinnut olla siella kuin muutama tunti kello viiteen asti, jolloin junamme saapuisi ja paasisimme taas matkallamme eteen pain.
Junamatkalla Varanasiin kuume alkoi jo nousemaan ja meluavat inkkari nuoret hairitsivat nukkumistani todella pahasti. Lahempana paamaaraa Matun tuli kaymaan tarkastamassa mun kunnon.. Ne siis oli Aparnan kanssa samassa junassa tulossa meidan kanssa Varanasiin, hindujen puhaan kaupunkiin ja ma olin sopivasti saanut jonkun ihanan lempean popon, joka vei multa loppujen lopuks kaikki voimat ja lamaannutti mut taysin sangyn orjaks. Asemalta saatiin onneks todella helposti kyyti meidan hotellille, jonne Katja oli junasta tehnyt varauksen. Tuo ihana kultani mun oli soittanu kaikki mahdolliset hotellit lapi etsien meille ilmastoitua huonetta, missa mun olis paljon parempi olla :) Hotellin aulaan paastyamme mun voimat oli jo niin lopussa, etten voinut enaan kantaa edes omaa rinkkaani meidan huoneeseen, vaan Matun ihanana ihmisena kantoi sen mun puolestani. Mulla oli jopa vaikeuksia paasta ite sinne meidan huoneeseen, joka sijaitsi tan hotellin neljannessa kerroksessa. Jos oikein mustan niin ma en ollut syonyt viimeiseen pariin paivaan kun pari lusikallista riisia tai jotain muuta pienta.. Aluks me majotuttiin kuitenkin halvempaan fanilla (tuuletin) varustettuun huoneeseen, jonne ma lysahdin heti sangylle ja vaivuin uneen. Iltaa kohden mun kuume kuitenkin noisi niin korkeaksi, etta Katja katsoi paarhaakseen soittaa laakarin paikalle. Tama mukava herra sitten maarasi mulle kolmet eri todella vahvat antibiootit, joista yks oli syonen sisainen tai lihakseen pistettava laake.. Sita ei onneks sit tarvinnu alkaa ottamaan.
Seuraavana paivana mun olo alkoi jo hieman parantumaan. Aamulla sain syodyksi kaksi paahtoleipaa ja illalla jaksoin jo lahtea Katjan, Matunin ja Aparnan kanssa Gangesille soutelemaan. Niin ja kaiken tan kuumeilun, oksentelun ja ripuloinnin lisaks me ollaan saatu uusia lemmikkeja :) we call them begbugs and they are making very nice red dots on our skins :)
Tanaan olo on jo suht normaali, vaikka ulkona on lampoa sellaset kevyet 46C.. Ollaan hieman suunnitelu, josko mentais Katjan kanssa hieman tonne kujille pyorimaan ja kuvailemaan ja sitten illalla lahettais muutamaksi tunniksi joelle ihastelemaan auringonlaskua.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Buddhan jalanjaljilla
Piiiirrrr piiiiiiirrrrrr... Heratyskello heratti meidat klo 04.45.. Saimme kuitenkin itsemme ylos vasta viiden jalkeen.. Kuskimme oli tarkoitus olla Takurpukurissa jo klo 05 mutta sillakin taisi olla hieman ongelmia heraamisen kanssa. Auton tultua oli aika sanoa nakemiin. Lahto oli todella vaikeaa, koska olin jo Katjan tapaan ehtinyt kasvattamaan juureni tanne. Aidille tama oli ehka vaikeinta meista kaikista, hanen oli todella vaikea pitaa itsensa kasassa. Ramustakin naki sen, ettei ollut kovin helppoa olla "mies" ja yrittaa pitaa naamansa peruslukemilla. Asialle ei kuitenkaan voinut mitaan ja meidan oli pakko lahtea eteenpain. Junan lahtoon oli muutama tunti, joten talla kertaa meilla ainakin oli aikaa. Matun lahti yllatykseksemme saattamaan meita asemalle ja niin kuin epailinkin, niin syy oli8 siina, etta nakisimme heti lauantaina junassa matkalla Varanasiin. Asemalle paastyamme kulutimme viimeiset kaksi tuntia odottaen laiturilla junamme tuloa. Aika kului kuitenkin todella ripeasti ja junan saavuttua Matun tuli viela hetkeksi istumaan kanssamme junaan. Matun lahti ja heti pian junakin nosti ankkurinsa ja lahti pikkuhiljaan lipumaan kohti Gayaa, jonne meidan matkamme jatkui. Matka kesti odotettua lyhyempaan ja jo seitseman tunnin matkan jalkeen olimme perilla Gayassa.
Junasta hypattyamme saimme riesaksemme "need a taxi?" tyypit...aargh.. joo mut me kyl etitaan ite hyva!!.. Takas todellisuuteen.. Paadyttiin sitten yhteen tyyppiin joka suostu heittamaan meidat Bodh Gayaan ja laskemaan hintansa 150:sta 80:n rupiaan. Ennen kun paastiin lahtemaan, eras mies suositteli meille jotain hotellia minka jalkeen meidan kuski kilahti sille.. Tais kaveri astua meidan kuskin reviirille, talla kun taisi olla oma hotelli jo mielessa.. Hetken ajelun jalkeen se meidan kuski kysy, etta saisko se ottaa muita asiakkaita kyytiin...Ite olisin sanonut joo, mut sit me maksetaan se sama 8 rupiaa, niin kuin ne muutkin asiakkaat.. No Katja oli sita mielta et antaa ottaa, kunhan kukaan ei tule meidan taakse istumaan.. Hetken se toimikin, mutta eikohan sinne sitten tullut eras vanha rouva. No talla mentiin ja perille paastiin kuitenkin taas kerran. Suuntasimme heti Katjalle jo entuudesta tutulle alueelle, missa olisi toivon mukaan rauhallista. Loysimme oikein miellyttavan hotellin, huoneet olivat siistit ja varustettuna omalla kylpparilla, niin ja hintaakin oli vain huimat 100 rupiaa. Laskimme rinkkamme kirjauduimme sisaan ja suuntasimme heti syomaan.
Taalla ilma on ihan erinlaista, kuin Kolkatassa. Taalla ei ole juurikaan kosteutta ilmassa ja aurinko on todella polttavan kuuma. Ma kylla kestan, koska olenhan Suomalainen mies, oikein sonni s..tana :) No joo.. takas asiaan. Katja tilas meille heti jotain momoja, siis jotain Tiibetilaista ruokaa, joka osoittautui todella hyvaksi. Syotyamme suuntasimme kulkumme kohti taalla olevaa Buddhalaista luostaria, tai no sita paaluostaria. Tama kaupunki on taynna erinlaisia Buddha-luostareita, jotai jokainen Buddhistinen maa on tanne rakentanut. Buddhan uskotaan meditoineen taalla taman paaluostarin takana olevan Bodhi puun juurella ja tama luostari on rakennettu kunnioitukseksi Buddhalle.
Luostarin puutarha on todella rauhaisa paikka, kunhan ensin loytaa itselleen sellaisen paikan, missa ei ole meluavia Intialaisia turisteja.. Vietimme puistossa ja temppelia kierrellen muutaman tunnin, kunnes aurinko alkoi jo laskeutumaan. Illan hamartyessa munkit, joita ei taalla talla hetkella ole kauhean paljoa, keraantyivat lukemaan mantrojaan ja laulamaan ylistysta Buddhalle. En voi kovin helposti kuvitella mitaan rauhoittavampaa, kuin Buddhalaisten munkkien rauhoittavalla aanellaan lukemat mantrat. meidan oli kuitenkin aika lahtea syomaan ja sitten nukkumaan. Meilla on kummallakin hieman kipea olo, nuhaa ja kipeat kurkut, tuskin mitaan vakavaa, mutta Katja friikkailee jotain nasunuhaa.. Huomenna sitten takas paaluostarille rauhoittumaan.
Junasta hypattyamme saimme riesaksemme "need a taxi?" tyypit...aargh.. joo mut me kyl etitaan ite hyva!!.. Takas todellisuuteen.. Paadyttiin sitten yhteen tyyppiin joka suostu heittamaan meidat Bodh Gayaan ja laskemaan hintansa 150:sta 80:n rupiaan. Ennen kun paastiin lahtemaan, eras mies suositteli meille jotain hotellia minka jalkeen meidan kuski kilahti sille.. Tais kaveri astua meidan kuskin reviirille, talla kun taisi olla oma hotelli jo mielessa.. Hetken ajelun jalkeen se meidan kuski kysy, etta saisko se ottaa muita asiakkaita kyytiin...Ite olisin sanonut joo, mut sit me maksetaan se sama 8 rupiaa, niin kuin ne muutkin asiakkaat.. No Katja oli sita mielta et antaa ottaa, kunhan kukaan ei tule meidan taakse istumaan.. Hetken se toimikin, mutta eikohan sinne sitten tullut eras vanha rouva. No talla mentiin ja perille paastiin kuitenkin taas kerran. Suuntasimme heti Katjalle jo entuudesta tutulle alueelle, missa olisi toivon mukaan rauhallista. Loysimme oikein miellyttavan hotellin, huoneet olivat siistit ja varustettuna omalla kylpparilla, niin ja hintaakin oli vain huimat 100 rupiaa. Laskimme rinkkamme kirjauduimme sisaan ja suuntasimme heti syomaan.
Taalla ilma on ihan erinlaista, kuin Kolkatassa. Taalla ei ole juurikaan kosteutta ilmassa ja aurinko on todella polttavan kuuma. Ma kylla kestan, koska olenhan Suomalainen mies, oikein sonni s..tana :) No joo.. takas asiaan. Katja tilas meille heti jotain momoja, siis jotain Tiibetilaista ruokaa, joka osoittautui todella hyvaksi. Syotyamme suuntasimme kulkumme kohti taalla olevaa Buddhalaista luostaria, tai no sita paaluostaria. Tama kaupunki on taynna erinlaisia Buddha-luostareita, jotai jokainen Buddhistinen maa on tanne rakentanut. Buddhan uskotaan meditoineen taalla taman paaluostarin takana olevan Bodhi puun juurella ja tama luostari on rakennettu kunnioitukseksi Buddhalle.
Luostarin puutarha on todella rauhaisa paikka, kunhan ensin loytaa itselleen sellaisen paikan, missa ei ole meluavia Intialaisia turisteja.. Vietimme puistossa ja temppelia kierrellen muutaman tunnin, kunnes aurinko alkoi jo laskeutumaan. Illan hamartyessa munkit, joita ei taalla talla hetkella ole kauhean paljoa, keraantyivat lukemaan mantrojaan ja laulamaan ylistysta Buddhalle. En voi kovin helposti kuvitella mitaan rauhoittavampaa, kuin Buddhalaisten munkkien rauhoittavalla aanellaan lukemat mantrat. meidan oli kuitenkin aika lahtea syomaan ja sitten nukkumaan. Meilla on kummallakin hieman kipea olo, nuhaa ja kipeat kurkut, tuskin mitaan vakavaa, mutta Katja friikkailee jotain nasunuhaa.. Huomenna sitten takas paaluostarille rauhoittumaan.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
It was a sad day for the chicken
Tanaan on sitten viimeinen paiva harjoittelussa.. Aamulla lahettiin Matunin kanssa heti aamiaisen jalkeen sen entisen opettajan luokse, joka myoskin omistaa Electro Comp System nimisen ohjelmistoja tuottavan yrityksen, jonka alaisuudessa tama Pink Cyber Cafe toimii. Istuimme alas, hoidimme joitakin paperiasioita, han kertoi minulle ohjelmistoistaan enemman ja keskustelimme niita naita muutaman tunnin ajan.
Ennen sinne lahtoa olin paattanyt ottaa videokameran mukaan, kuvatakseni meidan pratkalla ajoa Kolkatan ruuhkaisilla kaduilla. Tanaan tietenkin sattui sitten sellanen paiva, ettei kaduilla jostain kumman syysta nakynyt juurikaan autoja.. No jotain matskua san kuvattua kumminkin.
Paluumatkalla kavimme hakemassa joitakin puuttuvia tavaroita, mita mun oli tarkoitus ottaa mukaani reissuun, jolle taman paivan jalkeen lahtisimme. Nyt seuraavan reilun kuukauden ajan kiertaisimme Katjan kanssa Intian pohjoisia osia.
Palattuamme tanne Matunin kampille lepasimme hetken, soimme ja tulimme tanne kahvilaan. Mun piti tehda valmiiksi mun tuntilista koulua varten, mutta tunnit laskettuani eksyinkin tanne blogiin.. Josko kohta sen sitten tekisin valmiiksi.. No ei tassa ehitty hirveen kauaa homehtua kun yht'akkia sahkot meni yllari yllari.. No reilun puolentoista tunnin jalkeen paastiin takasin hommiin. Kaytiin Matunin kanssa tuolla marketin laidalla valojen pimennyttya.. Poikien piti saada kanaa, mutta kanamies ei ollutkaan paikalla. Siina sitten odoteltiin, mina katsoin kanoja ja kanat katsoivat mua.. Ne ei vissiin siina vaiheessa tajunneet, etta yks niista lahtis hetken kuluttua palasina meidan matkaan ja chicken curry pataan.. Asken sitten syotiin sita taivaallista chicken currya ja nyt pitas menna pakkaamaan ja nukkumaan.. Huomenna aamulla on aikanen heratys ja lahto uusiin seikkailuihin.
Ennen sinne lahtoa olin paattanyt ottaa videokameran mukaan, kuvatakseni meidan pratkalla ajoa Kolkatan ruuhkaisilla kaduilla. Tanaan tietenkin sattui sitten sellanen paiva, ettei kaduilla jostain kumman syysta nakynyt juurikaan autoja.. No jotain matskua san kuvattua kumminkin.
Paluumatkalla kavimme hakemassa joitakin puuttuvia tavaroita, mita mun oli tarkoitus ottaa mukaani reissuun, jolle taman paivan jalkeen lahtisimme. Nyt seuraavan reilun kuukauden ajan kiertaisimme Katjan kanssa Intian pohjoisia osia.
Palattuamme tanne Matunin kampille lepasimme hetken, soimme ja tulimme tanne kahvilaan. Mun piti tehda valmiiksi mun tuntilista koulua varten, mutta tunnit laskettuani eksyinkin tanne blogiin.. Josko kohta sen sitten tekisin valmiiksi.. No ei tassa ehitty hirveen kauaa homehtua kun yht'akkia sahkot meni yllari yllari.. No reilun puolentoista tunnin jalkeen paastiin takasin hommiin. Kaytiin Matunin kanssa tuolla marketin laidalla valojen pimennyttya.. Poikien piti saada kanaa, mutta kanamies ei ollutkaan paikalla. Siina sitten odoteltiin, mina katsoin kanoja ja kanat katsoivat mua.. Ne ei vissiin siina vaiheessa tajunneet, etta yks niista lahtis hetken kuluttua palasina meidan matkaan ja chicken curry pataan.. Asken sitten syotiin sita taivaallista chicken currya ja nyt pitas menna pakkaamaan ja nukkumaan.. Huomenna aamulla on aikanen heratys ja lahto uusiin seikkailuihin.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Hakittamo kierros
Eilen sovimme Katjan kanssa, etta tanaan herataan sitten aijoissa ja lahetaan heti sinne elaintarhaan. Aamupalan jalkeen nousimme laheiselta pysakilta paikalliseen todella hikiseen ja narisevaan bussiin, joka veisi meidat Kolkatan keskustan liepeilla sijaitsevaan elaintarhaan. Noin tunnin bussimatkan jalkeen saavuimme zoon porteille. Elaintarha naytti aika pitkalti silta, ettei sille oltu sen rakentamisen jalkeen tehty juuri mitaan.. No kiertelimme eri hakkeja ja aitauksia noin kolmisen tuntia, jonka aikana naimme kaiken nakoisia lintuja, joitakin karhuja, leijonia, tiikereita, peuria yms. Osa elaimista oli todella masentuneita ja ne vaan kaveli edes takaisin niiden hakissa.. Kaikilla vesilinnuilla ei ollut edes vetta hakeissaan jne. Aika masentavaa meininkia sanon mina. Ainoat elaimet jotka nayttivat nauttivan olostaan olivat virtahevot ja kirahvit, mutta sekin saattoi johtua vain niiden muutenkin hymyilevalta nayttavan naamansa ansiota.
Lahdettyamme suuntasimme kulkumme Khidirpurin slummeihin, jonne meidan oli tarkoitus menna tapaamaan Katjan vanhaa oppilasta Parunia. Katjan yllatykseksi siella seikkaili pari muutakin sen vanhaa oppilasta, joita se ei ollut nahnyt pitkiin aikoihin. Vietimme hetken aikaa koulurakennuksessa kuumuutta paossa ja tana aikana lapset olivat kauneet hakemassa Parunin, joka vei meidat laheiseen aavekaupunkiin. Matun oli viimekerralla sita mielta, ettei meidan olisi turvallista menna sinne, mutta nyt kun Matun ei ollut mukana, niin mehan menimmekin sinne. Alue in taynna vanhoja ransistyneita kerrostaloja, joihin osa slummin asukkaista on jaanyt asumaan. Alueella asuu monia ryovareita, narkkareita juoppoja yms. mutta myoskin ihan kunnollisia Bangladeshin pakolaisia. Parun vei meidat kotiinsa, jossa tapasimme hanen suloiset lapsensa. Hetken emmittyani otin kuitenkin kamerani esiin ja aloin rapsia kuvia talta mystiselta ja ehka jopa hieman pelottavalta alueelta. Kuvasin ehka pikemminkin rakennuksen sisatilojalta ja huoneistojen ovilta, kuvaten lapsia ja rappukaytavaa. Meidan oli tullut kuitenkin aika jo lahtea, Parun sanoi, etta mun olis turvallisinta laittaa kamera laukkuun.. Tein tyota kaskettya ja lahdimme kavelemaan pihan poikki. Alueella oli todella paljon elamaa, lapset leikkivat pihalla osan pelatessa "sahlya" puukepeilla, koska heilla ei ollut varaa mailoihin. Hetken kaveltyamme kuulimme kahden naisen huutavan peraamme ja pysahdimme. Nama naiset alkoivat ravota jotain mita emme tajunneen ja hetken kuluttua viereemme ilmaantui kaksi miesta.. Parun kovana mimmina raivosi jotain takaisin ja me Katjan kanssa paatimme jatkaa matkaamme. Me emme Katjan kanssa tajunneet sanaakaan, mutta Parun kertoi heidan alkaneen vaatia meilta rahaa. Paasimme bussipysakille asti ja hetken odottelun jalkeen bussimme tulikin. Bussista jaatyamme Katjan jalkoihin liimaantui rahaa kerjaava poika lapsi.. Nama olivat niita slumdog millionarestakin tuttuja jarjestaytyneita kerjaajia.. Tyylillemme uskollisina emme kuitenkaan antaneet hanelle rupiaakaan, hyppasimme autorikshawn ja suhasimme takaisin Takurpukuriin.
Palattuamme tulin tanne nettikahvilaan hengailemaan joksikin aikaan, jonka jalkeen lahdimme Matunin ja Katjan kanssa kolmipaalla pratkalla hakemaan meidan valokuvia. Palattuamme vietin viela tovin taalla kahvilassa, kunnes oli taas aika menna nukkumaan.. Tai siis katsomaan krikettia ja sen jalkeen nukkumaan :)
Lahdettyamme suuntasimme kulkumme Khidirpurin slummeihin, jonne meidan oli tarkoitus menna tapaamaan Katjan vanhaa oppilasta Parunia. Katjan yllatykseksi siella seikkaili pari muutakin sen vanhaa oppilasta, joita se ei ollut nahnyt pitkiin aikoihin. Vietimme hetken aikaa koulurakennuksessa kuumuutta paossa ja tana aikana lapset olivat kauneet hakemassa Parunin, joka vei meidat laheiseen aavekaupunkiin. Matun oli viimekerralla sita mielta, ettei meidan olisi turvallista menna sinne, mutta nyt kun Matun ei ollut mukana, niin mehan menimmekin sinne. Alue in taynna vanhoja ransistyneita kerrostaloja, joihin osa slummin asukkaista on jaanyt asumaan. Alueella asuu monia ryovareita, narkkareita juoppoja yms. mutta myoskin ihan kunnollisia Bangladeshin pakolaisia. Parun vei meidat kotiinsa, jossa tapasimme hanen suloiset lapsensa. Hetken emmittyani otin kuitenkin kamerani esiin ja aloin rapsia kuvia talta mystiselta ja ehka jopa hieman pelottavalta alueelta. Kuvasin ehka pikemminkin rakennuksen sisatilojalta ja huoneistojen ovilta, kuvaten lapsia ja rappukaytavaa. Meidan oli tullut kuitenkin aika jo lahtea, Parun sanoi, etta mun olis turvallisinta laittaa kamera laukkuun.. Tein tyota kaskettya ja lahdimme kavelemaan pihan poikki. Alueella oli todella paljon elamaa, lapset leikkivat pihalla osan pelatessa "sahlya" puukepeilla, koska heilla ei ollut varaa mailoihin. Hetken kaveltyamme kuulimme kahden naisen huutavan peraamme ja pysahdimme. Nama naiset alkoivat ravota jotain mita emme tajunneen ja hetken kuluttua viereemme ilmaantui kaksi miesta.. Parun kovana mimmina raivosi jotain takaisin ja me Katjan kanssa paatimme jatkaa matkaamme. Me emme Katjan kanssa tajunneet sanaakaan, mutta Parun kertoi heidan alkaneen vaatia meilta rahaa. Paasimme bussipysakille asti ja hetken odottelun jalkeen bussimme tulikin. Bussista jaatyamme Katjan jalkoihin liimaantui rahaa kerjaava poika lapsi.. Nama olivat niita slumdog millionarestakin tuttuja jarjestaytyneita kerjaajia.. Tyylillemme uskollisina emme kuitenkaan antaneet hanelle rupiaakaan, hyppasimme autorikshawn ja suhasimme takaisin Takurpukuriin.
Palattuamme tulin tanne nettikahvilaan hengailemaan joksikin aikaan, jonka jalkeen lahdimme Matunin ja Katjan kanssa kolmipaalla pratkalla hakemaan meidan valokuvia. Palattuamme vietin viela tovin taalla kahvilassa, kunnes oli taas aika menna nukkumaan.. Tai siis katsomaan krikettia ja sen jalkeen nukkumaan :)
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Paluu arkeen
Aamulla herasin..... vai herasinko? nyt taytyy kylla sanoa, etten ole oikein varma asiasta. No joka tapauksessa meilla oli katjan kanssa puhetta josko lahdettaisiin hakitettyja elaimia ihastelemaan. Soimme aamiaisen sangyssa, niin kuin viime aikoina on ollut tapana.. Ei ehi ees herata kunnolla ku Maa (aiti) tuo teen, mangot ja leivat, niin ja keksit sankyyn :) sit se vaan hymyilee ja sanoo tumi khaou (syo). Minkas teet? Pakkohan se on sitten nousta, kun kerran sankyyn asti meille ruoan tuo.
Paiva oli taas kerran paahtavan kuuma, eika pahemmin tehnyt mieli edes liikkua. Menin kuitenkin taas kerran urhoollisesti 10:n metrin paassa olevaan nettikahvilaan, istuin alas ja kirjauduin.. aloitin tyot. Jonkin tovin paasta lahdimme Matunin kanssa pratkalla marketille hikoilemaan. Kiertelimme todella kauan, ehka vahan liiankin kauan.. En muista kertaakaan hikoilleeni nain paljoa mita tanaan hikoilin. Mun koko paita oli paria kuivaa kohtaa lukuunottamatta ihan lapimarka ja mun laukun hihnakin oli imassu jo aika reippaasti mun nesteita.... :) Palasimme kuitenkin aika pian takaisin kampille syomaan. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, ettei me mitenkaan ehittais sinne elaintarhaan paikallisilla busseilla ja noissa ruuhkissa, joten paatimme lahtea huomenna ajoissa matkaan.
Ruoan jalkeen palasin takasin todellisuuteen, joten menin nukku...kahvilaan koneelle. Taalla kahvilassa ei ollut oikein mitaan tapahtumaa, joten palasin takasin kotio ja meni sitten oikeesti nukkumaan tai pikemminkin lepaamaan. Kaikki meista oli ihan ratteja sen Sunderbansin reissun jalkeen, joten paivan aikana me enimmakseen vaan levattiin taikka levattiin tai sit me levattiin. Paiva kului suht nopeasti ja kohta olikin taas aika syoda ja sen jalkeen menna nukkumaan. Nyt innolla uuteen viikkoon ja vastaanottamaan viimeisia paivia taalla Kolkatassa.
Paiva oli taas kerran paahtavan kuuma, eika pahemmin tehnyt mieli edes liikkua. Menin kuitenkin taas kerran urhoollisesti 10:n metrin paassa olevaan nettikahvilaan, istuin alas ja kirjauduin.. aloitin tyot. Jonkin tovin paasta lahdimme Matunin kanssa pratkalla marketille hikoilemaan. Kiertelimme todella kauan, ehka vahan liiankin kauan.. En muista kertaakaan hikoilleeni nain paljoa mita tanaan hikoilin. Mun koko paita oli paria kuivaa kohtaa lukuunottamatta ihan lapimarka ja mun laukun hihnakin oli imassu jo aika reippaasti mun nesteita.... :) Palasimme kuitenkin aika pian takaisin kampille syomaan. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, ettei me mitenkaan ehittais sinne elaintarhaan paikallisilla busseilla ja noissa ruuhkissa, joten paatimme lahtea huomenna ajoissa matkaan.
Ruoan jalkeen palasin takasin todellisuuteen, joten menin nukku...kahvilaan koneelle. Taalla kahvilassa ei ollut oikein mitaan tapahtumaa, joten palasin takasin kotio ja meni sitten oikeesti nukkumaan tai pikemminkin lepaamaan. Kaikki meista oli ihan ratteja sen Sunderbansin reissun jalkeen, joten paivan aikana me enimmakseen vaan levattiin taikka levattiin tai sit me levattiin. Paiva kului suht nopeasti ja kohta olikin taas aika syoda ja sen jalkeen menna nukkumaan. Nyt innolla uuteen viikkoon ja vastaanottamaan viimeisia paivia taalla Kolkatassa.
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Taifuunin jaljilla
Aamulla heti syotyamme ryntasin tanne nettikahvilaan tarkistamaan millaisen vastaanoton sahkopostini oli saanut aikaan.. No tama tuli kylla niin todellisena yllatyksena etten voi oikein uskoa sita vielakaan.. Ashim Ahluwalia tai Shumona Goel, joka valilla lahettelee Ashimin nimissa sahkopostia, oli laittanut vastauksen viestiini.
Raoulin lahettaman uhkaavan luonteisen viestin takia olemme paattaneet vieda taman asian paljon virallisemmalle tasolle koulunne kanssa. plaplaplaplaaa.. Tulemme ottamaan yhteytta asianajajaamme plaplaplaplaplaa...
Ei voi muuta kuin ihmetella mita nailla ihmisilla oikein liikkuu paassa... Shumona lahettaa ensin opettajalleni sahkopostin missa se mustamaalaa mut ja valehtelee viela mun opettajalle kaikesta mita on tapahtunut, sen jalkeen kun ma vastaan niihin syytoksiin kertomalla totuuden tapahtumista, niin mua tai mun koulua uhataan syytteella :) No ei voi muuta kuin nauraa ja jos vain mahdollista niin julkaisen kaikki naiden kahden minulle lahettavas kirjeet taalla, niin paasette tekin nauramaan niille.
Nyt oli kuitenkin aika lahtea Sunderbansille, auto odotti jo meita ulkona ja kaikki muutkin olivat jo valmiina lahtoon. Matkasimme noin kolme tuntia eraaseen pieneen kylaan, jonne Matunin, Katjan ja Annin tuleva jarjesto perustaisi koulun noin 110:lle lapselle. Itse olin matkalla mukana valokuvaajana ja videokuvaajana, suorittaen samalla omaa harjoitteluani taalla Intiassa. Vietimme talla kertaa kylassa koko paivan, jonka aikana Matun ja Katja allekirjoittivat sopimuspaperit kylan koulukomitean kanssa koulun kunnostamisesta ja opetuksen aloittamisesta siella. Toimme mukanamme kylan lapsille papereita ja varikynia, jotta he voisivat piirtaa meille mieleisiaan kuvia, josta myohemmin kokoaisimme kirjat tai jotain muuta sellaista. Kylasta ja jarjeston perustamisesta voitte lukea enemman Katjan blogista.
Ilta alkoi jo hamartamaan ja meidan oli aika jatkaa matkaa Aparnan (Matunin vaimo) kylaan, jossa yopyisimme Aparnan vanhempien talossa. Ilta pimeni pimenemistaan, Matun oli paattanyt vieda meidat toista kautta kylaan, koska Sunderbansilla oli pari paivaa aikaisemmin ollut todella paha taifuuni, joka oli tuhonnut monilta perheilta pellot ja kodit. Taman takia meidan olisi turvallisempi kiertaa nama pahimmat tuhoalueet. Matkan varrella eteemme luikersi ihka elava Intian Cobra(wikipedia). Sita hetken kummasteltuamme jatkoimme matkaamme paasten onneksi turvallisesti perille.
Seuraavana paivana kavimme kiertamassa hieman laheisia tuhoallueita, mutta todellisen tuhon keskelle meita ei laskettu. Syy tahan kaikkeen oli se, etta taalla oli todellinen hata ja mikali ihmiset nakisivat valkoihoisia, he luulisivat oitie etta me ollaan tultu tuomaan niille ruokaa, vetta ja muita aputarpeita. Todennakoisesti olisimme joutuneet todellisen ryntayksen jalkoihin ja ihmiset olisivat alkaneet taistelemaan siita kuka sita apua oikein meilta saisi. Taman lisaksi poliittinen tilanne talla alueella on todella kirea ja yhteenottoja tapahtui aika ajoin kommunistien ja opposition kannattajien valilla. Me viela asustimme todellisen opposition aktivistijohtajan kotona.
Lansi-Bengalia on viimeiset 30 vuotta hallinnut kommunistinen puolue ja paikalliset ihmiset on todella kypsia niiden toimintaan ja oman etunsa ajamiseen. Taalla jarjestelma toimii niin, etta hallitus lahettaa avustusta Sunderbansin alueelle ottaen yhteytta paikalliseen hallintoon (kommunistit), joka ottaa yhteytta kylaryhmiin, jotka yleensa ovat myos kommunisteja, pyytaen nailta ryhmilta listat niista ihmisista, jotka tarvitsevat apua. Listat sisaltavat siis kommunistien nimen, joista osalta ei ole myrskyssa tuhoutunut mitaan. Nama ihmiset saavat apua ja esimerkiksi ne ihmiset joilta on mennyt kaikki tai opposition kannattajat tai ihmiset jotka eivat kuulu minkaan puolueen riveihin, eivat saa minkaan nakoista apua. Sama toimii kylla myos toisin pain niissa kylissa missa oppositio on vahvoilla. Tilanne on siis taalla todella paha ja voitte ymmartaa minka takia monet ihmiset on todella vihaisia.
Oli todella paha katsoa naita peltoja mita meidankin ymparilla naimme. Ne olivat ihan meriveden peitossa, eika niilla voinut enaan viljella riisia ainakaan kahteen vuoteen. Seuraavana aamuna lahdimme Katjan kanssa lautalla pois ja talla matkalla meille avautui hieman enemman taifuunin aiheuttamasta tuhosta. Jokivallit olivat murtuneet paikoin pitkiltakin matkoilta ja pellot olivat aivan taynna suolaista vetta, seka osa rannoilla olleista taloista oli tuhoutuneet. Matkasimme reilut kaksi tuntia pois talta alueelta. Toivottavasti tuleva taysikuu ei tuo tullessaan uusia tulvia ja ennustettu matalapainen ei toisi uutta myrskya talle jo miltein tuhoutuneelle alueelle.
Aparnan ja Matunin piti olla meita satamassa vastassa, mutta Matun taisi arvioida matkan keston hieman vaarin :) Kymmenen minuutin odottelun jalkeen meidan huvittavan nakoinen pakettiautomme saapui siltaa pitkin polypilven saattelemana. Ei kun kyytiin ja talla pohjaan. Meidan kuljettajamme hurja ajotyyli sai takaraivossani muodostumaan kysymyksen, etta josko taas talla reissulla kolahtais, mutta saastyimme kuitenkin kaikilta onnettomuuksilta ja paasimme turvallisesti takaisin tanne Takurpukuriin.
Menimme heti sisalle paastyamme lepaamaan ja taisimme siina muutaman tunnin torkahtaakkin. Mina tulin kuitenkin sita ennen tanne kahvilaan tarkistamaan olisinko jo saanut jotain palautetta sahkopostiini, mutta onnekseni en ollut saanut muutakuin vastauksen opettajaltani kysymykseen, etta jataisinko asian nyt sikseen vai miten mun tulis tassa tilanteessa toimia.. No opettajani oli myoskin sita mielta, etta annetaan tan asian nyt olla ja keskitytaan nauttimaan kesasta. Loppupaiva menikin oikeastaan valilla taalla kahvilassa ja valilla kotona hengatessa, niin ja siis toivoessa sahkojen palautumista ennen Intia-Bangladesh krikettiottelun alkua. Illan aikana talta alueelta katosi Intialaiseen tyyliin sahkot muutaman kerran valilla pidemmaksi aikaa ja valilla lyhyemmaksi, mutta ottelun naimme kuitenkin ja kaiken lisaksi Intia meni ja voitti sen :)
Raoulin lahettaman uhkaavan luonteisen viestin takia olemme paattaneet vieda taman asian paljon virallisemmalle tasolle koulunne kanssa. plaplaplaplaaa.. Tulemme ottamaan yhteytta asianajajaamme plaplaplaplaplaa...
Ei voi muuta kuin ihmetella mita nailla ihmisilla oikein liikkuu paassa... Shumona lahettaa ensin opettajalleni sahkopostin missa se mustamaalaa mut ja valehtelee viela mun opettajalle kaikesta mita on tapahtunut, sen jalkeen kun ma vastaan niihin syytoksiin kertomalla totuuden tapahtumista, niin mua tai mun koulua uhataan syytteella :) No ei voi muuta kuin nauraa ja jos vain mahdollista niin julkaisen kaikki naiden kahden minulle lahettavas kirjeet taalla, niin paasette tekin nauramaan niille.
Nyt oli kuitenkin aika lahtea Sunderbansille, auto odotti jo meita ulkona ja kaikki muutkin olivat jo valmiina lahtoon. Matkasimme noin kolme tuntia eraaseen pieneen kylaan, jonne Matunin, Katjan ja Annin tuleva jarjesto perustaisi koulun noin 110:lle lapselle. Itse olin matkalla mukana valokuvaajana ja videokuvaajana, suorittaen samalla omaa harjoitteluani taalla Intiassa. Vietimme talla kertaa kylassa koko paivan, jonka aikana Matun ja Katja allekirjoittivat sopimuspaperit kylan koulukomitean kanssa koulun kunnostamisesta ja opetuksen aloittamisesta siella. Toimme mukanamme kylan lapsille papereita ja varikynia, jotta he voisivat piirtaa meille mieleisiaan kuvia, josta myohemmin kokoaisimme kirjat tai jotain muuta sellaista. Kylasta ja jarjeston perustamisesta voitte lukea enemman Katjan blogista.
Ilta alkoi jo hamartamaan ja meidan oli aika jatkaa matkaa Aparnan (Matunin vaimo) kylaan, jossa yopyisimme Aparnan vanhempien talossa. Ilta pimeni pimenemistaan, Matun oli paattanyt vieda meidat toista kautta kylaan, koska Sunderbansilla oli pari paivaa aikaisemmin ollut todella paha taifuuni, joka oli tuhonnut monilta perheilta pellot ja kodit. Taman takia meidan olisi turvallisempi kiertaa nama pahimmat tuhoalueet. Matkan varrella eteemme luikersi ihka elava Intian Cobra(wikipedia). Sita hetken kummasteltuamme jatkoimme matkaamme paasten onneksi turvallisesti perille.
Seuraavana paivana kavimme kiertamassa hieman laheisia tuhoallueita, mutta todellisen tuhon keskelle meita ei laskettu. Syy tahan kaikkeen oli se, etta taalla oli todellinen hata ja mikali ihmiset nakisivat valkoihoisia, he luulisivat oitie etta me ollaan tultu tuomaan niille ruokaa, vetta ja muita aputarpeita. Todennakoisesti olisimme joutuneet todellisen ryntayksen jalkoihin ja ihmiset olisivat alkaneet taistelemaan siita kuka sita apua oikein meilta saisi. Taman lisaksi poliittinen tilanne talla alueella on todella kirea ja yhteenottoja tapahtui aika ajoin kommunistien ja opposition kannattajien valilla. Me viela asustimme todellisen opposition aktivistijohtajan kotona.
Lansi-Bengalia on viimeiset 30 vuotta hallinnut kommunistinen puolue ja paikalliset ihmiset on todella kypsia niiden toimintaan ja oman etunsa ajamiseen. Taalla jarjestelma toimii niin, etta hallitus lahettaa avustusta Sunderbansin alueelle ottaen yhteytta paikalliseen hallintoon (kommunistit), joka ottaa yhteytta kylaryhmiin, jotka yleensa ovat myos kommunisteja, pyytaen nailta ryhmilta listat niista ihmisista, jotka tarvitsevat apua. Listat sisaltavat siis kommunistien nimen, joista osalta ei ole myrskyssa tuhoutunut mitaan. Nama ihmiset saavat apua ja esimerkiksi ne ihmiset joilta on mennyt kaikki tai opposition kannattajat tai ihmiset jotka eivat kuulu minkaan puolueen riveihin, eivat saa minkaan nakoista apua. Sama toimii kylla myos toisin pain niissa kylissa missa oppositio on vahvoilla. Tilanne on siis taalla todella paha ja voitte ymmartaa minka takia monet ihmiset on todella vihaisia.
Oli todella paha katsoa naita peltoja mita meidankin ymparilla naimme. Ne olivat ihan meriveden peitossa, eika niilla voinut enaan viljella riisia ainakaan kahteen vuoteen. Seuraavana aamuna lahdimme Katjan kanssa lautalla pois ja talla matkalla meille avautui hieman enemman taifuunin aiheuttamasta tuhosta. Jokivallit olivat murtuneet paikoin pitkiltakin matkoilta ja pellot olivat aivan taynna suolaista vetta, seka osa rannoilla olleista taloista oli tuhoutuneet. Matkasimme reilut kaksi tuntia pois talta alueelta. Toivottavasti tuleva taysikuu ei tuo tullessaan uusia tulvia ja ennustettu matalapainen ei toisi uutta myrskya talle jo miltein tuhoutuneelle alueelle.
Aparnan ja Matunin piti olla meita satamassa vastassa, mutta Matun taisi arvioida matkan keston hieman vaarin :) Kymmenen minuutin odottelun jalkeen meidan huvittavan nakoinen pakettiautomme saapui siltaa pitkin polypilven saattelemana. Ei kun kyytiin ja talla pohjaan. Meidan kuljettajamme hurja ajotyyli sai takaraivossani muodostumaan kysymyksen, etta josko taas talla reissulla kolahtais, mutta saastyimme kuitenkin kaikilta onnettomuuksilta ja paasimme turvallisesti takaisin tanne Takurpukuriin.
Menimme heti sisalle paastyamme lepaamaan ja taisimme siina muutaman tunnin torkahtaakkin. Mina tulin kuitenkin sita ennen tanne kahvilaan tarkistamaan olisinko jo saanut jotain palautetta sahkopostiini, mutta onnekseni en ollut saanut muutakuin vastauksen opettajaltani kysymykseen, etta jataisinko asian nyt sikseen vai miten mun tulis tassa tilanteessa toimia.. No opettajani oli myoskin sita mielta, etta annetaan tan asian nyt olla ja keskitytaan nauttimaan kesasta. Loppupaiva menikin oikeastaan valilla taalla kahvilassa ja valilla kotona hengatessa, niin ja siis toivoessa sahkojen palautumista ennen Intia-Bangladesh krikettiottelun alkua. Illan aikana talta alueelta katosi Intialaiseen tyyliin sahkot muutaman kerran valilla pidemmaksi aikaa ja valilla lyhyemmaksi, mutta ottelun naimme kuitenkin ja kaiken lisaksi Intia meni ja voitti sen :)
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Vicktoria Vicktoria...
Aamulla teeta ja kekseja. Taisimme syoda myoskin leipaa ja mangoja. Aamiaisen jalkeen menimme Pink Cyber Cafeen, mina "toihin", Katja hengailemaan ja surffailemaan. Aika pian kuitenkin paadyimme kirjoittamaan vastinetta Shumonan (Future Eastin tuottaja) opettajalleni kirjoittamaan sahkopostiin, jossa han haukkui minut todella huonoksi tyontekijaksi ja vajaaalyiseksi, rajoittuneeksi ihmiseksi. Tais ottaa hieman koville mun lahto sielta :) Jouduimme lukemaan Katjan kanssa taman sahkopostin moneen kertaan emmeka siltikaan meinanneet uskoa silmiamme. Ollessani harjoittelussa Future East Film Companyssa olin todella hyva ja tasmallinen tyontekija, tein aivan uskomattoman hyvat listat, mutta tassa sahkopostissa Shumona kertoi kaiken olleen aivan toisin. Kirjoitimme vastinetta usean tunnin ajan, niin virallisella formaatilla, kuin suinkin mahdollista. En halunnut asettua millaan lailla Shumonan tasolle ja uskon onnistuneeni aika hyvin tassa. Julkaisen taman sahkopostin taalla blogissa, kunhan paasen varmuuteen siita, etten riko silla mitenkaan lakia. Paatimme pitaa pienen tauon kirjoittamisessa ja suunnata matkamme Kolkatan keskustaan ja elaintarhaan, mutta syotyamme ja Katjan tarkistettua Lonely Planetista elaintarhan aukioloajan olimme jo myohassa.
Lahdimme kuitenkin bussilla keskustaan ja siella sijaitsevaan Vicktoria Memorialia, joka oli mielestani aika upea ilmestys. Se oli joskus Brittien hirmuhallinnon aikana rakennettu muistomerkki jollekkin Vicktoria nimiselle kuningattarelle.. tai jotain.. Taalta matkasimme sitten Pabu Ghadhiin joka oli Intialaisten tai Kolkatalaisten pyha peseytymispaikka. Taalta otimmekin sitten bussin takaisin Takurpukuriin, mutta ennen kotiin paluuta haimme eilen kehitettavaksi jattamamme filkan ja kuvat. Bussimatka oli todella tunnelmallinen bussin ollessa ayraitaan myoten taynna matkustajia.. Ulos jaaminen olikin aika kovan kamppailun takana, mutta hyvin me taaskin selviydyimme siitakin koettelemuksesta. Kuvat haettuamme matkasimme takasin Matunin kampille ja mina takasin nettikahvilaan. Myohemmin Katjan tultua kirjoitimme Shumonalle tarkoitetun vastineen loppuun ja lahetimme sen noin 15:sta entiselle ja nykyiselle Future Eastin tyontekijalle ja harjoittelijalle. Kello alkoi olla taas niin paljon etta oli aika menna syomaan ja nukkumaan, vaikka telkkarista olis tullut Intia-Pakistan krikettiottelu.. Ei kyl kaikkee jaksa aina, vaikka kriketista on tullu "se" juttu taalla ollessamme. Huomenna on kuitenkin aikanen heratys ja lahto Sunderbansille, joten eikun nukkumaan.
Lahdimme kuitenkin bussilla keskustaan ja siella sijaitsevaan Vicktoria Memorialia, joka oli mielestani aika upea ilmestys. Se oli joskus Brittien hirmuhallinnon aikana rakennettu muistomerkki jollekkin Vicktoria nimiselle kuningattarelle.. tai jotain.. Taalta matkasimme sitten Pabu Ghadhiin joka oli Intialaisten tai Kolkatalaisten pyha peseytymispaikka. Taalta otimmekin sitten bussin takaisin Takurpukuriin, mutta ennen kotiin paluuta haimme eilen kehitettavaksi jattamamme filkan ja kuvat. Bussimatka oli todella tunnelmallinen bussin ollessa ayraitaan myoten taynna matkustajia.. Ulos jaaminen olikin aika kovan kamppailun takana, mutta hyvin me taaskin selviydyimme siitakin koettelemuksesta. Kuvat haettuamme matkasimme takasin Matunin kampille ja mina takasin nettikahvilaan. Myohemmin Katjan tultua kirjoitimme Shumonalle tarkoitetun vastineen loppuun ja lahetimme sen noin 15:sta entiselle ja nykyiselle Future Eastin tyontekijalle ja harjoittelijalle. Kello alkoi olla taas niin paljon etta oli aika menna syomaan ja nukkumaan, vaikka telkkarista olis tullut Intia-Pakistan krikettiottelu.. Ei kyl kaikkee jaksa aina, vaikka kriketista on tullu "se" juttu taalla ollessamme. Huomenna on kuitenkin aikanen heratys ja lahto Sunderbansille, joten eikun nukkumaan.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Hello Kolkata
Tapasimme Mananin Cafe Montegarin edessa, heti nettikahvilasta lahdettyamme. Pienen keskustelun jalkeen paadyimme Cafe Leopoldiin, jossa nautimme Mananin kanssa tornin olutta ja jauhoimme kaikesta mita oli tapahtunut Future Eastista lahdettyani. Tovin kuluttua Hina liittyi seuraamme ja osallistui niin ihanaan Future Eastin kokemusten purkuun.. No meilla oli Hinan kanssa aika paljon negatiivisia kokemuksia kyseisesta lafkasta, joten meilla riitti paljon tilitettaavaa. Manan oli viela taman firman leivissa, mutta Hinan tyosuhde oli onneksi jo loppunut. Kuvausaikataulujen venymisen takia Manan ei paasisikaan meidan kanssa sinne Dehraduniin, jossa hanen oli tarkoitus vieda meidat melomaan ja patikoimaan.. No ei voi mitaan. Sovimme kuitenkin etta Manan vie meidat sinne ens kerralla, kun me tullaan tanne Intiaan. Mananin oli aika palata takaisin toimistolle ja me paatettiin Katjan ja Hinan kanssa menna Baristaan juomaan kylmat juomat ja tilittamaan harjoittelukokemuksistamme. Siella kylmien juomien raikastaessa mieltamme Hina kertoi, ettei Future East ollut maksanut hanelle palkoja ja etta se oli joutunut kayttamaan omia rahojaan Future Eastin menoihin, joita se ei ollut vielakaan saanut takasin.. Et sellanen lafka talla kertaa.. Kello alko oleen jo niin paljon, etta oli aika lahtea kaupan kautta noutamaan rinkat hotellilta ja suunnata nokkamme kohti Kolkatan junaa.
Juna odotti jo meita laiturilla, joka oli taynna halisevia ihmisia. Nousimme vaunuumme, menimme omille paikoillemme ja odotimme pimeydessa junan valojen syttymista. Seuraamme liittyi pian yksi nainen ja kaksi miesta, jotka olivat tulleet Bangladeshista tanne Mumbaihin leikkauttamaan talla naisella olevia kasvaimia. Uusien saadosten takia he eivat kuitenkaan saaneet hoitoa, koska heilla ei ollut hoitoviisumia. Nyt he siis olivat matkalla takaisin Bangladeshiin hakemaan hoitoviisumia, jonka jalkeen he palaisivat takaisin Intiaan hakemaan hoitoa talle naiselle. Junamatka oli todella pitka ja hikinen. Yoisin oli todella vaikea nukkua ja paivisin oli niin kuuma, etta tuntui kuin olisi sulanut penkkiin.. Nama Bangladeshilaiset olivat onneksemme todella mukavaa seuraa. Toinen miehista omisti multimediaa tuottavan yrityksen, joka sai minut hieman harkitsemaan josko kavisin Suomessa anomassa uutta stipendia ja matkaisin sen jalkeen Bangladeshiin suorittamaan loput harjoittelustani :) No ei kai.. He kuitenkin kutsuivat meidat heidan koteihinsa kylaan ja lupasimme, etta tulisimme heti seuraavalla Intian reissulla, joka todennakoisesti on jo vuoden sisalla. Oli kuitenkin todella surullista katsoa miten heidan mukanaan olevan naisen tila paheni pahenemistaan. Han ei juurikaan pystynyt puhumaan ja han oli kuumeessa koko matkan. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja laakarit sais ne kasvaimet poistettua. Oli tiistai aamu ja juna kulki tasaista vauhtiaan halku Lansi-Bengalin. Sateen jalkeinen nurmikko tuoksui ja ihmiset herailivat uuteen aamuun. Kello oli melkein kuusi ja junamme oli Intialaiseen tyyliin myohassa.
Asemalle paastyamme Katja asettui jonottamaan prepaid taxia ja mina suuntasin tinkaamaan lahella olevilta kuskeilta kyytia Takurpukuriin. Pienen kaupankaynnin jalkeen sain taksin haluamallani hinnalla (350Rs.) joten hain Katjan jonosta ja hyppasimme keltasen taksimme kyytiin. Taksi kiisi halki Kolkatan keskustan, matkaten kohti kaupungin laitamilla sijaitsevaa Takurpukuria, jossa ystavamme Matun asusti vaimonsa ja perheensa kanssa. Reilun tunnin ajomatkan paasta olimme perilla. Kaikki olivat jo heranneet ja ottivan meidat ilolla vastaan. Oli niin ihanaa olla taas taalla! Rinkkamme laskettuamme menimme heti pesulle ja lepaamaan raskaan junamatkan jalkeen. Herattyamme soimme ja mina tulin tanne nettikahvilaan hillumaan. Jossain vaiheessa paivaa me lahettiin Matunin ja Katjan kanssa kolmipaana pratkalla viemaan mun MV filmia kehitettavaksi. Oli aika hauska fiilis kaahailla kolmipaana keskella Kolkatan ruuhkaa, kaikkien naiden hullujen autoilijoiden keskella. Myohemmin illalla lahdimme Matunin kanssa viela asentamaan tietokonetta yhden hanen asiakkaansa kotiin, jossa mua katottiin taas valilla ihastellen ja valilla kummastellen :) Ens kerralla kun ma tuun tanne, niin ma todellaki osaan jo puhua edes vahasen Banglaa! Asennukset hoidettuamme palasimme takaisin tanne nettikahvilaan ja syotyamme painoimme paamme tyynyyn odottaen uutta aamua.
Juna odotti jo meita laiturilla, joka oli taynna halisevia ihmisia. Nousimme vaunuumme, menimme omille paikoillemme ja odotimme pimeydessa junan valojen syttymista. Seuraamme liittyi pian yksi nainen ja kaksi miesta, jotka olivat tulleet Bangladeshista tanne Mumbaihin leikkauttamaan talla naisella olevia kasvaimia. Uusien saadosten takia he eivat kuitenkaan saaneet hoitoa, koska heilla ei ollut hoitoviisumia. Nyt he siis olivat matkalla takaisin Bangladeshiin hakemaan hoitoviisumia, jonka jalkeen he palaisivat takaisin Intiaan hakemaan hoitoa talle naiselle. Junamatka oli todella pitka ja hikinen. Yoisin oli todella vaikea nukkua ja paivisin oli niin kuuma, etta tuntui kuin olisi sulanut penkkiin.. Nama Bangladeshilaiset olivat onneksemme todella mukavaa seuraa. Toinen miehista omisti multimediaa tuottavan yrityksen, joka sai minut hieman harkitsemaan josko kavisin Suomessa anomassa uutta stipendia ja matkaisin sen jalkeen Bangladeshiin suorittamaan loput harjoittelustani :) No ei kai.. He kuitenkin kutsuivat meidat heidan koteihinsa kylaan ja lupasimme, etta tulisimme heti seuraavalla Intian reissulla, joka todennakoisesti on jo vuoden sisalla. Oli kuitenkin todella surullista katsoa miten heidan mukanaan olevan naisen tila paheni pahenemistaan. Han ei juurikaan pystynyt puhumaan ja han oli kuumeessa koko matkan. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja laakarit sais ne kasvaimet poistettua. Oli tiistai aamu ja juna kulki tasaista vauhtiaan halku Lansi-Bengalin. Sateen jalkeinen nurmikko tuoksui ja ihmiset herailivat uuteen aamuun. Kello oli melkein kuusi ja junamme oli Intialaiseen tyyliin myohassa.
Asemalle paastyamme Katja asettui jonottamaan prepaid taxia ja mina suuntasin tinkaamaan lahella olevilta kuskeilta kyytia Takurpukuriin. Pienen kaupankaynnin jalkeen sain taksin haluamallani hinnalla (350Rs.) joten hain Katjan jonosta ja hyppasimme keltasen taksimme kyytiin. Taksi kiisi halki Kolkatan keskustan, matkaten kohti kaupungin laitamilla sijaitsevaa Takurpukuria, jossa ystavamme Matun asusti vaimonsa ja perheensa kanssa. Reilun tunnin ajomatkan paasta olimme perilla. Kaikki olivat jo heranneet ja ottivan meidat ilolla vastaan. Oli niin ihanaa olla taas taalla! Rinkkamme laskettuamme menimme heti pesulle ja lepaamaan raskaan junamatkan jalkeen. Herattyamme soimme ja mina tulin tanne nettikahvilaan hillumaan. Jossain vaiheessa paivaa me lahettiin Matunin ja Katjan kanssa kolmipaana pratkalla viemaan mun MV filmia kehitettavaksi. Oli aika hauska fiilis kaahailla kolmipaana keskella Kolkatan ruuhkaa, kaikkien naiden hullujen autoilijoiden keskella. Myohemmin illalla lahdimme Matunin kanssa viela asentamaan tietokonetta yhden hanen asiakkaansa kotiin, jossa mua katottiin taas valilla ihastellen ja valilla kummastellen :) Ens kerralla kun ma tuun tanne, niin ma todellaki osaan jo puhua edes vahasen Banglaa! Asennukset hoidettuamme palasimme takaisin tanne nettikahvilaan ja syotyamme painoimme paamme tyynyyn odottaen uutta aamua.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Nakemiin Mumbai
Seuraavana aamuna oli hieman orpo olo istua kahdestaan aamiaisella. Samista oli tullut jo osa meidan seuruetta ja nyt se oli jo matkalla Suomeen. Perjantaipaivan me kulutimme kierrellen kameraliikkeita, etsiskellen suotimia yms. valokuvaukseen liittyvaa kamaa.. No mulle jai sitten kouraan Nikon FE kamera, joka on nyt sitten uusin tulokas mun alati kasvavaan kameraperheeseen. Jos tykkaa vanhoista kameroista, niin Intia on se oikea maa loytaa niita. Muuta jarkevaa me ei sitten muistaakseni tehtykkaan koko paivana.. Alunperin meidan oli tarkotus lahtea sinne luolille, mut ma olin niin vasyny, etta paatettiin siirtaa sita reissua paivalla.
Lauantaina me sitten herattiin kello kuusi ja paukattiin samantien VT:lle ja sielta junalla Lonavalaan, josta sitten bussilla Carlaan ja siella sijaitseville upeille Buddha luolille. Kipusimme reilut 20:ta minuuttia vuorta ylos, kunnes paasimme naille tai pikemminkin talle mahtavalle luolalle. Se oli todella vanha Buddha-temppeli, joka oli kaiverrettu kallion sisaan luolaksi. Taalta lahdimme sitten autorikshaw:lla noin kuuden kilometrin paassa sijaitseville toisille luolille. Talla alueella oli noin 24 luolaa ja 12 stupaa, jotka kaikki oli kaiverrettu kallioon. Tama reissu oli mielestani todella kannattava, vaikka olisin viela halunnut kiiveta vuoren huipulle katsastamaan entisajan kuninkaan rakennuttamaa linnoitusta, mutta paiva oli aivan liian kuuma siihen, etta olisimme kiivenneet noin kolme tuntia ylos vuorenseinamaa.. No toivottavasti joku kaunis paiva me palataan takas tanne ja sillon meilla olisi tarpeeksi voimia kiiveta sinne.
Paluumatka olikin sitten taas todellista tuskaa.. Me ei tajuttu ottaa A/C vaunusta paikkalippuja, joten seuraavat kaksi tuntia matkustimme seisten tapotaydessa ja todella hikisessa junassa. Onneks ystavalliset Intialaiset paastivat meidat istumaan viimeiseksi 45:ksi minuutiksi, joten saimme onneksemme hieman lepuutella kuolemaan valmistautuvia jalkojamme. Meidan piti VT:lla nahda viela uusi ystavamme Ashish, mutta hanen junansa oli jo vissiin ehtinyt lahtea. Palasimme takaisinColabaan, menimme syomaan ja palasimme takaisin hotellillemme lepuuttamaan itseamme todella raskaan paivan jalkeen.
Tanaan nukuimme hieman pidempaa ja onneksi Katjakin sai nukuttua yonsa hyvin. Aamulla pakkasimme rinkkamme ja nyt alamme pikkuhiljaan valmistautua Kolkataan paluuseen. Taalta viela tapaamaan kahta todella mukaavaa uutta ystavaamme Manania ja Hinaa, jotka tulevat tanne Colabaan meita tapaamaan. Manan lupaili vievansa meidat melomaan kanooteilla Ganges-joen ylajuoksulle, kunhan paasemme sinne pohjoseen asti.
Jotenkin on todella haikea mieli lahtea taalta Mumbaista, koska tasta kaupungista, naista tutuista paikoista ja naista todella ihanista ihmisista on tullut naiden puolentoista kuukauden aikana meille koti ja perhe. Ajatus siita ettei palaa tanne enaan talla reissulla takaisin, saa kyyneleet silmiini.. No kai se on vaan kasiteltava tamakin asia samalla tavalla kuin Suomalainen mies sen kasittelee.. Eli ei tunteilla PRKLE.
Nyt on sitten edessa uudet seikkailut ja Kolkatasta lahtiessamme aloitamme vihdoinkin sen Intian kiertamisen ja sen todellisen travelleri elaman.
Lauantaina me sitten herattiin kello kuusi ja paukattiin samantien VT:lle ja sielta junalla Lonavalaan, josta sitten bussilla Carlaan ja siella sijaitseville upeille Buddha luolille. Kipusimme reilut 20:ta minuuttia vuorta ylos, kunnes paasimme naille tai pikemminkin talle mahtavalle luolalle. Se oli todella vanha Buddha-temppeli, joka oli kaiverrettu kallion sisaan luolaksi. Taalta lahdimme sitten autorikshaw:lla noin kuuden kilometrin paassa sijaitseville toisille luolille. Talla alueella oli noin 24 luolaa ja 12 stupaa, jotka kaikki oli kaiverrettu kallioon. Tama reissu oli mielestani todella kannattava, vaikka olisin viela halunnut kiiveta vuoren huipulle katsastamaan entisajan kuninkaan rakennuttamaa linnoitusta, mutta paiva oli aivan liian kuuma siihen, etta olisimme kiivenneet noin kolme tuntia ylos vuorenseinamaa.. No toivottavasti joku kaunis paiva me palataan takas tanne ja sillon meilla olisi tarpeeksi voimia kiiveta sinne.
Paluumatka olikin sitten taas todellista tuskaa.. Me ei tajuttu ottaa A/C vaunusta paikkalippuja, joten seuraavat kaksi tuntia matkustimme seisten tapotaydessa ja todella hikisessa junassa. Onneks ystavalliset Intialaiset paastivat meidat istumaan viimeiseksi 45:ksi minuutiksi, joten saimme onneksemme hieman lepuutella kuolemaan valmistautuvia jalkojamme. Meidan piti VT:lla nahda viela uusi ystavamme Ashish, mutta hanen junansa oli jo vissiin ehtinyt lahtea. Palasimme takaisinColabaan, menimme syomaan ja palasimme takaisin hotellillemme lepuuttamaan itseamme todella raskaan paivan jalkeen.
Tanaan nukuimme hieman pidempaa ja onneksi Katjakin sai nukuttua yonsa hyvin. Aamulla pakkasimme rinkkamme ja nyt alamme pikkuhiljaan valmistautua Kolkataan paluuseen. Taalta viela tapaamaan kahta todella mukaavaa uutta ystavaamme Manania ja Hinaa, jotka tulevat tanne Colabaan meita tapaamaan. Manan lupaili vievansa meidat melomaan kanooteilla Ganges-joen ylajuoksulle, kunhan paasemme sinne pohjoseen asti.
Jotenkin on todella haikea mieli lahtea taalta Mumbaista, koska tasta kaupungista, naista tutuista paikoista ja naista todella ihanista ihmisista on tullut naiden puolentoista kuukauden aikana meille koti ja perhe. Ajatus siita ettei palaa tanne enaan talla reissulla takaisin, saa kyyneleet silmiini.. No kai se on vaan kasiteltava tamakin asia samalla tavalla kuin Suomalainen mies sen kasittelee.. Eli ei tunteilla PRKLE.
Nyt on sitten edessa uudet seikkailut ja Kolkatasta lahtiessamme aloitamme vihdoinkin sen Intian kiertamisen ja sen todellisen travelleri elaman.
tiistai 26. toukokuuta 2009
Python yollisena vieraana
Palattuamme hokkeleihimme, jatettya ostoksemme sinne lahdimme viela nauttimaan hieman sapuskaa laheiseen ravintolaan. Ruoka oli taas kerran todella maukasta ja syotyamme palasimme takaisin hokkeleillemme. Matkan varrella huomasin pimeassa hieman liiketta ja paatin sitten valaista sita kohtaa hieman.. No mikas muu kuin iki ihana python se siina, kaarme oli noin 0,5-1:n metrin pituinen kummajainen ja mielestani aika kiva naky :) kylla siina hieman sydan pomppasi, kun se luikerteli noin kolmenkymmenen sentin paassa meista.. No paastiin kuitenkin ehjina kopeillemme ja Samin kanssa sitten lahettiin viela kittaamaan rommia meren rantaan.
Seuraavana aamuna sitten viela hetken aikaa ruskistettiin napaamme ja kaytiin shoppaamassa, tai no Sami kavi, viimiset ostokset ja sitten eikun rinkat selkaan ja takas mumbaihin. Meidan majapaikan isanta sitten tokas pienen keskustelun jalkeen, etta olisitte sanonu mulle siit kaarmeesta, niin olisin kokannu sen teille.. No hitto ku ei siina vaiheessa kayny pahemmin mieles muut, kuin nyt nopeesti pois tasta :) Nyt oli sitten pitka ja todella kylma yo edessa.. Meilla kavi taas Katjan kanssa hyva tuuri ja ilmastointilaite kusi ja pahasti. Sita ilmaa tuli sitten joka kolosta ja valilla paa oli niin jaassa etta sattu. No me kylla selvittiin taas tastakin koettelemuksesta ja paastiin kuin paastiinkin ehjina Mumbaihin.
Mumbaissa oli taas kerra vastassa vedattavat taksikuskit, joille samme nauraa taas pain naamaa.. Saatiin kuitenkin taksi, joka suostui ajamaan mittarilla, joten saastettiin matkassa taas se reilu 100 rupiaa. Cafe Mondegarin aamiaisen jalkeen suuntasimme kulkumme meidan Mumbain kotiimme, josta saimme onneksemme itsellemme huoneet. Levattyamme pari tuntia lahdimme shoppailemaan tuliaisia ja tulihan sita sitten ostettua itsellenikin joitakin todella tyylikkaita paitoja :) Kavimme myos kiertamassa paikallisen marketin, jossa meita kierratti sen marketin oma tyyppi, koska lankkarit ei siella saanut liikkua yksin.. Elainten puoli olikin sitten hieman ikavampaa katsottavaa, koiranpentujen ollessa siella todella ahtaissa hakeissa, niin kuin kaikki muutkin elaimet.. Teurastamon haju oli niin kuvottava, etta tuntui silta kuin kohta lentaisi yka.. Taas kuitenkin selvittiin hengissa ja treffattuamme Katjan, joka taas kerran metsasti itselleen haapukua, menimme kiertelemaan lahella sijaitsevia vaatekauppoja. Pakko myontaa sellainen pieni juttu, etta ma taisin vahingossa ostaa meidan vaatepussiin tytolle mekon.. :) Joo siis Katja ei ole raskaana, kunhan keraillaan lasten vaatteita :)
Tanaan oli sitten Yltsan (Samin) viimeinen paiva taalla Mumbaissa ja olimme suunnitelleet matkaa luonnonpuistoon, jossa olimme Katjan kanssa jo aikaisemmin olleet. Heratys oli kello seitseman ja aamiaisen syotyamme lahdimme tutustuttamaan Samia Mumbain iki ihanaan paikallisjunameininkiin.. Puistoon paastyamme suuntasimme heti siella sijaitseville mielettoman upeille luolille, joita sitten kiersimme muutaman tunnin. Alueelle paastyamme samperin apina meni ja varasti Katjan keksit :) No onneks niita sai aina lisempaa, joten saimme kuitenkin massumme tayteen naita ihania herkkuja. Massut taysina lahdimme kiertamaan luolia ja mina siina hieman valaisin ystavaani naiden luolien historiasta. Samin nahtya tarpeeksi naita ennen kristusta rakennettuja luolia suuntasimme kulkumme takaisin bussille ja silla jellonasafarille. Tama oli sellainen, mennaanko vai passataanko hetki, mutta paatimme kuitenkin kokeilla, josko siella niita jellonia nakisi.. Porteista sisaannyttyamme ja hetken ajettuamme meluavia inkkareita taynna olevalla bussilla, pysahdyimme ja kaikilta paasi lieva ihastuksen huokaus. Sehan oli jellona.. Hetken ajattelin sen olevan jokin robotti, mutta ihan elavalta se vaikutti.. Siella se omassa ylhaassa elementissaan istuskeli lammessa vilvoittelemassa. Jatkoimme matkaa ja seuraava pysahdys olikin sitten hakkien luona.. Hakkien?Safarilla? No taa on just tata.. Siella hakissa istui valkonen jellona ja viereisessa makoili tikru. Ei kuin etia pain ja seuraavien porttien sisalle. Taalla me tapasimme varjossa lohoilevia jellonia, jota me sitten hetken ihailimme.
Safarin jalkeen palasimme ryysisjunalla takaisin Mumbaihin, menimme syomaan ja pakkaamaan Samin rinkan valmiiksi lahtoa varten. Nyt taytyy antaa iso kiitos Papalle (isalleni), joka on opettanut minut pakkaamaan kaiken niin pieneen tilaan etta saisin vaikka norsun mahtumaan pieneen rinkkaan :) Vietimme yhdessa sitten viela viimeiset tunnit ja toivotimme Samille hyvat matkat, seka lahetimme hanet taksilla kohti lentokenttaa. Kohta taas nukkumaan ja huomenna aikasin kohti noin 100:n kilometrin paassa sijaitsevia, kuuleman mukaan todella upeita luolia.
Seuraavana aamuna sitten viela hetken aikaa ruskistettiin napaamme ja kaytiin shoppaamassa, tai no Sami kavi, viimiset ostokset ja sitten eikun rinkat selkaan ja takas mumbaihin. Meidan majapaikan isanta sitten tokas pienen keskustelun jalkeen, etta olisitte sanonu mulle siit kaarmeesta, niin olisin kokannu sen teille.. No hitto ku ei siina vaiheessa kayny pahemmin mieles muut, kuin nyt nopeesti pois tasta :) Nyt oli sitten pitka ja todella kylma yo edessa.. Meilla kavi taas Katjan kanssa hyva tuuri ja ilmastointilaite kusi ja pahasti. Sita ilmaa tuli sitten joka kolosta ja valilla paa oli niin jaassa etta sattu. No me kylla selvittiin taas tastakin koettelemuksesta ja paastiin kuin paastiinkin ehjina Mumbaihin.
Mumbaissa oli taas kerra vastassa vedattavat taksikuskit, joille samme nauraa taas pain naamaa.. Saatiin kuitenkin taksi, joka suostui ajamaan mittarilla, joten saastettiin matkassa taas se reilu 100 rupiaa. Cafe Mondegarin aamiaisen jalkeen suuntasimme kulkumme meidan Mumbain kotiimme, josta saimme onneksemme itsellemme huoneet. Levattyamme pari tuntia lahdimme shoppailemaan tuliaisia ja tulihan sita sitten ostettua itsellenikin joitakin todella tyylikkaita paitoja :) Kavimme myos kiertamassa paikallisen marketin, jossa meita kierratti sen marketin oma tyyppi, koska lankkarit ei siella saanut liikkua yksin.. Elainten puoli olikin sitten hieman ikavampaa katsottavaa, koiranpentujen ollessa siella todella ahtaissa hakeissa, niin kuin kaikki muutkin elaimet.. Teurastamon haju oli niin kuvottava, etta tuntui silta kuin kohta lentaisi yka.. Taas kuitenkin selvittiin hengissa ja treffattuamme Katjan, joka taas kerran metsasti itselleen haapukua, menimme kiertelemaan lahella sijaitsevia vaatekauppoja. Pakko myontaa sellainen pieni juttu, etta ma taisin vahingossa ostaa meidan vaatepussiin tytolle mekon.. :) Joo siis Katja ei ole raskaana, kunhan keraillaan lasten vaatteita :)
Tanaan oli sitten Yltsan (Samin) viimeinen paiva taalla Mumbaissa ja olimme suunnitelleet matkaa luonnonpuistoon, jossa olimme Katjan kanssa jo aikaisemmin olleet. Heratys oli kello seitseman ja aamiaisen syotyamme lahdimme tutustuttamaan Samia Mumbain iki ihanaan paikallisjunameininkiin.. Puistoon paastyamme suuntasimme heti siella sijaitseville mielettoman upeille luolille, joita sitten kiersimme muutaman tunnin. Alueelle paastyamme samperin apina meni ja varasti Katjan keksit :) No onneks niita sai aina lisempaa, joten saimme kuitenkin massumme tayteen naita ihania herkkuja. Massut taysina lahdimme kiertamaan luolia ja mina siina hieman valaisin ystavaani naiden luolien historiasta. Samin nahtya tarpeeksi naita ennen kristusta rakennettuja luolia suuntasimme kulkumme takaisin bussille ja silla jellonasafarille. Tama oli sellainen, mennaanko vai passataanko hetki, mutta paatimme kuitenkin kokeilla, josko siella niita jellonia nakisi.. Porteista sisaannyttyamme ja hetken ajettuamme meluavia inkkareita taynna olevalla bussilla, pysahdyimme ja kaikilta paasi lieva ihastuksen huokaus. Sehan oli jellona.. Hetken ajattelin sen olevan jokin robotti, mutta ihan elavalta se vaikutti.. Siella se omassa ylhaassa elementissaan istuskeli lammessa vilvoittelemassa. Jatkoimme matkaa ja seuraava pysahdys olikin sitten hakkien luona.. Hakkien?Safarilla? No taa on just tata.. Siella hakissa istui valkonen jellona ja viereisessa makoili tikru. Ei kuin etia pain ja seuraavien porttien sisalle. Taalla me tapasimme varjossa lohoilevia jellonia, jota me sitten hetken ihailimme.
Safarin jalkeen palasimme ryysisjunalla takaisin Mumbaihin, menimme syomaan ja pakkaamaan Samin rinkan valmiiksi lahtoa varten. Nyt taytyy antaa iso kiitos Papalle (isalleni), joka on opettanut minut pakkaamaan kaiken niin pieneen tilaan etta saisin vaikka norsun mahtumaan pieneen rinkkaan :) Vietimme yhdessa sitten viela viimeiset tunnit ja toivotimme Samille hyvat matkat, seka lahetimme hanet taksilla kohti lentokenttaa. Kohta taas nukkumaan ja huomenna aikasin kohti noin 100:n kilometrin paassa sijaitsevia, kuuleman mukaan todella upeita luolia.
maanantai 25. toukokuuta 2009
Rauhalliselta rannalta turistihelvettiin
Meidan oli aika pakata rinkkamme ja lahtea etsimaan toista, hieman rauhallisempaa rantaa. Olimmehan jo viettaneet paivan taalla turistirysassa.. Kaikki on hinnoteltu noin kolme kertaa kalliimmaks, kuin mita ne normaalisti olisivat. Olimme kuulleet hieman huhua, etta Agonda beach olisi miellyttava ja rauhallinen ranta, joten otimme liian kalliin autorikshan ja matkasimme Agondaan.
Rannalle paastyamme emme olleet uskoa silmiamme.. Ranta oli tyhja, ei yhtaan baaria/ravintolaa, ei meluavia lankkareita, eika inkkareita, vain me ja muutama kaukaisuudessa nakyva hahmo. Hetken siina rannan reunalla seistyamme eras nainen tuli ja kysyi tarvitsisimmeko huoneen. Paatimme vilkaista ja huoneet olivat miltein taydellisen nakoiset, kokoiset ja hintakin oli kohdillaan (300Rs./yo). Edellisena yona olimme maksaneet 50 rupiaa enemmaan noin kolme kertaa pienemmasta ja todella huonossa kunnossa olevasta kopista. Paatimme ottaa huoneet talta rouvalta ja asetuimme aloillemme, jonka jalkeen menimme suoraan rannalle ja aaltoihin leikkimaan. Illalla yritimme loytaa jotain ravintolaa, mutta turhaan. Kaikki paikat oli suljettu sesongin loputtua.. No saimme kuitenkin sovittua paikallisen kioskin pitajan kanssa, etta han tekisi meille omeletit, jonka paalle sitten illemmalla soimme tuoreita mangoja. Pienen keskustelun jalkeen totesimme kaikki, etta tama on niin kaunis ja rauhaisa paikka, etta jaisimme tanne pariksikin yoksi. Illalla otimme eilen ostamamme rommipullon esiin, matkasimme rannalle ja nautimme merituulesta, rommista ja toistemme seurasta. Seuraava paiva meni oikeastaan kokonaan rannalla maaten, valilla uiden ja valilla napaa ruskistaen. Olimme sopineet etta emantamme tekisi meille ruokaa, joten tanaan emme ainakaan naantyisi nalkaan. Illalla otimme Samin kanssa parit oluset ja nautimme ukkosen luomasta kauniista esityksesta ja mun uuden koirakaverin seurasta.
Oli tullut aika taas jatkaa matkaa ja olimme edellisena iltana sopineet eraan taksikuskin kanssa, etta han toisi meidat tanne Benaulimiin. Tama olikin Lonely Planetin mukaan oikein rauhaisa paikka.. No toisin kavi.. Ranta oli ihan taynna molyavia Intialaisia turisteja. Vesiskootterit ja moottoriveneet suhasivat rannan tuntumassa, liitovarjot vetivet edes takas rannalla... Olimmeko tulleet helvettiin? mita pahaa olimme muka tehneet? en oikein ymmarra miten jotku ihmiset viihtyy tallasissa lomahelveteissa, mutta ei aina kaikkee voi tajuta. Paatimme kuitenkin jaada tanne meidan viimeisiksi Goa paiviksi ja loysimme pienen hakemisen jalkeen meille ihan mukavat kopit hieman kauempaa tasta kaikesta halinasta. Eilen sitten uitiin taas kokopaiva, Illalla Otimme Samin kanssa parit oluset (taas) ja painuimme vasyneina nukkumaan. Tanaan lahdimme ajoissa rannalle, soimme aamiaisen ja menimme hieman sivummalle tujottavien Intialaisten, Katjaa himoitsevien katseiden edesta. Ei tainnu vierahtaa kuin pari tuntia, niin pari inkkarimiesta tuli vaimojensa kanssa ja lyottayty meidan seuraan, vaimojen makattaessa ukkojensa asenteista.. Jotenki nain: Jos me pukeuduttais samalla tavalla kuin tama nuori nainen, niin te heittaisitte meidat heti kadulle, mutta heti kun te naatte taalla vaalean naisen vahissa pukeissa, niin te lyottaydytte seuraan ja haluatte meidan kaikkien jaavan siihen.. outoa.. No niin se kylla on, mutta Katja kaiken oppineena tajus vetasta vahan peittavampaa liinaa ymparilleen.
Uituamme tarpeeksi kauan lahdimme hieman kaupungille (pieni kyla) katsastamaan olisko taalla mitaan ihmeellista, mutta eihan taallakaan enaan naita kauppoja paljoa ole.. Nyt taalta nettikahvilasta sitten suoraan rommia ostamaan ja omalle rannalle istuskelemaan ja nautiskelemaan aaltojen aanista.
Rannalle paastyamme emme olleet uskoa silmiamme.. Ranta oli tyhja, ei yhtaan baaria/ravintolaa, ei meluavia lankkareita, eika inkkareita, vain me ja muutama kaukaisuudessa nakyva hahmo. Hetken siina rannan reunalla seistyamme eras nainen tuli ja kysyi tarvitsisimmeko huoneen. Paatimme vilkaista ja huoneet olivat miltein taydellisen nakoiset, kokoiset ja hintakin oli kohdillaan (300Rs./yo). Edellisena yona olimme maksaneet 50 rupiaa enemmaan noin kolme kertaa pienemmasta ja todella huonossa kunnossa olevasta kopista. Paatimme ottaa huoneet talta rouvalta ja asetuimme aloillemme, jonka jalkeen menimme suoraan rannalle ja aaltoihin leikkimaan. Illalla yritimme loytaa jotain ravintolaa, mutta turhaan. Kaikki paikat oli suljettu sesongin loputtua.. No saimme kuitenkin sovittua paikallisen kioskin pitajan kanssa, etta han tekisi meille omeletit, jonka paalle sitten illemmalla soimme tuoreita mangoja. Pienen keskustelun jalkeen totesimme kaikki, etta tama on niin kaunis ja rauhaisa paikka, etta jaisimme tanne pariksikin yoksi. Illalla otimme eilen ostamamme rommipullon esiin, matkasimme rannalle ja nautimme merituulesta, rommista ja toistemme seurasta. Seuraava paiva meni oikeastaan kokonaan rannalla maaten, valilla uiden ja valilla napaa ruskistaen. Olimme sopineet etta emantamme tekisi meille ruokaa, joten tanaan emme ainakaan naantyisi nalkaan. Illalla otimme Samin kanssa parit oluset ja nautimme ukkosen luomasta kauniista esityksesta ja mun uuden koirakaverin seurasta.
Oli tullut aika taas jatkaa matkaa ja olimme edellisena iltana sopineet eraan taksikuskin kanssa, etta han toisi meidat tanne Benaulimiin. Tama olikin Lonely Planetin mukaan oikein rauhaisa paikka.. No toisin kavi.. Ranta oli ihan taynna molyavia Intialaisia turisteja. Vesiskootterit ja moottoriveneet suhasivat rannan tuntumassa, liitovarjot vetivet edes takas rannalla... Olimmeko tulleet helvettiin? mita pahaa olimme muka tehneet? en oikein ymmarra miten jotku ihmiset viihtyy tallasissa lomahelveteissa, mutta ei aina kaikkee voi tajuta. Paatimme kuitenkin jaada tanne meidan viimeisiksi Goa paiviksi ja loysimme pienen hakemisen jalkeen meille ihan mukavat kopit hieman kauempaa tasta kaikesta halinasta. Eilen sitten uitiin taas kokopaiva, Illalla Otimme Samin kanssa parit oluset (taas) ja painuimme vasyneina nukkumaan. Tanaan lahdimme ajoissa rannalle, soimme aamiaisen ja menimme hieman sivummalle tujottavien Intialaisten, Katjaa himoitsevien katseiden edesta. Ei tainnu vierahtaa kuin pari tuntia, niin pari inkkarimiesta tuli vaimojensa kanssa ja lyottayty meidan seuraan, vaimojen makattaessa ukkojensa asenteista.. Jotenki nain: Jos me pukeuduttais samalla tavalla kuin tama nuori nainen, niin te heittaisitte meidat heti kadulle, mutta heti kun te naatte taalla vaalean naisen vahissa pukeissa, niin te lyottaydytte seuraan ja haluatte meidan kaikkien jaavan siihen.. outoa.. No niin se kylla on, mutta Katja kaiken oppineena tajus vetasta vahan peittavampaa liinaa ymparilleen.
Uituamme tarpeeksi kauan lahdimme hieman kaupungille (pieni kyla) katsastamaan olisko taalla mitaan ihmeellista, mutta eihan taallakaan enaan naita kauppoja paljoa ole.. Nyt taalta nettikahvilasta sitten suoraan rommia ostamaan ja omalle rannalle istuskelemaan ja nautiskelemaan aaltojen aanista.
torstai 21. toukokuuta 2009
Goan kuuman auringon alla
Eilen me kierratettiin yltsaa hieman meidan hoodeilla. Kaytiin pistaytymassa Gate Of Indialla, naytettiin Taj Mahal Hotellin loistoa.. Siis ulkopuolelta kasin :) sielta sitten lahettiin Prince Of Wales museolle, mutta hintoja katseltuamme paatimme menna sinne myohemmin. Sinne ei nimittain saanut ottaa laukkua mukaan ja digikameran vieminen museoon maksoi 1000 rupiaa, niin ja siis turisteilta veloitettiin 300 rupiaa lipusta.. Meista ei kuitenkaan kukaan halunnut kuvata siella joten 1000 rupiaa siita, ettei luottanut narikkaan on ehka vahan liikaa.. No me jatkettiin matkaa laheiseen nayttelytilaan, jossa ollaan Katjan kanssa jo monesti kayty katsastamassa joskus hienompaa, joskus kauheempaa Intialaista taidetta. Talla kertaa nayttely ei ollut kovin kummoinen, yhta taiteilijaa lukuunottamatta. Nayttelysta veimme Samin ostoksille, ensin Tantra paitoja kuolaamaan ja sitten hieman kalliimpaan ostoskeskukseen, josta se sit loysikin itselleen ihan torkeen hienon paidan.
Palattuamme takas meidan mestoille, me kaytiin syomassa ja sitten viela tarkastamassa suurempi Tantra-paitoja myyva kauppa, josta meille kummallekin jai paidat matkaan. Ostokset hoidettuamme Sami kavi viela leikkauttamassa tukkansa, jonka jalkeen menimme hotellille hakemaan rinkkamme ja suhasimme taksilla fashion streetille, josta meidan bussi Goalle lahti. Meille oli varatu makuupaikat A/C bussista, joka oli onneksemme aika hyvakuntoinen, suht uus menopeli. Seuraava yo, tai seuraavat 15 tuntia menikin matkatessa, toisten nukkuessa, toisten ei.
Aamulla saavuimme Margaoon, josta matkasimme paikallisbussilla Palolemiin, jossa nyt siis olemme. Tanne paastyamme menimme heti naantyneina ja melkein nalkakuolemaa uhmaten syomaan aamupalaa. Yltsa oli niin haltioissaan tasta paikasta, ettei se valilla oikein tahtonut kuulla mita sille sanoi.. No pakko sanoa, etta niin olin minakin! Tanne ma oon halunnut ihan pikku tytosta asti ja nyt sitten kun oon kasvanut aikuiseks mieheks, niin vihdoinkin olen taalla, Goalla. Loysimme itsellemme taalta oikein mukavat huoneet, jotka ei nyt ihan hirveesti maksaneet (350Rs.) ja asetuimme aloillemme. Heti kun saimme tavarat huoneeseen menimme rannalle ja saman tien uimaan. Jossan vaiheessa vuokrattiin Samin kanssa sellaset kivat laudat milla saattoi matkata aallon harjalla, siis niinku todella pitkaan :) Vedessa tulikin sitten vietettya lopun paivaa ja nyt illalla kavimme hieman kiertamassa taalla ja kohta olis tarkoitus menna syomaan ja sitten rannalle istuskelemaan, mikali tuo sade ei tosta ylly.
Huomenna sitten me vaihdetaan paikkaa ja livutaan taalta pikku hiljaan ylos Margoniin pain, jonne meidan olisi tarkoitus paasta viimeistaan viiden paivan paasta.
Palattuamme takas meidan mestoille, me kaytiin syomassa ja sitten viela tarkastamassa suurempi Tantra-paitoja myyva kauppa, josta meille kummallekin jai paidat matkaan. Ostokset hoidettuamme Sami kavi viela leikkauttamassa tukkansa, jonka jalkeen menimme hotellille hakemaan rinkkamme ja suhasimme taksilla fashion streetille, josta meidan bussi Goalle lahti. Meille oli varatu makuupaikat A/C bussista, joka oli onneksemme aika hyvakuntoinen, suht uus menopeli. Seuraava yo, tai seuraavat 15 tuntia menikin matkatessa, toisten nukkuessa, toisten ei.
Aamulla saavuimme Margaoon, josta matkasimme paikallisbussilla Palolemiin, jossa nyt siis olemme. Tanne paastyamme menimme heti naantyneina ja melkein nalkakuolemaa uhmaten syomaan aamupalaa. Yltsa oli niin haltioissaan tasta paikasta, ettei se valilla oikein tahtonut kuulla mita sille sanoi.. No pakko sanoa, etta niin olin minakin! Tanne ma oon halunnut ihan pikku tytosta asti ja nyt sitten kun oon kasvanut aikuiseks mieheks, niin vihdoinkin olen taalla, Goalla. Loysimme itsellemme taalta oikein mukavat huoneet, jotka ei nyt ihan hirveesti maksaneet (350Rs.) ja asetuimme aloillemme. Heti kun saimme tavarat huoneeseen menimme rannalle ja saman tien uimaan. Jossan vaiheessa vuokrattiin Samin kanssa sellaset kivat laudat milla saattoi matkata aallon harjalla, siis niinku todella pitkaan :) Vedessa tulikin sitten vietettya lopun paivaa ja nyt illalla kavimme hieman kiertamassa taalla ja kohta olis tarkoitus menna syomaan ja sitten rannalle istuskelemaan, mikali tuo sade ei tosta ylly.
Huomenna sitten me vaihdetaan paikkaa ja livutaan taalta pikku hiljaan ylos Margoniin pain, jonne meidan olisi tarkoitus paasta viimeistaan viiden paivan paasta.
tiistai 19. toukokuuta 2009
Samin kierratysta Mumbaissa
Aamulla noustiin kymmenelta ja lahettiin suoraan syomaan Cafe Montegariin, jossa mua oltiin kaipailtu eilen. Meille tutut tyontekijat tuli heti kyselemaan mun vointia.. Taa on just se mika tekee tasta kaupungista niin ihanan. Aamiaisen jalkeen tultiin tanne nettikahvilaan kaymaan, jonka jalkeen lahettiin Mumbain akvaariomaailmaan katsomaan mita silla olisi meille tarjottavaa. Maksoimme kukin huimat 15 rupiaa lipuistamme ja aloitimme kierroksen. Akvaariot olivat todella pienia ja vailla minkaan nakoista kasvillisuutta. Jotenkin tuntui todella pahalta katsoa naiden kalojen ja kilpikonnien karsimysta niille liian pienissa akvaarioissa, josta osassa ei edes pumput toimineet. Jotkin parvikalat uiskentelivat yksikseen akvaarioissa, Kilpikonnat tuijottivat seinia todella masentuneina ja meluavat Intialaiset koputtelivat akvaarioiden laseja.. Kiersimme paikan todella nopeasti ja poistuimme pikimmiten etuovesta ulos oikealle.
Otimme taksin ja suuntasimme kohti Mani Bhavan Gandhi Museota, joka oli aika mielenkiintoinen ja suositeltava kohde kaikille Mumbaissa kayville immeisille. Museolta lahdimme sitten sinne meille niin mieluisaan Breach Candy Swimming Clubille, jonne Anu oli taas kerran ihanana ihmisena laittanut meidan nimet listaan. Lohoilimme siella sitten muutaman tunnin valilla uiden ja valilla auringossa istuen. Tavattiin tanaan vihdoinkin Anun ystavat, eraat Suomalaiset Fidan lahettilaat. He olivat todella mukavia ihmisia ja juttelimme heidan kanssaan reilun tunnin vaihtaen kuulumisia keskenamme. Nyt ymmarran isaani huomattavasti paremmin, han jaa aina pitkaksi aikaa suustaan kiinni nahdessaan Saksalaisia :)
Taas oli aika palata takaisin maan pinnalle, joten suuntasimme kulkumme laheiselle bussipysakille, josta matkasimme bussilla takaisin Colabaan. Taalla kavimme sitten pikasesti juomassa mehut tai no me juotiin Katjan kanssa Lassit ja Sami joi mangomehun. Juomien jalkeen menimme syomaan vegehampparit, jonka jalkeen naytin Samille meidan mystisen viinakujan.. tai pikemminkin silla sijaitsevan viinakaupan, josta ostimme kumpainenkin pari olusta. Menimme sitten takas hotellille nauttimaan olusistamme ja tilittamaan toisillemme miesten juttuj.. Kellon lyotya kaksitoista paatimme siirtya huoneisiimme, painaa paamme tyynyyt ja valmistautua ottamaan vastaan huomista aamua.
Otimme taksin ja suuntasimme kohti Mani Bhavan Gandhi Museota, joka oli aika mielenkiintoinen ja suositeltava kohde kaikille Mumbaissa kayville immeisille. Museolta lahdimme sitten sinne meille niin mieluisaan Breach Candy Swimming Clubille, jonne Anu oli taas kerran ihanana ihmisena laittanut meidan nimet listaan. Lohoilimme siella sitten muutaman tunnin valilla uiden ja valilla auringossa istuen. Tavattiin tanaan vihdoinkin Anun ystavat, eraat Suomalaiset Fidan lahettilaat. He olivat todella mukavia ihmisia ja juttelimme heidan kanssaan reilun tunnin vaihtaen kuulumisia keskenamme. Nyt ymmarran isaani huomattavasti paremmin, han jaa aina pitkaksi aikaa suustaan kiinni nahdessaan Saksalaisia :)
Taas oli aika palata takaisin maan pinnalle, joten suuntasimme kulkumme laheiselle bussipysakille, josta matkasimme bussilla takaisin Colabaan. Taalla kavimme sitten pikasesti juomassa mehut tai no me juotiin Katjan kanssa Lassit ja Sami joi mangomehun. Juomien jalkeen menimme syomaan vegehampparit, jonka jalkeen naytin Samille meidan mystisen viinakujan.. tai pikemminkin silla sijaitsevan viinakaupan, josta ostimme kumpainenkin pari olusta. Menimme sitten takas hotellille nauttimaan olusistamme ja tilittamaan toisillemme miesten juttuj.. Kellon lyotya kaksitoista paatimme siirtya huoneisiimme, painaa paamme tyynyyt ja valmistautua ottamaan vastaan huomista aamua.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Tulihan se vihdoinkin..
Eilen illalla ennen nukkumaan menoa paatin juoda yhden oluen ja katsoa hieman telkkarii. Viimeisen lasillisen juotuani ryntasin vessaan ja siita se sitten lahti.. Paivalla oli ollut jo hieman kuumeinen olo ja ruokakin oli maistunut todella pahalle.. Siita olis siis pitany jo arvata, ettei kaikki oo ihan kohdillaan. Vessassa oksennettuani oluet, tai no osan niista, ulos palasin huoneeseen kauhea polte kurkussa. Jos jokin asia jai tasta kokemuksesta mieleen, niin se on se ettei todellakaan kannata oksentaa paikallista kaljaa! Se on sellanen kokemus, mita tuskin kukaan haluaa kokea elamansa aikana! Taalla kaljaan lisataan jotain tokottia, jolla korvataan alkoholia (jos joku tietaa sen tokotin , niin valaiskaa mua!) ja se on todella kirpean makuista. Aika pitkaan olin kuitenkin selvinnyt ilman vatsatautia, joten olihan sen jo aikakin tulla. Ollaan tassa hieman Katjan kanssa spekuloitu sita, mista tama miellyttava popo on oikein tullut ja nyt ollaan siita suht varmoja, etta se on tullut siita "ala syo junassa" ruoasta :)
No yon aikana ja viela aamullakin juoksin tasaseen tahtiin, valilla ripuloimassa ja valilla oksentamassa.. Kaiken taman lisaksi Katja oli saanut itselleen flunssan ja Yltsan oli tarkoitus saapua tanne klo 23.00 paikallista aikaa. Paatettiin sit vaan levata koko paiva, etta meilla olis edes hieman poweria illalla, et jaksais lahtea Samia vastaan kentalle. Illemmalla lahettiin sitten Apolloon syomaan, itse sain syodyksi vain pari lusikallista riisia ja puolikkaan nan-leivan, loput safkoistani me annettiin yhelle kadulla nukkuvalle miehelle.
Laiskoina ja puolikuntoisina me hoidetiin meille taksi lentokentalle ja takas, vaikka alunperin meidan oli tarkoitus menna sinne junalla ja jos mahdollista niin tulla silla myos takaisin. Sami olikin jo ennen meita siella, koska sen lentokone oli reilu puolituntia etuajassa.. Oli jotenkin tosi mahtava fiilis nahda hyva vanha kaverini taalla Mumbaissa ja viela kun taa on sen ensimmainen varsinainen ulkomaan matka. Kentalta palattiin suoraan hotellille ja aika pikaseen mentiinki sitten nukkumaan, etta jaksais huomenna vahan paremmin esitella tata minulle niin rakasta kaupunkia.
No yon aikana ja viela aamullakin juoksin tasaseen tahtiin, valilla ripuloimassa ja valilla oksentamassa.. Kaiken taman lisaksi Katja oli saanut itselleen flunssan ja Yltsan oli tarkoitus saapua tanne klo 23.00 paikallista aikaa. Paatettiin sit vaan levata koko paiva, etta meilla olis edes hieman poweria illalla, et jaksais lahtea Samia vastaan kentalle. Illemmalla lahettiin sitten Apolloon syomaan, itse sain syodyksi vain pari lusikallista riisia ja puolikkaan nan-leivan, loput safkoistani me annettiin yhelle kadulla nukkuvalle miehelle.
Laiskoina ja puolikuntoisina me hoidetiin meille taksi lentokentalle ja takas, vaikka alunperin meidan oli tarkoitus menna sinne junalla ja jos mahdollista niin tulla silla myos takaisin. Sami olikin jo ennen meita siella, koska sen lentokone oli reilu puolituntia etuajassa.. Oli jotenkin tosi mahtava fiilis nahda hyva vanha kaverini taalla Mumbaissa ja viela kun taa on sen ensimmainen varsinainen ulkomaan matka. Kentalta palattiin suoraan hotellille ja aika pikaseen mentiinki sitten nukkumaan, etta jaksais huomenna vahan paremmin esitella tata minulle niin rakasta kaupunkia.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Back In Mumbai <3
Perjantaina en sitten saanut jarjestettya aikaa tullakseni kirjoittamaan itselleni niin rakkaaksi tullutta blogiani.. Paiva kului pakatessa ja muutaman tunnin ehdin viettamaan viela Pink Cyber Cafessakin. Mitaan ihmeellista ei koko paivana tapahtunut, mutta lahto oli jollakin tavalla aika haikeeta, vaikka kaikki tietavat Katjan ja mun palaavan takaisin heti ens kuun alusta. Paiva kului todella hitaasti, Katja ja Matun kavivat ostamassa meille evasta marketilta, jonka jalkeen soimme ja aloimmekin jo valmistelemaan lahtoamme.
Kuskimme saavuttua hyvastelimme Intian aitimme, siskomme ja veljemme, siirsimme tavaramme autoon ja aloitimme matkamme kohti Kolkatan juna-asemaa. Heti matkan alussa alkoi satamaan kaatamalla, eika meidan autossa vissiin toiminut edes pyyhkijat. Kuskimme oli todella nuori ja vissiin just kortin saanut jassikka. Se ei oikein osannut taikka uskaltanut ajaa "Intialaisella" tyylilla, joka tarkoittaa siis sita, etta joka valiin mahtuu vaikka lentokone.. No jossain valissa matkaamme alkoi sataa niin kaatamalla, etta kuskimme paatti ajaa tien sivuun ja sammuttaa auton.. Mina hieman turhaan korotin aantani ja hoin hanelle, etta GO GO GO! Taman jalken tuntui kylla silta, etta loppumatkan kuski ajoi hieman kovempaa.. No joka tapauksessa me ehittiin junaan ja paastiin matkaan.
Junassa meille tuli kamppiksiksi todella mukava, vissiin Tibetin Intialainen pariskunta ja Intialainen suurehko perhe. Soimme hieman kekseja ja joimme teeta ennen nukkumaan menoa. Ulkona oli todella mahtava ukonilma, joka aika ajoin valaisi todella upealla valolla ohikiitavia maisemia. Yolla emme kumpikaan saaneet oikein nukutuksi, jonka takia seuraava paiva tuntui todella tuskaisalta. Sade oli lakannut yon aikana ja seuraava aamu ja paiva olivat todella kuumia. Paiva jatkoi kuitenkin kulkuaa hitaasti ja varmasti. Iltaan mennessa olimme saaneet uudet kamppikset naiden Tiibetilais Intialaisten tilalle. Nama kaksi miesta olivat matkalla Mumbaihin tapaamaan heidan suurinta Guruaan, jota menemme myos Katjan kanssa ihmettelemaan, mikali aika riittaa siihen.
Seuraavana yona sain nukuttua jo hieman paremmin, mutta herasin keskella yota siihen, etta poliisi hakkasi erasta matkustajaa, joka nukkui meidan loossimme lattialla.. Se oli kylla hieman kauheeta katsottavaa.. Ihan ku se ei olis siirtyny siita pelkalla puheelaa.. Piti sitten hittovie menna hakkaamaan se! No enpa mina hirveesti voinut asialle mitaan.. Taa on se tyyli miten poliisi hoitaa hommansa taalla.. Sunnuntaina aamuyosta herasin hieman ennen kuin junamme saapui Dadariin, jossa uudet ystavamme jaivat kohdatakseen Gurunsa. Tasta oli enaan vajaan 30:n minuutin matka Viktorian Terminukselle, johon junamatkamme siis loppuisi. Heratin Katjan ja valmistauduimme junasta poistumiseen.
Takseille paastyamme kohtasimme taas taman tutun ja turvallisen, hei vedatetaan lankkareita meiningin :) Eka taksi.. You want to go to Colaba? Yes? It's only 100 rupees.. Matkasta joka maksaa siis hieman yli 20 rupiaa. No hetken pyorittyamme saimme kuitenkin taksin ja matkasimme nopeinta reittia kohti Carlton Hotellia, joka on meidan Mumbain koti :) Perille paastyamme kuski huomasi mun iki-ihanan tarif cardin, josta voin siis luntata taksin todellisen hinnan :)No kuski alotti ruinaamaan multa enemman rahaa vedoten siihen, etta meilla oli laukutkin matkassa. Minapa sitten ihanana turistina naytin kuskille, etta laukut on 6 rupiaa ekstraa, jotka olin jo sisallyttanyt taksimatkamme hintaan. Kuski siis ruonas meilta 50 rupiaa ja matka maksoi siis 35, mutta pihina ja koyhana (Kiitos kelan) opiskelija matkailijana pidin pintani.
Hotellin aulassa meita odotti vasynyt henkilokunta. Emme varauksesta huolimatta saaneet omaa huonettamme, mutta tama uusi huone sai kelvata. Olimme kumpikin todella vasyneita 36:n junamatkasta, joten menimme heti suihkun kautta nukkumaan.
Tanaan kavimme taas aamupalalla samassa jo niin tutuksi tulleessa Montegar Cafessa. Ihanaa nahda taas naita tuttuja naamoja, varsinkin kun ne on todella iloisia meidat taas nahdessaan. Aamiaiselta lahettiin katsomaan muutama nayttely. Tata ennen soitin kuitenkin ystavalleni Anulle, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme taas, kunhan paasemme Katjan kanssa takaisin Mumbaihin. Anu on yksi Future Eastin tyontekijoista, joihin viela pidan yhteytta. Sovimme tapaamisen kello viideksi Breach Candyn Swimming Clubille, jonne hanella on jasenyys. Vietimmekin tunnin tai toisenkin kertoen kuulumiset, jonka jalkeen menimme Katjan kanssa uimaan viela noin tunniksi. Anu kertoi kaikkien harjoittelijoiden eronneen Future Eastin leivista huonon kohtelun takia.. No en siis ollut ainut jota siella kohdeltiin kuin orjaa.. Tai no mun kohdalla yritettiin kohdella kuin orjaa :)
Illalla kaytiin vetamassa viel falafeli pitaleivat naamariin ja tultiin tanne kirjottelemaan blogejamme. Huomenna meen kaymaan Future Eastin toimistolla hakemassa todistuksen siita, etta olen siella ollut nama juhlavat 99h vai mite se olikaan :) Onneks mul on Kolkatasta kertynyt todella paljon tunteja, joten no hata :) Niin ja siis ystavani Sami tulee huomenna illalla tanne Mumbaihin! Jee!!
Muistakaahan kayda lukemassa myos katjan blogia, niin saatte paremman kuvan meidan reissusta.
Kuskimme saavuttua hyvastelimme Intian aitimme, siskomme ja veljemme, siirsimme tavaramme autoon ja aloitimme matkamme kohti Kolkatan juna-asemaa. Heti matkan alussa alkoi satamaan kaatamalla, eika meidan autossa vissiin toiminut edes pyyhkijat. Kuskimme oli todella nuori ja vissiin just kortin saanut jassikka. Se ei oikein osannut taikka uskaltanut ajaa "Intialaisella" tyylilla, joka tarkoittaa siis sita, etta joka valiin mahtuu vaikka lentokone.. No jossain valissa matkaamme alkoi sataa niin kaatamalla, etta kuskimme paatti ajaa tien sivuun ja sammuttaa auton.. Mina hieman turhaan korotin aantani ja hoin hanelle, etta GO GO GO! Taman jalken tuntui kylla silta, etta loppumatkan kuski ajoi hieman kovempaa.. No joka tapauksessa me ehittiin junaan ja paastiin matkaan.
Junassa meille tuli kamppiksiksi todella mukava, vissiin Tibetin Intialainen pariskunta ja Intialainen suurehko perhe. Soimme hieman kekseja ja joimme teeta ennen nukkumaan menoa. Ulkona oli todella mahtava ukonilma, joka aika ajoin valaisi todella upealla valolla ohikiitavia maisemia. Yolla emme kumpikaan saaneet oikein nukutuksi, jonka takia seuraava paiva tuntui todella tuskaisalta. Sade oli lakannut yon aikana ja seuraava aamu ja paiva olivat todella kuumia. Paiva jatkoi kuitenkin kulkuaa hitaasti ja varmasti. Iltaan mennessa olimme saaneet uudet kamppikset naiden Tiibetilais Intialaisten tilalle. Nama kaksi miesta olivat matkalla Mumbaihin tapaamaan heidan suurinta Guruaan, jota menemme myos Katjan kanssa ihmettelemaan, mikali aika riittaa siihen.
Seuraavana yona sain nukuttua jo hieman paremmin, mutta herasin keskella yota siihen, etta poliisi hakkasi erasta matkustajaa, joka nukkui meidan loossimme lattialla.. Se oli kylla hieman kauheeta katsottavaa.. Ihan ku se ei olis siirtyny siita pelkalla puheelaa.. Piti sitten hittovie menna hakkaamaan se! No enpa mina hirveesti voinut asialle mitaan.. Taa on se tyyli miten poliisi hoitaa hommansa taalla.. Sunnuntaina aamuyosta herasin hieman ennen kuin junamme saapui Dadariin, jossa uudet ystavamme jaivat kohdatakseen Gurunsa. Tasta oli enaan vajaan 30:n minuutin matka Viktorian Terminukselle, johon junamatkamme siis loppuisi. Heratin Katjan ja valmistauduimme junasta poistumiseen.
Takseille paastyamme kohtasimme taas taman tutun ja turvallisen, hei vedatetaan lankkareita meiningin :) Eka taksi.. You want to go to Colaba? Yes? It's only 100 rupees.. Matkasta joka maksaa siis hieman yli 20 rupiaa. No hetken pyorittyamme saimme kuitenkin taksin ja matkasimme nopeinta reittia kohti Carlton Hotellia, joka on meidan Mumbain koti :) Perille paastyamme kuski huomasi mun iki-ihanan tarif cardin, josta voin siis luntata taksin todellisen hinnan :)No kuski alotti ruinaamaan multa enemman rahaa vedoten siihen, etta meilla oli laukutkin matkassa. Minapa sitten ihanana turistina naytin kuskille, etta laukut on 6 rupiaa ekstraa, jotka olin jo sisallyttanyt taksimatkamme hintaan. Kuski siis ruonas meilta 50 rupiaa ja matka maksoi siis 35, mutta pihina ja koyhana (Kiitos kelan) opiskelija matkailijana pidin pintani.
Hotellin aulassa meita odotti vasynyt henkilokunta. Emme varauksesta huolimatta saaneet omaa huonettamme, mutta tama uusi huone sai kelvata. Olimme kumpikin todella vasyneita 36:n junamatkasta, joten menimme heti suihkun kautta nukkumaan.
Tanaan kavimme taas aamupalalla samassa jo niin tutuksi tulleessa Montegar Cafessa. Ihanaa nahda taas naita tuttuja naamoja, varsinkin kun ne on todella iloisia meidat taas nahdessaan. Aamiaiselta lahettiin katsomaan muutama nayttely. Tata ennen soitin kuitenkin ystavalleni Anulle, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme taas, kunhan paasemme Katjan kanssa takaisin Mumbaihin. Anu on yksi Future Eastin tyontekijoista, joihin viela pidan yhteytta. Sovimme tapaamisen kello viideksi Breach Candyn Swimming Clubille, jonne hanella on jasenyys. Vietimmekin tunnin tai toisenkin kertoen kuulumiset, jonka jalkeen menimme Katjan kanssa uimaan viela noin tunniksi. Anu kertoi kaikkien harjoittelijoiden eronneen Future Eastin leivista huonon kohtelun takia.. No en siis ollut ainut jota siella kohdeltiin kuin orjaa.. Tai no mun kohdalla yritettiin kohdella kuin orjaa :)
Illalla kaytiin vetamassa viel falafeli pitaleivat naamariin ja tultiin tanne kirjottelemaan blogejamme. Huomenna meen kaymaan Future Eastin toimistolla hakemassa todistuksen siita, etta olen siella ollut nama juhlavat 99h vai mite se olikaan :) Onneks mul on Kolkatasta kertynyt todella paljon tunteja, joten no hata :) Niin ja siis ystavani Sami tulee huomenna illalla tanne Mumbaihin! Jee!!
Muistakaahan kayda lukemassa myos katjan blogia, niin saatte paremman kuvan meidan reissusta.
torstai 14. toukokuuta 2009
Raivotautinen autorikshakuski
Olipas ihana heratys keskella yota. Herasin siihen, etta suoleen sattui niin perhanasti.. Eihan sielta mitaan kovaa kakkaa tullut, vaikka kipu oli sen suuntainen.. No joo :) Katja oli heittanyt yolla lipat vessassa satuttaen katensa. Onneks ei mitaan vakavaa paassyt tapahtumaan! Loppujen lopuks me kuitenkin nukuttiin johki kymmeneen asti, mutta silti oli todella vaikea saada itseaan ylos sangysta.
Aamiaisen syotyamme tulimme tanne Pink Cyber Cafeen nettiin ja mie tulin tietenkin hoitamaan velvollisuuksiani harjoittelijana. Noin tunnin paasta lahdimme Matunin kanssa ostamaan tulostimeen osia, mulle puukkoa ja sit suhasimme Kolkatan hulluilla teilla kohti Matunin tadin asuntoa. Menimme sinne asentamaan kaiuttimia, mutta huomasimme pian etta koneen naytto ei toiminut kunnolla, seka tietokone oli muutenkin kohtuuttoman hidas.. No kaikki koneet taalla on kohtuuttoman hitaita, mutta tama vasta hidas olikin. Pienen saatamisen jalkeen kone toimi taas paljon paremmin ja nayttokin suostui yhteistyohon kanssamme.
Palattuamme takasin soimme, lepasimme hetken ja lahdimme Katjan kanssa taidenayttelyyn, jota ei ollutkaan niin helppo loytaa.. Kiersimme varmaan lahemmas tunnin kahden todella mukavan tyypin kanssa, jotka yritti avuliaasti etsia sita paikkaa meidan kanssa, mutta turhaan. Toinen heista neuvoi meidat Kolkatan kulttuuri areenalle, jossa yleensa pidetaan useita eri nayttelyita ja jossa tallakin hetkella olisi jokin valokuvanayttely. He ystavallisesti saattoivat meidat sinne, koska se oli heidan kotimatkansa varrella. Paikan paalla kysyimme sitten uudestaan neuvoa kyseiseen nayttelyyn, siina toivossa etta joku taalla tietaisi nayttelyn sijainnista. Iloiseksi yllatykseksemme tama meidan etsima nayttely sijaitsikin taman rakennuksen toisessa kerroksessa, joten naimme kuin naimmekin taman nuoren Intialaisen naisen ottamat todella mahtavan upeat valokuvat.
Paluumatkalla meille sattui huvittava, hieman tunteitakin kuohauttava tapahtuma, kun katja yritti maksaa 50:n rupian setelilla autorikshaw kyytimme, joka maksoi 10:n rupiaa. Kuski ei mukamas pystynyt antamaan setelista takaisin ja rupesi sitten kaiken kukkuraksi kiukuttelemaan.. No yritettiin sit vaihtaa sita pienemmaks mut turhaan. Loppujen lopuks Katja sanoi sille kuskille, et jos se ei pysty vaihtamaan sita, niin me tasta sitten lahdetaan. Tasta kuski sitten suivaantui ja rupesi raivoamaan jotain, mita emme tietenkaan ymmartaneet. Katja tuli takas autorikshalle, jolloin kuski otti setelin Katjan kadesta, kaynnisti ajokkinsa ja yritti lahtea menemaan. Nyt sitten olikin Katjan vuoro hermostua ja se tunki katensa sen kuskin rahapussiin ja otti sen viiskymppisen takas, jonka jalkeen lahettiin kavelemaan pois. Voitte varmaan kuvitella mika huuto siita alkoi :) Mina viela hieman hamillani tasta kaikesta, seurasin Katjaa, joka meni toiselle kiskalle, autorikshan seuratessa minua ja kuskin raivotessa jotain banglaksi. Katja osti pari jotain pienta herkkua, etta saimme rahat talle raivoavalle kuskille..
Kotiin paastyamme joimme teet ja soimme kekseja. Mina tulin takaisin kahvilaan hengailemaan, niin kuin yleensa, kunnes meidat noin tunnin tai kahden paasta kutsuttiin poytaan syomaan. Syotyamme tulin takaisin tanne kirjottamaan blogiani, etta paasisimme kaikki mahdollisimman pian nukkumaan..
Huomenna illalla on lahto takaisin Mumbaihin ja jos en ennen sita ehdi kirjoittamaan mitaan tanne blogiin, niin sitten viimeistaan sunnuntaina ollaan taas netin aaressa.
Aamiaisen syotyamme tulimme tanne Pink Cyber Cafeen nettiin ja mie tulin tietenkin hoitamaan velvollisuuksiani harjoittelijana. Noin tunnin paasta lahdimme Matunin kanssa ostamaan tulostimeen osia, mulle puukkoa ja sit suhasimme Kolkatan hulluilla teilla kohti Matunin tadin asuntoa. Menimme sinne asentamaan kaiuttimia, mutta huomasimme pian etta koneen naytto ei toiminut kunnolla, seka tietokone oli muutenkin kohtuuttoman hidas.. No kaikki koneet taalla on kohtuuttoman hitaita, mutta tama vasta hidas olikin. Pienen saatamisen jalkeen kone toimi taas paljon paremmin ja nayttokin suostui yhteistyohon kanssamme.
Palattuamme takasin soimme, lepasimme hetken ja lahdimme Katjan kanssa taidenayttelyyn, jota ei ollutkaan niin helppo loytaa.. Kiersimme varmaan lahemmas tunnin kahden todella mukavan tyypin kanssa, jotka yritti avuliaasti etsia sita paikkaa meidan kanssa, mutta turhaan. Toinen heista neuvoi meidat Kolkatan kulttuuri areenalle, jossa yleensa pidetaan useita eri nayttelyita ja jossa tallakin hetkella olisi jokin valokuvanayttely. He ystavallisesti saattoivat meidat sinne, koska se oli heidan kotimatkansa varrella. Paikan paalla kysyimme sitten uudestaan neuvoa kyseiseen nayttelyyn, siina toivossa etta joku taalla tietaisi nayttelyn sijainnista. Iloiseksi yllatykseksemme tama meidan etsima nayttely sijaitsikin taman rakennuksen toisessa kerroksessa, joten naimme kuin naimmekin taman nuoren Intialaisen naisen ottamat todella mahtavan upeat valokuvat.
Paluumatkalla meille sattui huvittava, hieman tunteitakin kuohauttava tapahtuma, kun katja yritti maksaa 50:n rupian setelilla autorikshaw kyytimme, joka maksoi 10:n rupiaa. Kuski ei mukamas pystynyt antamaan setelista takaisin ja rupesi sitten kaiken kukkuraksi kiukuttelemaan.. No yritettiin sit vaihtaa sita pienemmaks mut turhaan. Loppujen lopuks Katja sanoi sille kuskille, et jos se ei pysty vaihtamaan sita, niin me tasta sitten lahdetaan. Tasta kuski sitten suivaantui ja rupesi raivoamaan jotain, mita emme tietenkaan ymmartaneet. Katja tuli takas autorikshalle, jolloin kuski otti setelin Katjan kadesta, kaynnisti ajokkinsa ja yritti lahtea menemaan. Nyt sitten olikin Katjan vuoro hermostua ja se tunki katensa sen kuskin rahapussiin ja otti sen viiskymppisen takas, jonka jalkeen lahettiin kavelemaan pois. Voitte varmaan kuvitella mika huuto siita alkoi :) Mina viela hieman hamillani tasta kaikesta, seurasin Katjaa, joka meni toiselle kiskalle, autorikshan seuratessa minua ja kuskin raivotessa jotain banglaksi. Katja osti pari jotain pienta herkkua, etta saimme rahat talle raivoavalle kuskille..
Kotiin paastyamme joimme teet ja soimme kekseja. Mina tulin takaisin kahvilaan hengailemaan, niin kuin yleensa, kunnes meidat noin tunnin tai kahden paasta kutsuttiin poytaan syomaan. Syotyamme tulin takaisin tanne kirjottamaan blogiani, etta paasisimme kaikki mahdollisimman pian nukkumaan..
Huomenna illalla on lahto takaisin Mumbaihin ja jos en ennen sita ehdi kirjoittamaan mitaan tanne blogiin, niin sitten viimeistaan sunnuntaina ollaan taas netin aaressa.
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Pienen pieni pulun poikanen
Tana aamuna saimme ihanan heratyksen. Kummankin meidan jalkoja ja varsinkin mun nilkkoja kutitti niin maan perhanasti. Tama oli merkki siita, etta muurahaiset olivat tulleet sadetta pakoon. Pienoisen raapimisen jalkeen mun nilkat turpos ihan kivasti.. En tieda auttoko allergialaake vai ihan vaan joku muu..
Aamiaisen jalkeen tulin taas tanne kahvilalle hengailemaan ja paivittamaan mun Nikonin firewire-ohjelmistoa, koska mun kamera on alkanu sekoilemaan todella pahasti. Paivittaminen ei kuitenkaan auttanut, joten lahetin spostia Nikonille. Sielta yllatyksekseni tuli todella nopeasti vastaus, mutta Nikonini ei siita paljoa kostunut. Takuu on naas voimassa vaan Euroopan aluella, joten nyt sitten mietin, etta lahteeko kamera Samin rinkassa takas suomeen, vai huollatanko sen taalla Intiassa.. No ei sitten varmaan auta muu kuin ottaa Katjan filmikamera kayttoon ja alottaa hieman suuremmalla harkinnalla kuvaaminen.
Matunin kaytya aanestamassa paatimme lahtea uudestaan kaymaan siella sen pulujen kesyttaja kaverilla, koska sille oli juuri syntynyt yks uus pulun poikanen. Ajatuksena oli siis menna kuvaamaan sinne, mutta eihan niista kuvista tullut mitaan. Pakko sanoa et nyt kylla sylettaa ja paljon. Uus kamera ja tokan kerran paskana. Olis vaan pitany jaada uskolliseks filkan kayttajaks, niin ei olis tullu naita ongelmia naiden uusien hightech-laitteiden kanssa. Kauaa emme pulujen seurassa viihtyneet, joten palasimme takaisin tanne kampalle ja mina tietenkin takaisin kahvilalle istuskelemaan.
Oli aika taas syoda, poydasta loytyi taivaallisen hyvaa kanacurrya ja riisia, kaikkine lisukkeineen. Nautimme taas taysin rinnoin naista herkuista, joita emme valttamatta saa ennen kuin palaamme takaisin tanne Kolkataan. Lahdemme siis perjantaina takaisin Mumbaihin ja maanantaina ystavani Sami saapuu Suomesta seuraksemme sinne. Jos hyva tuuri kay, niin lahdemme 20.5. kohti Goaa, siis jos saamme bussi- tai junaliput hoidettua sinne. Ruoan jalkeen lepasimme hetken, jonka jalkeen keskustelimme sen meidan (Katjan, Annin ja Matunin) jarjeston perustamisesta ja kaikista mahdollisista asioista mita meidan tulisi ottaa huomioon. Jos jollakin teista rakkaista lukijoistani on sattumoisin tietoa jarjeston perustamisesta, niin otan neuvoja ilomielin vastaan!
Myohemmin palasin taas takaisin tanne kahvilalle hengailemaan ja taalla ma nakojaan hengailen vielakin.. Tanaan on onneks kayny aika paljon asiakkaita, joten rahaakin on taas kerran virrannut lippaaseen. Nyt viela syomaan ja sitten nukkumaan.
Aamiaisen jalkeen tulin taas tanne kahvilalle hengailemaan ja paivittamaan mun Nikonin firewire-ohjelmistoa, koska mun kamera on alkanu sekoilemaan todella pahasti. Paivittaminen ei kuitenkaan auttanut, joten lahetin spostia Nikonille. Sielta yllatyksekseni tuli todella nopeasti vastaus, mutta Nikonini ei siita paljoa kostunut. Takuu on naas voimassa vaan Euroopan aluella, joten nyt sitten mietin, etta lahteeko kamera Samin rinkassa takas suomeen, vai huollatanko sen taalla Intiassa.. No ei sitten varmaan auta muu kuin ottaa Katjan filmikamera kayttoon ja alottaa hieman suuremmalla harkinnalla kuvaaminen.
Matunin kaytya aanestamassa paatimme lahtea uudestaan kaymaan siella sen pulujen kesyttaja kaverilla, koska sille oli juuri syntynyt yks uus pulun poikanen. Ajatuksena oli siis menna kuvaamaan sinne, mutta eihan niista kuvista tullut mitaan. Pakko sanoa et nyt kylla sylettaa ja paljon. Uus kamera ja tokan kerran paskana. Olis vaan pitany jaada uskolliseks filkan kayttajaks, niin ei olis tullu naita ongelmia naiden uusien hightech-laitteiden kanssa. Kauaa emme pulujen seurassa viihtyneet, joten palasimme takaisin tanne kampalle ja mina tietenkin takaisin kahvilalle istuskelemaan.
Oli aika taas syoda, poydasta loytyi taivaallisen hyvaa kanacurrya ja riisia, kaikkine lisukkeineen. Nautimme taas taysin rinnoin naista herkuista, joita emme valttamatta saa ennen kuin palaamme takaisin tanne Kolkataan. Lahdemme siis perjantaina takaisin Mumbaihin ja maanantaina ystavani Sami saapuu Suomesta seuraksemme sinne. Jos hyva tuuri kay, niin lahdemme 20.5. kohti Goaa, siis jos saamme bussi- tai junaliput hoidettua sinne. Ruoan jalkeen lepasimme hetken, jonka jalkeen keskustelimme sen meidan (Katjan, Annin ja Matunin) jarjeston perustamisesta ja kaikista mahdollisista asioista mita meidan tulisi ottaa huomioon. Jos jollakin teista rakkaista lukijoistani on sattumoisin tietoa jarjeston perustamisesta, niin otan neuvoja ilomielin vastaan!
Myohemmin palasin taas takaisin tanne kahvilalle hengailemaan ja taalla ma nakojaan hengailen vielakin.. Tanaan on onneks kayny aika paljon asiakkaita, joten rahaakin on taas kerran virrannut lippaaseen. Nyt viela syomaan ja sitten nukkumaan.
tiistai 12. toukokuuta 2009
Sadetta ja salamoita
Olipas ihanaa herata viilean yon jalkeen. Katja valitteli aamuyosta, etta mosat (moskiitot) syo.. No sit olikin pakko nousta laittamaan mosaverkkoa, jonka jalkeen painuimme takaisin nukkumaan. Normaalisti ma oon se jota moskiitot syo..outoa.. No aamulla Matun sitten valaisi meita siita miksi ne eivat minusta niinkaan valittaneen.. OLUT JEE! Sain hyvan syyn juoda joka ilta ainakin yhden oluen :) No ei... No todellaki!
Aamu oli myoskin todella viilea, eika aurinko pahemmin nayttaytynyt. Myohemmin paivalla alkoikin sitten taas sataa.. Aamusta meninkin taas Pink Cyber Cafeen, jossa siis suoritan tyoharjoitteluani taalla Kolkatassa. Tanaan taas paivittelin koneita ja uskoisin niiden olevan nyt suunnilleen ajan tasalla.. Katsotaan onko.. Ukkosen alettua kauniin maskuliinisen laulunsa, katsoimme parhaaksi sulkea kahvilan. Hetkea ennen sulkemista Palvelun tarjoajakin oli nakojaan sita mielta etta yhdeydet on suljettava.. Taallahan ei sellaisia muuntajia pahemmin olekkaan, eli jos salama iskee johonkin sahkoverkkoon, niin se piikki mika siita tulee, tulee varmasti perille asti :) Menimme koko konkkaronkka sisalle pidattelemaan sadetta ja suojelemaan pupuja..
Ukkosen hellitettya avasimme taas kahvilan asiakkaille. Valilla taalla kay todella paljon ihmisia, niin etta osa joutuu jopa odottamaan vuoroaan, mutta valilla taas me ollaan taalla ihan keskenamme, lahinna mina, Matunin veli Ramu, Matun, Katja ja Ramun yks kaveri, jonka nime en valitettavasti nyt muista. Tanaan sitten koukautin asiakkaita facebookiin ja opastin niita kayttamaan sita :)
Meidan piti tanaan menna ostamaan junalippuja, mutta ajattelin et jos Katja lahtis Matunin kanssa ostamaan niita, niin Katja paasis samalla hieman ajelemaan pratkalla tai oikeestaan istumaan pratkan kyydissa.. Itse jain tanne kahvilaan saatamaan kaiken nakoisten jannien juttujen pariin.. Katjan ja Matunin palattua joimme teeta ja soimme heidan mukanaan raahaamia herkkujaan, jotka olivat Intialaiseen tyyliin todella hyvan makuisia. Lippuja Katja ei talta reissulta saanut, koska koju oli sulkenut vaalien takia ovensa.. Nythan taalla on siis punainen tila vaalien takia ja me oikein jannityksella odotetaan huomista aanestyspaivaa :) josko taalla olis jotain mellakoita yms.. No toivotaan kuitenkin ettei ole, koska muualla Intiassa on jo vaalien takia tapettu ihmisia..
Myohemmin paivalla lahdimme Katjan ja Matunin kanssa tapaamaan Matunin ystavaa, jolla on katollaan paljon undulaatteja tai jotain sellasia saman nakosia lintuja. Silta loyty myos pari papukaijaa, jotka ei sit millaan suostunu matkimaan mua, vaikka tavasin todella hitaaasit sanoja niille.. Niita tyyppeja olikin siella nelja jotka jatkoivat perheensa ammattia, vaikka jokaisella oli myos omat tyonsa.. voinkohan tata selitta enaa mitenkaan hankalammin..? No kuitenki ne kasvatti siel katolla puluja tai siis kesykyyhkyja, katso Wikipedia. Hetken naita puluja ja lintusia ihmeteltyamme lahdimme takaisin kotio ja tanne nettikahvilaan.
Mitenkohan mun pitas kirjottaa nait harjottelutunteja ylos, kun ma nyt vietan taal melkeinpa koko paivan 7:n kertaa viikossa :) 7x10=70h/viikko :) ehka vahan vahemman.. Pikemminki jotain 50-60h/viikko.
Nyt kello alkaa olemaan jo lahemmas kymmenen, joten on aika menna syomaan ja sen jalkeen ottamaan moskiiton karkoittajaa (Kingfisher) Matunin kanssa :)
Aamu oli myoskin todella viilea, eika aurinko pahemmin nayttaytynyt. Myohemmin paivalla alkoikin sitten taas sataa.. Aamusta meninkin taas Pink Cyber Cafeen, jossa siis suoritan tyoharjoitteluani taalla Kolkatassa. Tanaan taas paivittelin koneita ja uskoisin niiden olevan nyt suunnilleen ajan tasalla.. Katsotaan onko.. Ukkosen alettua kauniin maskuliinisen laulunsa, katsoimme parhaaksi sulkea kahvilan. Hetkea ennen sulkemista Palvelun tarjoajakin oli nakojaan sita mielta etta yhdeydet on suljettava.. Taallahan ei sellaisia muuntajia pahemmin olekkaan, eli jos salama iskee johonkin sahkoverkkoon, niin se piikki mika siita tulee, tulee varmasti perille asti :) Menimme koko konkkaronkka sisalle pidattelemaan sadetta ja suojelemaan pupuja..
Ukkosen hellitettya avasimme taas kahvilan asiakkaille. Valilla taalla kay todella paljon ihmisia, niin etta osa joutuu jopa odottamaan vuoroaan, mutta valilla taas me ollaan taalla ihan keskenamme, lahinna mina, Matunin veli Ramu, Matun, Katja ja Ramun yks kaveri, jonka nime en valitettavasti nyt muista. Tanaan sitten koukautin asiakkaita facebookiin ja opastin niita kayttamaan sita :)
Meidan piti tanaan menna ostamaan junalippuja, mutta ajattelin et jos Katja lahtis Matunin kanssa ostamaan niita, niin Katja paasis samalla hieman ajelemaan pratkalla tai oikeestaan istumaan pratkan kyydissa.. Itse jain tanne kahvilaan saatamaan kaiken nakoisten jannien juttujen pariin.. Katjan ja Matunin palattua joimme teeta ja soimme heidan mukanaan raahaamia herkkujaan, jotka olivat Intialaiseen tyyliin todella hyvan makuisia. Lippuja Katja ei talta reissulta saanut, koska koju oli sulkenut vaalien takia ovensa.. Nythan taalla on siis punainen tila vaalien takia ja me oikein jannityksella odotetaan huomista aanestyspaivaa :) josko taalla olis jotain mellakoita yms.. No toivotaan kuitenkin ettei ole, koska muualla Intiassa on jo vaalien takia tapettu ihmisia..
Myohemmin paivalla lahdimme Katjan ja Matunin kanssa tapaamaan Matunin ystavaa, jolla on katollaan paljon undulaatteja tai jotain sellasia saman nakosia lintuja. Silta loyty myos pari papukaijaa, jotka ei sit millaan suostunu matkimaan mua, vaikka tavasin todella hitaaasit sanoja niille.. Niita tyyppeja olikin siella nelja jotka jatkoivat perheensa ammattia, vaikka jokaisella oli myos omat tyonsa.. voinkohan tata selitta enaa mitenkaan hankalammin..? No kuitenki ne kasvatti siel katolla puluja tai siis kesykyyhkyja, katso Wikipedia. Hetken naita puluja ja lintusia ihmeteltyamme lahdimme takaisin kotio ja tanne nettikahvilaan.
Mitenkohan mun pitas kirjottaa nait harjottelutunteja ylos, kun ma nyt vietan taal melkeinpa koko paivan 7:n kertaa viikossa :) 7x10=70h/viikko :) ehka vahan vahemman.. Pikemminki jotain 50-60h/viikko.
Nyt kello alkaa olemaan jo lahemmas kymmenen, joten on aika menna syomaan ja sen jalkeen ottamaan moskiiton karkoittajaa (Kingfisher) Matunin kanssa :)
maanantai 11. toukokuuta 2009
Kiitos ukkosesta Laura!
Uusi viikko uudet kujeet. Taas samanlainen moskiittojen ja hikoilun tayteinen yo takana.. Outoa kylla, taalla nakee joka yo unia.. Ma nukuin kuitenkin taas kerran yoni hyvin, Katjasta en voi sanoa samaa. Aurinko paistoi seka ulkona etta sisalla ja kaikilla oli taas oikein mukava mieli. Matun oli lahtenyt tanaan todella aikaisin toihin, siis meidan mittapuun mukaan.
Paiva alkoi pupujen kanssa leikkiessa. Ne on kasvanu todella paljon meidan taalla olon aikana. Taman tarkean tehtavan jalkeen lahdin kahvilalle hengailemaan ja paivityksia asentelemaan. Siina se paiva sitten kuluikin mesettaessa, paivityksia asennellessa ja ajureita etsiessa.
Viiden maissa me lahettiin Matun, Katja ja Mina kohti markettialuetta ostamaan mulle punjabia. Tata ennen tuli juteltua Katjan hyvan ystavan Lauran kanssa. Keskustelun aikana tuli tieto siita, etta suomessa on nousemassa ukkonen. Paatinkin kysaista Lauralta, etta olisiko mahdollista, jos han lahettaisi meille sen ukonilman heti kun han on saanut nauttia siita tarpeeksi paljon. Lauralle tama sopi ja vaatteita katsellessa taivas tummeni ja yht'akkia alkoi salamoimaan ja todella voimakas jyrani vavisutti rakenteita, seka voimakas tuuli alkoi heittelemaan roskia kadulla. Hoidimme kuitenkin shoppailumme kunnialla loppuun, jonka jalkeen Matun yritti saada meille kolmelle autorikshawn, mutta turhaan. Saimme kuitenkin Katjan kanssa angettya itsemme yhteen ja Matun sanoi tulevansa seuraavalla mahdollisella perassa. Kyyti oli todella kosteeta ja jannaa.. Tuntui kuin olisimme liikkuneet teltalla, jossa on renkaat alla :) Sovimme Matunin kanssa treffit marketille, josta hakisin itselleni lisaa puheaikaa, koska lorpottelin eilen aitini kanssa melkein koko saldon nolliin.
Marketilta palasimme takaisin kotio ja suoraan kahvilaan testaamaan josko netti toimis, mutta turhaan. Palvelun tarjoaja oli sulkenut yhteyden ukkosen takia, joten menimme sisalle kokeilemaan uusia vaatteitamme. Kotivaki innostui sovituksesta niin paljon, etta pukivat Katjan haasariin, jonka jalkeen he ottivat meista kuviakin.. Meilla kaikilla oli todella hauska ilta ja Matunin kanssa jatkoimme sita melkein yhteen asti, juoden pari olutta ja pelaten korttia.
Oli todella ihana menna nukkumaan, kun ilma oli viilentynyt ja asteita oli suunnilleen Suomen kesan verran (20-25C). Nyt kun on jo ehtinyt tottua tahan Intian kesaan, niin jouduimme nukkumaan peittojen kanssa, koska kumapainenkin meista paleli koko ajan.
Paiva alkoi pupujen kanssa leikkiessa. Ne on kasvanu todella paljon meidan taalla olon aikana. Taman tarkean tehtavan jalkeen lahdin kahvilalle hengailemaan ja paivityksia asentelemaan. Siina se paiva sitten kuluikin mesettaessa, paivityksia asennellessa ja ajureita etsiessa.
Viiden maissa me lahettiin Matun, Katja ja Mina kohti markettialuetta ostamaan mulle punjabia. Tata ennen tuli juteltua Katjan hyvan ystavan Lauran kanssa. Keskustelun aikana tuli tieto siita, etta suomessa on nousemassa ukkonen. Paatinkin kysaista Lauralta, etta olisiko mahdollista, jos han lahettaisi meille sen ukonilman heti kun han on saanut nauttia siita tarpeeksi paljon. Lauralle tama sopi ja vaatteita katsellessa taivas tummeni ja yht'akkia alkoi salamoimaan ja todella voimakas jyrani vavisutti rakenteita, seka voimakas tuuli alkoi heittelemaan roskia kadulla. Hoidimme kuitenkin shoppailumme kunnialla loppuun, jonka jalkeen Matun yritti saada meille kolmelle autorikshawn, mutta turhaan. Saimme kuitenkin Katjan kanssa angettya itsemme yhteen ja Matun sanoi tulevansa seuraavalla mahdollisella perassa. Kyyti oli todella kosteeta ja jannaa.. Tuntui kuin olisimme liikkuneet teltalla, jossa on renkaat alla :) Sovimme Matunin kanssa treffit marketille, josta hakisin itselleni lisaa puheaikaa, koska lorpottelin eilen aitini kanssa melkein koko saldon nolliin.
Marketilta palasimme takaisin kotio ja suoraan kahvilaan testaamaan josko netti toimis, mutta turhaan. Palvelun tarjoaja oli sulkenut yhteyden ukkosen takia, joten menimme sisalle kokeilemaan uusia vaatteitamme. Kotivaki innostui sovituksesta niin paljon, etta pukivat Katjan haasariin, jonka jalkeen he ottivat meista kuviakin.. Meilla kaikilla oli todella hauska ilta ja Matunin kanssa jatkoimme sita melkein yhteen asti, juoden pari olutta ja pelaten korttia.
Oli todella ihana menna nukkumaan, kun ilma oli viilentynyt ja asteita oli suunnilleen Suomen kesan verran (20-25C). Nyt kun on jo ehtinyt tottua tahan Intian kesaan, niin jouduimme nukkumaan peittojen kanssa, koska kumapainenkin meista paleli koko ajan.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Aitienpaivan tunnelmia
Taas hikisen ja moskiittorikkaan yon jalkeen oli taas kerran tervettullut aamu. Meille oli vissiin suunniteltu kaiken nakoista tekemista talle paivalle, mutta ilma oli taas kerran polttavan kuuma, joten katsoimme kaikki parhaaksi jaada tanne kotio viettamaan tata paivaa.
Paivalla Matun opetti mulle monitorin korjaamista ja piirien kolvaamista. Kuulostaa vissiin aika hullulta, kun ei meilla Suomessa pahemmin enaan korjailla mitaan, vaan monitorin rikkoutuessa se lentaa suoraan roskiin.. Monitorin saatua lisaaikaa elamalleen menin nettikahvilaan kiusaamaan asiakkaita.. No ei kai.. Menin taas kerran latailemaan ja asentamaan paivityksia koneille. Taalla netti on niin huiman nopea, etta latailussa menee aika kivasti aikaa joka paiva ja valilla kun tulee naita sahkokatkoksia, niin lataukset saa taas kerran aloittaa alusta. Valilla on niita hyvia paivia, kun virtaa riittaa, mutta valilla niita katkoksia tulee useita paivassa.
Illemmalla lahdimme Katjan ja Matunin kanssa marketille lataamaan lisaa rahaa liittymiimme, jotta voisimme soittaa aideillemme Suomeen. Oli todella mukavaa jutella aitiemme kanssa pitkasta aikaa.. No tuleehan sita valilla soiteltua sinne Suomeen, kiitos Skypen. Muuten en varmaan pahemmin soittelis sinne, joten suosittelen lampimasti hankkimaan kyseisen softan! Olis kiva jutella teidan kanssa!!
Hyvaa aitien paivaa kaikille aiteille!
Paivalla Matun opetti mulle monitorin korjaamista ja piirien kolvaamista. Kuulostaa vissiin aika hullulta, kun ei meilla Suomessa pahemmin enaan korjailla mitaan, vaan monitorin rikkoutuessa se lentaa suoraan roskiin.. Monitorin saatua lisaaikaa elamalleen menin nettikahvilaan kiusaamaan asiakkaita.. No ei kai.. Menin taas kerran latailemaan ja asentamaan paivityksia koneille. Taalla netti on niin huiman nopea, etta latailussa menee aika kivasti aikaa joka paiva ja valilla kun tulee naita sahkokatkoksia, niin lataukset saa taas kerran aloittaa alusta. Valilla on niita hyvia paivia, kun virtaa riittaa, mutta valilla niita katkoksia tulee useita paivassa.
Illemmalla lahdimme Katjan ja Matunin kanssa marketille lataamaan lisaa rahaa liittymiimme, jotta voisimme soittaa aideillemme Suomeen. Oli todella mukavaa jutella aitiemme kanssa pitkasta aikaa.. No tuleehan sita valilla soiteltua sinne Suomeen, kiitos Skypen. Muuten en varmaan pahemmin soittelis sinne, joten suosittelen lampimasti hankkimaan kyseisen softan! Olis kiva jutella teidan kanssa!!
Hyvaa aitien paivaa kaikille aiteille!
lauantai 9. toukokuuta 2009
Veneilya ja ihmettelevia ilmeita
Taas yksi kuuman kostea yo takana. Heratys oli alunperin suunniteltu aamu viideksi, mutta kaikkia vasytti sen verran paljon, etta paatimme nukkua hieman pidempaa. Nain ollen meilta jai aamuinen torielamys kokematta, ainakin toistaiseksi. Aamutoimien jalkeen hyppasimme meille tilattuun autorikshawn ja suhasimme silla noin puolen tunnin paahan Boroghachali-temppelille. Matun ja Aparna sujahti kaiken muun vakijoukon sekaan, me jaimme Katjan kanssa ulos kuvailemaan. Temppelilta lahdettyamme matkasimme Raipur-joelle ja hyppaimme veneeseen, jolla ylitimme todella kovasti virtaavan joen. Toisella puolella meita oli vastassa kummasteleva joukko lapsia ja aikuisia. Paatimme jaada tahan kylaan odottamaan seuraavaa venetta, jolla palaisimme takaisin vastarannalle. Hetken kaveltyamme saimme selville, ettei tassa kylassa ollut mitaan kahvilaa taikka ravintolaa, joten palasimme takaisin rannan tuntumaan. Rannan lahella eras ystavallinen mies antoi meille penkin mille voisimme istuuntua. Hetken kuluttua ymparillemme alkoi keraantya suuri joukko kummastelevia lapsia ja aikuisia. Tuntui jotenkin oudolta istua kaikkien naiden ihmisten edessa, heidan tuijottaessa ja kummastellessa minua ja Katjaa.. Valilla osa lapsista katosi, mutta heidan tilalle tuli pian taas uusia silmapareja. Tunnin kuluttua veneemme saapui ja paasin karkuun tata erittain koomista tilannetta, joka varmasti tulee toistumaan taalla reissatessamme. Rannalla meita odotti oma autorikshaw kuskimme. Hyppaimme kyytiin ja kaahasimme takaisin paatielle ja takaisin Kolkataan. Oli todella hauska taas kerran huomata, miten pienen matkan paassa kaikki on niin erinlaista.
Kotiin paastyamme soimme jotakin ja aloitimme Wednesday nimisen elokuvan katselun, mina kuitenkin nukahdin kesken elokuvan, joten katsoimme sen myohemmin loppuun. Tanaan taalla on taas tehty kuumuus ennatys joka joidenkin tietojen mukaan oli yli 42C varjossa. Aamun lehden mukaan eilen oli ollut ihanat 41,8C plus kosteus.. No jotenkin kun kaikki ynnaa yhteen, niin lampotila olisi ollut jotain yli 60C auringossa, etta sellasta taalla.
Herattyani menin hetkeksi hengailemaan nettikahvilaan, joka taas nayttaa keraavan hyvin asiakkaita. Illemmalla lahdimme Matunin kanssa marketille ostamaan vihanneksia ja paluumatkalla haimme viela tuoretta kanaa. Siis sen verran tuoretta, etta silta oli just leikattu paa irti ja sen ruumis iloisesti satki viela. No ei siita sen enempaa..
Huomiseks meille on taas suunniteltu jotain mielekasta tekemista, joten ei muuta kun sita odottelemaan.
Kotiin paastyamme soimme jotakin ja aloitimme Wednesday nimisen elokuvan katselun, mina kuitenkin nukahdin kesken elokuvan, joten katsoimme sen myohemmin loppuun. Tanaan taalla on taas tehty kuumuus ennatys joka joidenkin tietojen mukaan oli yli 42C varjossa. Aamun lehden mukaan eilen oli ollut ihanat 41,8C plus kosteus.. No jotenkin kun kaikki ynnaa yhteen, niin lampotila olisi ollut jotain yli 60C auringossa, etta sellasta taalla.
Herattyani menin hetkeksi hengailemaan nettikahvilaan, joka taas nayttaa keraavan hyvin asiakkaita. Illemmalla lahdimme Matunin kanssa marketille ostamaan vihanneksia ja paluumatkalla haimme viela tuoretta kanaa. Siis sen verran tuoretta, etta silta oli just leikattu paa irti ja sen ruumis iloisesti satki viela. No ei siita sen enempaa..
Huomiseks meille on taas suunniteltu jotain mielekasta tekemista, joten ei muuta kun sita odottelemaan.
perjantai 8. toukokuuta 2009
Nahtavyyksien kummastelua ja cyberointia
Hikoilun ja pyorimisen jalkeen koitti taas tervettullut aamu ja uusi paiva uusine mielenkiintoisine tapahtumineen. Moskiittoverkon alla nukkuminen kuuman ja kostean yon aikana on todellinen ultimate kokemus. Kandee kokeilla, jos ette viela ole kokeilleet. Tanaan onnistuin taas kerran olemaan viimeinen nousija.. outoa kun yleensa ma oon niin aamuvirkku :D Aamun rakas kylma kaivovesi odotti minua taas kerran pesuhuoneessa. Aluksi aamuiset kylpemiset olivat todellista tuskaa, mutta eraana kauniina aamuna tajusin sen jujun, etta se ihanasti viilentaa ja poistaa yollisen hikoilun tulokset.. Siita aamusta lahtien olen nauttinut tasta rutiinista.. No ei siita sen enempaa..
Olimme Katjan kanssa paattaneet lahtea katsastamaan joitakin Kolkatan nahtavyyksista, joten lahdimme kameran akun latautumisen jalkeen kohti Kolkatan keskustaa. Ensin metrolle ja silla Kalighatin asemalle, josta kavelimme hindujen pyhalle Kali-temppelille. Kavimme kiertamassa temppelin, seka ulkoa, etta sisalta. Pihalla temppelin vieressa teurastettiin vuohia, mutta jostain kumman syysta meita ei hirveasti moinen rituaalinen raakuus kiinnostanut..vai kiinnostiko? :) Temppelilta kavelimme hindujen ruumiinpolttopaikalle. Hetken kummasteltuamme aluetta puutarhoineen jatkoimme kulkuamme takaisin metrolle, jolla matkustimme meille jo entuudestaan tutulle alueelle, joka paremmin tunnetaan nimelle Park State. Kavimme taas kerran syomassa Blue Sky Cafessa, mutta talla kertaa mina otin kanahampurilaisen, ranskikset ja mangolassin. Ihanaa vaihtelua talle niin tutulle Intialaiselle ruoalle. Syotyamme menimme Indian Museumiin. Taas kerran saimme kayda samaisen vaittelyn lipunmyyjan ja vartioiden kanssa.. Niin siis ma (raouL) en todellakaan jata tata mun laukkua teidan narikkaan! Mulla on laukussa noin 65000:n rupian kamera, enka todellakaan aijo jattaa sita kateni ulottumattomiin. No niin kuin yleensa, niin sain ottaa laukkuni mukaan :) Museo oli aika iso ja osin todella mielenkiintoinen, seka rakennus, etta sen esittelemat patsaat, luurangot yms jutut. Kuitenkin eniten mua savaytti kaikki ne orjien ja alempikastisten tekemat kauniit patsaat ja veistokset.. Elainten ja ihmisten luurangot, taytetyt elaimet ja mika huvittavinta, ihmislapsen sikiot eivat hirveasti mua kiinnostaneet. Tutkittuamme rakennuksen annin paatimme lahtea takaisin kotio.
Kotiin paastyamme lepasin hetken pikkupupujen kanssa, jotka ovat tottuneet minuun jo niin paljon, etta ne hakevat minusta jo turvaa. Levattyani tulin taas kerran tanne Pink Cyber Cafeen viimeistelemaan asennuksia ja Matunin kanssa laittamaan verkkoa toimintaan. Nyt alkaa kahvila olemaan siina kunnossa, etta voimme taas huomenna aloittaa asiakkaiden vastaanottamisen taydella kapasiteetilla :) eli siis neljan tai viiden koneen voimin.
Taa on niin taydellinen harjoittelupaikka, etta huhhuh. Paivat on lepposta hengailua tai no valilla teen paivallakin taalla hommia tai hoidan asiakkaiden koneita ja illat on sitten paasantoisesti harjoittelussa oloa. Taa Pink Cyber Cafe on ihan tassa Matunin kodin edessa, niin et mulla menee sellanen vajaa minuutti tulla tanne hommiin ja taalla tulee valilla vitettya helpostikkin koko paiva.
Joskus tulee noita asiakastoita mita pitaa sitten lahtea tekemaan muualle ja se sitten onkin ihan tervettullutta vaihtelua.
Nyt olen sitten vihdoinkin kuronut kaikki paivat kiinni ja toivottavasti tallaisia valitaukoja ei enaan tule. Pahoitteluni! Nyt syomaan ja nukkumaan. Matun on suunnitellu meille huomiseks jotain tekemista ja meilla on heratys joskus klo 05 ja sitten kummastelemaan Kolkatan heraamista, kiertelemaan temppeleita ja jotain muutakin ohjelmaa se oli meille suunnitellut.
Olimme Katjan kanssa paattaneet lahtea katsastamaan joitakin Kolkatan nahtavyyksista, joten lahdimme kameran akun latautumisen jalkeen kohti Kolkatan keskustaa. Ensin metrolle ja silla Kalighatin asemalle, josta kavelimme hindujen pyhalle Kali-temppelille. Kavimme kiertamassa temppelin, seka ulkoa, etta sisalta. Pihalla temppelin vieressa teurastettiin vuohia, mutta jostain kumman syysta meita ei hirveasti moinen rituaalinen raakuus kiinnostanut..vai kiinnostiko? :) Temppelilta kavelimme hindujen ruumiinpolttopaikalle. Hetken kummasteltuamme aluetta puutarhoineen jatkoimme kulkuamme takaisin metrolle, jolla matkustimme meille jo entuudestaan tutulle alueelle, joka paremmin tunnetaan nimelle Park State. Kavimme taas kerran syomassa Blue Sky Cafessa, mutta talla kertaa mina otin kanahampurilaisen, ranskikset ja mangolassin. Ihanaa vaihtelua talle niin tutulle Intialaiselle ruoalle. Syotyamme menimme Indian Museumiin. Taas kerran saimme kayda samaisen vaittelyn lipunmyyjan ja vartioiden kanssa.. Niin siis ma (raouL) en todellakaan jata tata mun laukkua teidan narikkaan! Mulla on laukussa noin 65000:n rupian kamera, enka todellakaan aijo jattaa sita kateni ulottumattomiin. No niin kuin yleensa, niin sain ottaa laukkuni mukaan :) Museo oli aika iso ja osin todella mielenkiintoinen, seka rakennus, etta sen esittelemat patsaat, luurangot yms jutut. Kuitenkin eniten mua savaytti kaikki ne orjien ja alempikastisten tekemat kauniit patsaat ja veistokset.. Elainten ja ihmisten luurangot, taytetyt elaimet ja mika huvittavinta, ihmislapsen sikiot eivat hirveasti mua kiinnostaneet. Tutkittuamme rakennuksen annin paatimme lahtea takaisin kotio.
Kotiin paastyamme lepasin hetken pikkupupujen kanssa, jotka ovat tottuneet minuun jo niin paljon, etta ne hakevat minusta jo turvaa. Levattyani tulin taas kerran tanne Pink Cyber Cafeen viimeistelemaan asennuksia ja Matunin kanssa laittamaan verkkoa toimintaan. Nyt alkaa kahvila olemaan siina kunnossa, etta voimme taas huomenna aloittaa asiakkaiden vastaanottamisen taydella kapasiteetilla :) eli siis neljan tai viiden koneen voimin.
Taa on niin taydellinen harjoittelupaikka, etta huhhuh. Paivat on lepposta hengailua tai no valilla teen paivallakin taalla hommia tai hoidan asiakkaiden koneita ja illat on sitten paasantoisesti harjoittelussa oloa. Taa Pink Cyber Cafe on ihan tassa Matunin kodin edessa, niin et mulla menee sellanen vajaa minuutti tulla tanne hommiin ja taalla tulee valilla vitettya helpostikkin koko paiva.
Joskus tulee noita asiakastoita mita pitaa sitten lahtea tekemaan muualle ja se sitten onkin ihan tervettullutta vaihtelua.
Nyt olen sitten vihdoinkin kuronut kaikki paivat kiinni ja toivottavasti tallaisia valitaukoja ei enaan tule. Pahoitteluni! Nyt syomaan ja nukkumaan. Matun on suunnitellu meille huomiseks jotain tekemista ja meilla on heratys joskus klo 05 ja sitten kummastelemaan Kolkatan heraamista, kiertelemaan temppeleita ja jotain muutakin ohjelmaa se oli meille suunnitellut.
torstai 7. toukokuuta 2009
Asentelua ja taivaallista kanacurrya
Hikisen yon jalkeinen kylma kaivovesi on rakkautta iholle ja mielelle. Se herattaa taas todellisuutee, keskelta hurjimpia yollisia seikkailuita. Tietenkin niin kuin joka ikinen aamu ennen tatakin, kaikki muut olivat jo heranneet, syoneet aamupalaa ja siirtyneet kukin omien askareidensa pariin. Avattuani huoneemme oven, sain taas kerran kuulla "good morning Raoul", kauniiden hymyjen taydentaessa jo ennestaan ihanaa aamua.
Kohde: Pink Cyber Cafe. Tehtava: ohjelmistojen asennus.. Silla taas mennaan tama paiva.. Erehdyin hieman, mutta tama oli taman paivan aloitus. Ramu oli jo koneiden kimpussa saapuessani tanne kahvilaan. Kuulin heti kysymyksen "olisiko sinulla nyt aikaa?", sanoin ajavani partani ja sitten olisin valmis. Ajoin partani ja menimme kahvilaa vastapaata olevaan taloon. Asukkaat olivat todella mukavia, joka on siis niin kuin jo tiedattekin, todella harvinaista Intiassa :) Minut ohjattiin heti koneen aareen ja pienen saatamisen jalkeen sain formatoinnin aloitettua. Taman jalkeen winukka uusiks koneelle, ajurit ja tadaa, homma hanskassa. Ramun oli tarkoitus tehda tama homma ja minun tehtavani oli lahinna auttaa, mutta Ramu katosi heti istuuduttuani paikalta ja saapui takaisin vasta kun homma oli tehty.. Hyvin vedetty sanon mina.. No kayttista asentaessani kerroin taas kerran Suomesta.. Miten kylma talvella on, mita tuotteita Suomesta tulee maailmalle (NOKIA), vuodenajat jne jne. Katja kavi valilla aina piristamassa minua lasnaolollaan ja valilla han oli Maa:n ja Aparnan opissa tekemassa kanacurrya. Hommat hoidettuani paasinkin maistamaan naiden talon naisten loihtimaa taivaallista herkkua, NAM!
Ruoan jalkeen palasin takaisin kahvilaan, jossa jatkoin koneiden paivittelya ja blogini kirjoittamista, etta saisin vihdoinkin kurottua kiinni kadotetut paivat. Myohemmin illalla lahdimme Matunin ja Katjan kanssa tapaamaan Matunin entista opettajaa, joka yllatys yllatys osoittautui mukavaksi ihmiseksi. Talla herralla on oma koulu, jossa se opettaa nuorille ohjelmointia, tietokoneiden ja ohjelmien kayttoa, seka koneiden kokoamista ja huoltoa. Keskustelimme taas kerran Suomesta ja kouluni tietokoneista. Tietokoneet Suomessa ovat supertietokoneita verrattuna Intialaisiin sisaruksiinsa. Kello naytti taasnopeutensa ja meidan oli aika lahtea takaisin kotio. Ulkona meita odotti meidan oma priva autorikshaw, jolla suhasimme Kolkatan ruuhkassa takaisin tanne matunin kampille. Matkan varrelta ostimme pari pulloa olutta, jotka meidan oli tarkoitus sivistyneesti nauttia ennen nukkumaan menoa.
Kotona meita odotti ruokaa laittava Maa (aiti). Matun ja Aparna lahti kaymaan ystavillaan kylassa ja me tulimme Katjan kanssa tanne kahvilaan hengailemaan ja kirjoittelemaan blogejamme. Nuoren parin palattua soimme Katjan kanssa. Matun tuli kahvilalle asentelemaan verkkoa, mutta haimme hanet ja menimme meidan huoneeseen nauttimaan lasilliset olutta, samalla keskustellen jarjeston perustamisesta ja koulun kunnostamisen aloittamisajankohdasta. Kello alkoi lahestymaan uniaikaa, joten paatimme lopettaa ja painua nukkumaan.
Kirjoitettu 8.5.2009
Kohde: Pink Cyber Cafe. Tehtava: ohjelmistojen asennus.. Silla taas mennaan tama paiva.. Erehdyin hieman, mutta tama oli taman paivan aloitus. Ramu oli jo koneiden kimpussa saapuessani tanne kahvilaan. Kuulin heti kysymyksen "olisiko sinulla nyt aikaa?", sanoin ajavani partani ja sitten olisin valmis. Ajoin partani ja menimme kahvilaa vastapaata olevaan taloon. Asukkaat olivat todella mukavia, joka on siis niin kuin jo tiedattekin, todella harvinaista Intiassa :) Minut ohjattiin heti koneen aareen ja pienen saatamisen jalkeen sain formatoinnin aloitettua. Taman jalkeen winukka uusiks koneelle, ajurit ja tadaa, homma hanskassa. Ramun oli tarkoitus tehda tama homma ja minun tehtavani oli lahinna auttaa, mutta Ramu katosi heti istuuduttuani paikalta ja saapui takaisin vasta kun homma oli tehty.. Hyvin vedetty sanon mina.. No kayttista asentaessani kerroin taas kerran Suomesta.. Miten kylma talvella on, mita tuotteita Suomesta tulee maailmalle (NOKIA), vuodenajat jne jne. Katja kavi valilla aina piristamassa minua lasnaolollaan ja valilla han oli Maa:n ja Aparnan opissa tekemassa kanacurrya. Hommat hoidettuani paasinkin maistamaan naiden talon naisten loihtimaa taivaallista herkkua, NAM!
Ruoan jalkeen palasin takaisin kahvilaan, jossa jatkoin koneiden paivittelya ja blogini kirjoittamista, etta saisin vihdoinkin kurottua kiinni kadotetut paivat. Myohemmin illalla lahdimme Matunin ja Katjan kanssa tapaamaan Matunin entista opettajaa, joka yllatys yllatys osoittautui mukavaksi ihmiseksi. Talla herralla on oma koulu, jossa se opettaa nuorille ohjelmointia, tietokoneiden ja ohjelmien kayttoa, seka koneiden kokoamista ja huoltoa. Keskustelimme taas kerran Suomesta ja kouluni tietokoneista. Tietokoneet Suomessa ovat supertietokoneita verrattuna Intialaisiin sisaruksiinsa. Kello naytti taasnopeutensa ja meidan oli aika lahtea takaisin kotio. Ulkona meita odotti meidan oma priva autorikshaw, jolla suhasimme Kolkatan ruuhkassa takaisin tanne matunin kampille. Matkan varrelta ostimme pari pulloa olutta, jotka meidan oli tarkoitus sivistyneesti nauttia ennen nukkumaan menoa.
Kotona meita odotti ruokaa laittava Maa (aiti). Matun ja Aparna lahti kaymaan ystavillaan kylassa ja me tulimme Katjan kanssa tanne kahvilaan hengailemaan ja kirjoittelemaan blogejamme. Nuoren parin palattua soimme Katjan kanssa. Matun tuli kahvilalle asentelemaan verkkoa, mutta haimme hanet ja menimme meidan huoneeseen nauttimaan lasilliset olutta, samalla keskustellen jarjeston perustamisesta ja koulun kunnostamisen aloittamisajankohdasta. Kello alkoi lahestymaan uniaikaa, joten paatimme lopettaa ja painua nukkumaan.
Kirjoitettu 8.5.2009
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Pink Cyber Cafen nurkilla notkumista
Keskiviikon ensimmaiset itikat.. No ei.. Tanaan jaimme koko paivaksi tanne kampille ja Pink Cyber Cafen nurkille notkumaan. Aamupalan (keksit ja tee ja tuoreet mangot) jalkeen menin suoraan kahvilalle. Olin paattanyt, etta tanaan asennan kaikkiin muihinkin koneisiin uuden windowsin ja kaikki ajurit, ohjelmat ja muut sellaiset hyodylliset jutut ja asiat :) siina se paiva sitten mukavasti kiisi huomaamattani kohti iltaa. Valilla kavin syomassa ja taisimme katsoa yhden Sharukh Khanin uuden elokuvan, josta omamme lahetimme Marin ja Teemun mukansa suomeen Sannalle katsottavaksi. Serverikone, jos sita siksi voi sanoa, oli jo toiminnassa ja kytkettyna nettiin, joten Katja sai hyvin kulutettua aikaansa silla. Itse sitten opetin Ramulle, Matunin pikkuveljelle profiilien luontia ja muuta sellasta turhaa :) Illan saapuessa kaikki paitsi yksi kone oli formatoitu ja niihin oli asennettu windows ja tarvittavat ajurit. Huomiselle jaisi sitten verkon luonti ja koneiden paivittaminen yms.
Paiva kului todella rattoisasti, ilma ei ollut liian kuuma ja kahvilassa riitti tekemista koko paivaksi. Puputkin on kasvanu ihan kauheesti meidan taalla olon aikana. Huomenna taas hieman uusia askareita.. Lupasin auttaa Ramua formatoimaan sen naapurin koneen ja auttaa sita asentamaan winukan siihen.
Kirjoitettu 8.5.2009
Paiva kului todella rattoisasti, ilma ei ollut liian kuuma ja kahvilassa riitti tekemista koko paivaksi. Puputkin on kasvanu ihan kauheesti meidan taalla olon aikana. Huomenna taas hieman uusia askareita.. Lupasin auttaa Ramua formatoimaan sen naapurin koneen ja auttaa sita asentamaan winukan siihen.
Kirjoitettu 8.5.2009
tiistai 5. toukokuuta 2009
Krikettia Mumbain lippujen kera
Tanaan kenties paremmalla tuurilla matkaan.. Aamutoimien, keksien ja teen jalkeen bussilla lahelle turistitoimistoa. Toimistolle paastyamme jannitimme kumpikin todella paljon sita, saisimmeko taaltakaan lippuja Mumbain junaan. Tuli meidan vuoro.. Virkailija katsoi lappuamme ja alkoi naputtamaan konetta, Katja kysyi etta onko meilla mitaan mahdollisuutta saada lippuja tahan junaan, johon virkailija vastasi tyynen rauhallisesti, no problem. SIIS MITA? kaikki junathan on taynna.. Virkailija hieman ihmeissaan, etta on meilla paikkoja viela. No otimme saman tien paluuliputkin tanne Kolkataan takas, ettei tallaista "sydarin partaalla" jannittamista tulisi enaan. Onnellisina poistuimme toimistosta, josta menimme suoraan Blues Sky Cafeen syomaan. Meidan teki todella paljon mieli butter nan-leipaa, mutta sita ei ollu saatavilla. Otimme kumpikin sitten pizzat, jotka oli todella hyvan makuisia, NAM :) Syotyamme menimme heti viereiseen nettikahvilaan, talla kertaa passit mukana. Vietimme seuraavat kaksi tuntia kuroen kiinni menneita paivia.. Parin paivan tekstit jaksoin kirjoittaa, mutta sen jalkeen oli pakko taas jatkaa matkaa.
Palasimme takaisin Matunin kampille, jossa koko perhe jo meita odottikin. Matun oli lahdossa asiakkaansa luokse asennustehtaviin ja oli paattanyt ottaa minut mukaan keikalle. Matkasimme taas kerran pratkalla hullussa Kolkatan ruuhkassa. Asiakkaan luokse paastyamme Matun asensi tulostimeen uuden mustepatruunan ja mina kerroin tarinaa meidan iki-ihanasta Suomestamme. Kun musteet oli asennettu menimme nettiin ja minun tehtavana oli etsia talle asiakkaalle hanen tyttarelleen sopivaa lapparia. Samalla sitten opetin talle herralle hieman internetin kayttoa ja miten sielta on helppo loytaa tarvittavaa tietoa.
Palattuamme kahvilalle asentelimme ohjelmistoja koneisiin ja taisimme siina taas yhden kayttiksenkin installoida. Netti ei vielakaan toiminut ja syyna oli jonkin kaapelin katkeaminen tai vaurioituminen. Illalla soimme ja katsoimme Kolkatan krikettiottelua, jonka se yllatys yllatys havisi taas kerran. Haviosta harmistuneina menimme nukkumaan toivoen, etta huominen toisi hieman valoa tahan krikettihulluun maahan :)
Kirjoitettu 8.5.2009
Palasimme takaisin Matunin kampille, jossa koko perhe jo meita odottikin. Matun oli lahdossa asiakkaansa luokse asennustehtaviin ja oli paattanyt ottaa minut mukaan keikalle. Matkasimme taas kerran pratkalla hullussa Kolkatan ruuhkassa. Asiakkaan luokse paastyamme Matun asensi tulostimeen uuden mustepatruunan ja mina kerroin tarinaa meidan iki-ihanasta Suomestamme. Kun musteet oli asennettu menimme nettiin ja minun tehtavana oli etsia talle asiakkaalle hanen tyttarelleen sopivaa lapparia. Samalla sitten opetin talle herralle hieman internetin kayttoa ja miten sielta on helppo loytaa tarvittavaa tietoa.
Palattuamme kahvilalle asentelimme ohjelmistoja koneisiin ja taisimme siina taas yhden kayttiksenkin installoida. Netti ei vielakaan toiminut ja syyna oli jonkin kaapelin katkeaminen tai vaurioituminen. Illalla soimme ja katsoimme Kolkatan krikettiottelua, jonka se yllatys yllatys havisi taas kerran. Haviosta harmistuneina menimme nukkumaan toivoen, etta huominen toisi hieman valoa tahan krikettihulluun maahan :)
Kirjoitettu 8.5.2009
maanantai 4. toukokuuta 2009
Helletta ja dataamista
Maanantai oi maanantai. Tanaan lahdemme ostamaan junalippuja takaisin Mumbaihin. Normaalien aamutoimien jalkeen suuntasimme kulkumme kohti Kolkatan keskustaa. Ensin kahdella autorikshalla metrolle, jonka lahella sijaitsi lipunmyyntipiste. Paastyamme tiskille hieman vasynyt virkailija tutkiskeli konettaan hetken ja tokaisi meille, etta kaikki junat olivat taynna.. Aikamme ihmeteltya meidat kutsuttiin sisalle officeen ja meille yritettiin selittaa mahdolliset vaihtoehdot, joita ei juurikaan ollut. Pettyneina paatimme seuraavana paivana menna turistikeskukseen, josta voisimme hyvalla tuurilla saada liput, koska eihan meilla tanaan ollut passejakaan mukana.
Lahdimme toimistolta metrolle ja silla kohti keskustaa tarkoituksena menna hieman shoppailemaan ja kaymaan netissa, koska harjoittelupaikkani netti ei jostain kumman syysta toiminut. Metrossa tapasimme eraan vanhan miehen, joka sattumoisin asui samoilla seuduilla missa mekin asuimme. Juttelimme koko matkan ja lopuksi han kutsui meidan kylaan, heti kun palaamme takaisin Kolkataan Mumbaista. Metrolta menimme ensiksi juomassa herkulliset juomat Katjalle jo entuudestaan tutussa Blues Sky Cafessa, josta menimme laheiseen nettikahvilaan. Meidan todella hyva tuuri tietenkin jatkui ja koska meilla ei ollut passeja, niin ei meilla ollut myoskaan asiaa taman kahvilan koneille.. No ei voinut mitaan ja oli vain pakko niella pettymyksensa. Lahdimme kuitenkin kiertelemaan kauppoja ja kojuja, kavimme syomassa ja suuntasimme kulkumme New Marketille, josta loysimme mulle lungin (sellaisen kankaan mika kiedotaan miesten lantion ymparille hameeksi..) ja meille kummallekkin aurinkovarjot kuumien paivien varalle.
Helteessa tallusteleminen alkoi ottamaan hieman voimille, joten matkasimme takaisin tanne Matunin kampille. Soimme, jonka jalkeen tulin tanne kahvilaan koneiden kimppuun. Netti ei vielakaan toiminut, joten formatoin serverin ja asensin siihen uuden kayttojarjestelman, ajurit, seka muut tarvittavat ohjelmistot. Tata teinkin sitten loppupaivan, kunnes oli taas aika menna syomaan. Ruoan jalkeen katsoimme yhden elokuvan ja painuimme nukkumaan.
Kirjoitettu 7.5.2009
Lahdimme toimistolta metrolle ja silla kohti keskustaa tarkoituksena menna hieman shoppailemaan ja kaymaan netissa, koska harjoittelupaikkani netti ei jostain kumman syysta toiminut. Metrossa tapasimme eraan vanhan miehen, joka sattumoisin asui samoilla seuduilla missa mekin asuimme. Juttelimme koko matkan ja lopuksi han kutsui meidan kylaan, heti kun palaamme takaisin Kolkataan Mumbaista. Metrolta menimme ensiksi juomassa herkulliset juomat Katjalle jo entuudestaan tutussa Blues Sky Cafessa, josta menimme laheiseen nettikahvilaan. Meidan todella hyva tuuri tietenkin jatkui ja koska meilla ei ollut passeja, niin ei meilla ollut myoskaan asiaa taman kahvilan koneille.. No ei voinut mitaan ja oli vain pakko niella pettymyksensa. Lahdimme kuitenkin kiertelemaan kauppoja ja kojuja, kavimme syomassa ja suuntasimme kulkumme New Marketille, josta loysimme mulle lungin (sellaisen kankaan mika kiedotaan miesten lantion ymparille hameeksi..) ja meille kummallekkin aurinkovarjot kuumien paivien varalle.
Helteessa tallusteleminen alkoi ottamaan hieman voimille, joten matkasimme takaisin tanne Matunin kampille. Soimme, jonka jalkeen tulin tanne kahvilaan koneiden kimppuun. Netti ei vielakaan toiminut, joten formatoin serverin ja asensin siihen uuden kayttojarjestelman, ajurit, seka muut tarvittavat ohjelmistot. Tata teinkin sitten loppupaivan, kunnes oli taas aika menna syomaan. Ruoan jalkeen katsoimme yhden elokuvan ja painuimme nukkumaan.
Kirjoitettu 7.5.2009
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Ensimmainen onnettomuus
Aamulla herasin noin seitsemalta, Katja oli jo pystyssa. Soimme aamiaista, joka taalla on siis kekseja ja teeta. Aamupaiva meni taysin lohoillessa ja nauttiessa ihanasta hiljaisuudesta, lintujen laulusta ja toistemme seurasta ja taalla olosta. Meille oli suotu todella miellyttava ilma talle reissulle. Koko ajan oli puolipilvista eika aurinko paassyt tekemaan oloamme tuskaiseksi. Olo oli todella mukava, mutta paatin kruunata sen ihanalla viilentelylla pihalammessa. Pulahdin uimaan ja nautiskelin veden viileydesta muiden miesten kalastaessa lammessa. Olin niin innoissani, etten tajunnut nielaisseeni lammen vetta.. Nyt ei sitten muuta kuin vatsatautia odottelemaan..
Kuivattua itseni lahdimme yhdessa katsomaan Aparnan sedan kala-altaita, joista kaksi tuottoisinta oli takavarikoinut aina niin ihana kommunistipuolue. Tanne Sunderbansille kannattaa todellakin tulla, mikali vain mahdollista. Tama alue on taivaallisen kaunista suistoaluetta ja jos hyva/huono tuuri kay, niin voi jopa nahda Bengalin tigrunkin. Palasimme takaisin Aparnan vanhempien asunnolle ja soimme taas kerran niin ihanan ruoan, etta melekein itketti. Taallahan ei sitten pahemmin haarukoita taikka lusikoita kayteta, vaan ruoka syodaan kasin. No joka tapauksessa.. Syotyamme pakkasimme laukkumme, otin yhden kuvan perheesta, reistailevalla Nikonillani ja hyppasimme autoon. Ennen lahtoamme Aparnan isa pyysi meita tulemaan uudestaan kylaan ja niin me Katjan kanssa ajattelimme tehdakkin.
Kuski starttasi autonsa, joten matkamme kohti Kolakataa paasi alkamaan. Matka sujui todella rattoisasti, vaikka mulla olikin pari kertaa sydari tosi lahella.. Taa on ihan tajutonta taa liikenne taalla.. Onks naa tyypit voittanu ajokorttinsa jostain arpajaisista tai jotain..? Ai nii joo.. Taallahan on mahdollista ostaa ajokortti (itse ajattelin sellaisen ostaa).
olimme matkanneet jo reilunaikaa, kunnes se kauan odotettu onnettommuus tapahtui. Ajoimme paatieta pitkin, kun yht'akkia mun puoleisesta liittymasta tullut autorikshaw ajoi kylkeemme :)
Kenellekkaan ei onneksi tapahtunut mitaan, mutta auto sai pahan klommon kylkeensa. Kauhean huudon ja kiroamisen jalkeen jatkoimme matkaamme.. Rikshawn kuski pyysi anteeksi ja homma oli silla selva.. Voi kun se onnistuisi samalla tavalla Suomessakin.
Paasimme kuitenkin turvallisesti perille. Taisimme syoda jotain pienta jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna nettiin tilittamaan paivan tapahtumista, mutta netti oli maissa.. Palasimme takaisin sisalle istuimme alas ja aloimme seuraamaan Kolkata Knight Ridersin kriketti ottelua. Ottelu oli todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, mutta Kolkata meni kuitenkin haviamaan sen vain yhden pisteen erolla.. Matsin aikana alkoi ukonnen paukkumaan ja pari kuuroakin taisi tulla. Ilma viileni noin kymmenella asteella, joten paatimme Katjan kanssa kayttaa moskiittoverkkoa, koska mun jalat on jo niin syoty, etta meinaa menna hermo.. Ottelun jalkeen soimme viela iltapalan ja menimme ajoissa nukkumaan.
Kirjoitettu 5.5.2009
Kuivattua itseni lahdimme yhdessa katsomaan Aparnan sedan kala-altaita, joista kaksi tuottoisinta oli takavarikoinut aina niin ihana kommunistipuolue. Tanne Sunderbansille kannattaa todellakin tulla, mikali vain mahdollista. Tama alue on taivaallisen kaunista suistoaluetta ja jos hyva/huono tuuri kay, niin voi jopa nahda Bengalin tigrunkin. Palasimme takaisin Aparnan vanhempien asunnolle ja soimme taas kerran niin ihanan ruoan, etta melekein itketti. Taallahan ei sitten pahemmin haarukoita taikka lusikoita kayteta, vaan ruoka syodaan kasin. No joka tapauksessa.. Syotyamme pakkasimme laukkumme, otin yhden kuvan perheesta, reistailevalla Nikonillani ja hyppasimme autoon. Ennen lahtoamme Aparnan isa pyysi meita tulemaan uudestaan kylaan ja niin me Katjan kanssa ajattelimme tehdakkin.
Kuski starttasi autonsa, joten matkamme kohti Kolakataa paasi alkamaan. Matka sujui todella rattoisasti, vaikka mulla olikin pari kertaa sydari tosi lahella.. Taa on ihan tajutonta taa liikenne taalla.. Onks naa tyypit voittanu ajokorttinsa jostain arpajaisista tai jotain..? Ai nii joo.. Taallahan on mahdollista ostaa ajokortti (itse ajattelin sellaisen ostaa).
olimme matkanneet jo reilunaikaa, kunnes se kauan odotettu onnettommuus tapahtui. Ajoimme paatieta pitkin, kun yht'akkia mun puoleisesta liittymasta tullut autorikshaw ajoi kylkeemme :)
Kenellekkaan ei onneksi tapahtunut mitaan, mutta auto sai pahan klommon kylkeensa. Kauhean huudon ja kiroamisen jalkeen jatkoimme matkaamme.. Rikshawn kuski pyysi anteeksi ja homma oli silla selva.. Voi kun se onnistuisi samalla tavalla Suomessakin.
Paasimme kuitenkin turvallisesti perille. Taisimme syoda jotain pienta jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna nettiin tilittamaan paivan tapahtumista, mutta netti oli maissa.. Palasimme takaisin sisalle istuimme alas ja aloimme seuraamaan Kolkata Knight Ridersin kriketti ottelua. Ottelu oli todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, mutta Kolkata meni kuitenkin haviamaan sen vain yhden pisteen erolla.. Matsin aikana alkoi ukonnen paukkumaan ja pari kuuroakin taisi tulla. Ilma viileni noin kymmenella asteella, joten paatimme Katjan kanssa kayttaa moskiittoverkkoa, koska mun jalat on jo niin syoty, etta meinaa menna hermo.. Ottelun jalkeen soimme viela iltapalan ja menimme ajoissa nukkumaan.
Kirjoitettu 5.5.2009
lauantai 2. toukokuuta 2009
Kylaneuvosto ja savimajoja
Aamulla kuljettajamme nouti meidat Matunin kodin edesta. Kello oli jo hieman jalkeen aamu kuuden. Edessamme oli reilun kolmen tunnin matka kohti Sundarbansia. Meille oli suotu kaunis, mutta hieman viileampi paiva, joten matkan teko oli oikein mukavaa, ilman pahempia hikoiluja. Puolen tunnin ajamisen jalkeen ymparillamme alkoi avautumaan ihanat maalaismaisemat, jota oli ilo katsella auton ajaessa kohti maaranpaatamme.
atkan varrella poikkesimme kahdessa eri kylassa. Kummassakin kylassa oli koulut lakkautettu rahoitusksen loppumisen takia. Tarkoituksemme oli menna tutustumaan naihin, mahdollisiin avustuskohteisiin, joita Matunin, Katjan ja Annin tuleva hyvantekevaisyysjarjesto alkaisi tukemaan. Ensimmaisessa kylassa oli iso, hieman ransistynyt koulurakennus, jonne mahtuisi kolme luokkaa. Vieressa oli viela pienempi rakennus, jonne saataisiin mahtumaan ainakin yksi luokka. Luokkien kokonais maara olisi taten nelja ja kylassa olisi noin 110 kouluikaista lasta. Hetken paasta paikalle tuli kylan vanhimpia, jotka ohjasivat meidat tahan pienempaan rakennukseen neuvottelemaan kylaneuvoston kanssa. Huone alkoi tayttymaan kylaneuvoston jasenista. Istuimme alas ja aloimme keskustelemaan koulun uudelleen avaamisesta, kustannuksista, vastuista, tehtavista yms. Nautimme teeta ja mina annoin kamerani laulaa sille opetettua iloista lauluaan. Tehtavani oli siis ottaa mahdollisimman paljon kuvia tuleville nettisivuille ja mahdollisiin infolehtisiin. Ihmiset olivat todella ihania ja kylan lapset poseerasivat todella mielellaan meille. Sanoimme palaavamme asiaan mahdollisimman pian, kunhan Katja on keskustellut Annin kanssa.
Hyppasimme autoon ja matkasimme seuraavaan kylaan, jossa meita jo odotettiinkin. Koulu oli todella pieni, mutta paljon paremmassa kunnossa, kuin se aikaisemmin nakemamme koulu. Taallakin ihmiset olivat todella sydammellisia ja kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa antaakseen meille hyvan kuvan itsestaan. Tassa kylassa olisi oppilaita noin 120 mutta koulussa oli vain kaksi luokkaa. Osa oppilaista joutuisi nain ollen opiskelemaan ulkosalla.. Oli jotenkin todella vaikeeta olla taalla, koska Katjan oli jo mielessaan tehnyt paatoksen ja se oli ensimmaisena nakemamme koulu ja samaa mielta asiasta oli myos Matun. Haikein mielin lahdimme jatkamaan matkaamme kohti Aparnan kotikylaa ja vanhempien asuntoa.
Enaan oli vain vaivaiset puolituntia matkaa jaljella ja perilla meita odottikin jo Aparnan vanhemman ja sisko. Taalla asutaan todella isoissa perheissa, kaytannossa koko suku keskenaan. Talo oli mielettoman ihana olkikattoinen savimaja tai pikemminkin kaksi kerroksinen savitalo. Hetken nautiskeltuamme maaseudun hiljaisuudesta, soimme ja lahdimme joen varrelle odottamaan venekyytia. Kyydin saaminen osottautui todella vaikeaksi, mutta noin tunnin istuskelun jalkeen paasimme pienoiselle veneretkelle kuun luodessaan joelle siltaa. Palattuamme istuskelimme hetken keskustellen ja kertoen Aparnan isalle Suomesta. Taas oli ruoan aika, soimme taivaallista kana currya, jonka jalkeen veimme vasyneet kroppamme ylakertaan ja sangylle, jonne sitten milten heti nukahdimmekin.
Kirjoitettu 5.5.2009
atkan varrella poikkesimme kahdessa eri kylassa. Kummassakin kylassa oli koulut lakkautettu rahoitusksen loppumisen takia. Tarkoituksemme oli menna tutustumaan naihin, mahdollisiin avustuskohteisiin, joita Matunin, Katjan ja Annin tuleva hyvantekevaisyysjarjesto alkaisi tukemaan. Ensimmaisessa kylassa oli iso, hieman ransistynyt koulurakennus, jonne mahtuisi kolme luokkaa. Vieressa oli viela pienempi rakennus, jonne saataisiin mahtumaan ainakin yksi luokka. Luokkien kokonais maara olisi taten nelja ja kylassa olisi noin 110 kouluikaista lasta. Hetken paasta paikalle tuli kylan vanhimpia, jotka ohjasivat meidat tahan pienempaan rakennukseen neuvottelemaan kylaneuvoston kanssa. Huone alkoi tayttymaan kylaneuvoston jasenista. Istuimme alas ja aloimme keskustelemaan koulun uudelleen avaamisesta, kustannuksista, vastuista, tehtavista yms. Nautimme teeta ja mina annoin kamerani laulaa sille opetettua iloista lauluaan. Tehtavani oli siis ottaa mahdollisimman paljon kuvia tuleville nettisivuille ja mahdollisiin infolehtisiin. Ihmiset olivat todella ihania ja kylan lapset poseerasivat todella mielellaan meille. Sanoimme palaavamme asiaan mahdollisimman pian, kunhan Katja on keskustellut Annin kanssa.
Hyppasimme autoon ja matkasimme seuraavaan kylaan, jossa meita jo odotettiinkin. Koulu oli todella pieni, mutta paljon paremmassa kunnossa, kuin se aikaisemmin nakemamme koulu. Taallakin ihmiset olivat todella sydammellisia ja kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa antaakseen meille hyvan kuvan itsestaan. Tassa kylassa olisi oppilaita noin 120 mutta koulussa oli vain kaksi luokkaa. Osa oppilaista joutuisi nain ollen opiskelemaan ulkosalla.. Oli jotenkin todella vaikeeta olla taalla, koska Katjan oli jo mielessaan tehnyt paatoksen ja se oli ensimmaisena nakemamme koulu ja samaa mielta asiasta oli myos Matun. Haikein mielin lahdimme jatkamaan matkaamme kohti Aparnan kotikylaa ja vanhempien asuntoa.
Enaan oli vain vaivaiset puolituntia matkaa jaljella ja perilla meita odottikin jo Aparnan vanhemman ja sisko. Taalla asutaan todella isoissa perheissa, kaytannossa koko suku keskenaan. Talo oli mielettoman ihana olkikattoinen savimaja tai pikemminkin kaksi kerroksinen savitalo. Hetken nautiskeltuamme maaseudun hiljaisuudesta, soimme ja lahdimme joen varrelle odottamaan venekyytia. Kyydin saaminen osottautui todella vaikeaksi, mutta noin tunnin istuskelun jalkeen paasimme pienoiselle veneretkelle kuun luodessaan joelle siltaa. Palattuamme istuskelimme hetken keskustellen ja kertoen Aparnan isalle Suomesta. Taas oli ruoan aika, soimme taivaallista kana currya, jonka jalkeen veimme vasyneet kroppamme ylakertaan ja sangylle, jonne sitten milten heti nukahdimmekin.
Kirjoitettu 5.5.2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
