Hakittamo kierros

Eilen sovimme Katjan kanssa, etta tanaan herataan sitten aijoissa ja lahetaan heti sinne elaintarhaan. Aamupalan jalkeen nousimme laheiselta pysakilta paikalliseen todella hikiseen ja narisevaan bussiin, joka veisi meidat Kolkatan keskustan liepeilla sijaitsevaan elaintarhaan. Noin tunnin bussimatkan jalkeen saavuimme zoon porteille. Elaintarha naytti aika pitkalti silta, ettei sille oltu sen rakentamisen jalkeen tehty juuri mitaan.. No kiertelimme eri hakkeja ja aitauksia noin kolmisen tuntia, jonka aikana naimme kaiken nakoisia lintuja, joitakin karhuja, leijonia, tiikereita, peuria yms. Osa elaimista oli todella masentuneita ja ne vaan kaveli edes takaisin niiden hakissa.. Kaikilla vesilinnuilla ei ollut edes vetta hakeissaan jne. Aika masentavaa meininkia sanon mina. Ainoat elaimet jotka nayttivat nauttivan olostaan olivat virtahevot ja kirahvit, mutta sekin saattoi johtua vain niiden muutenkin hymyilevalta nayttavan naamansa ansiota.

Lahdettyamme suuntasimme kulkumme Khidirpurin slummeihin, jonne meidan oli tarkoitus menna tapaamaan Katjan vanhaa oppilasta Parunia. Katjan yllatykseksi siella seikkaili pari muutakin sen vanhaa oppilasta, joita se ei ollut nahnyt pitkiin aikoihin. Vietimme hetken aikaa koulurakennuksessa kuumuutta paossa ja tana aikana lapset olivat kauneet hakemassa Parunin, joka vei meidat laheiseen aavekaupunkiin. Matun oli viimekerralla sita mielta, ettei meidan olisi turvallista menna sinne, mutta nyt kun Matun ei ollut mukana, niin mehan menimmekin sinne. Alue in taynna vanhoja ransistyneita kerrostaloja, joihin osa slummin asukkaista on jaanyt asumaan. Alueella asuu monia ryovareita, narkkareita juoppoja yms. mutta myoskin ihan kunnollisia Bangladeshin pakolaisia. Parun vei meidat kotiinsa, jossa tapasimme hanen suloiset lapsensa. Hetken emmittyani otin kuitenkin kamerani esiin ja aloin rapsia kuvia talta mystiselta ja ehka jopa hieman pelottavalta alueelta. Kuvasin ehka pikemminkin rakennuksen sisatilojalta ja huoneistojen ovilta, kuvaten lapsia ja rappukaytavaa. Meidan oli tullut kuitenkin aika jo lahtea, Parun sanoi, etta mun olis turvallisinta laittaa kamera laukkuun.. Tein tyota kaskettya ja lahdimme kavelemaan pihan poikki. Alueella oli todella paljon elamaa, lapset leikkivat pihalla osan pelatessa "sahlya" puukepeilla, koska heilla ei ollut varaa mailoihin. Hetken kaveltyamme kuulimme kahden naisen huutavan peraamme ja pysahdimme. Nama naiset alkoivat ravota jotain mita emme tajunneen ja hetken kuluttua viereemme ilmaantui kaksi miesta.. Parun kovana mimmina raivosi jotain takaisin ja me Katjan kanssa paatimme jatkaa matkaamme. Me emme Katjan kanssa tajunneet sanaakaan, mutta Parun kertoi heidan alkaneen vaatia meilta rahaa. Paasimme bussipysakille asti ja hetken odottelun jalkeen bussimme tulikin. Bussista jaatyamme Katjan jalkoihin liimaantui rahaa kerjaava poika lapsi.. Nama olivat niita slumdog millionarestakin tuttuja jarjestaytyneita kerjaajia.. Tyylillemme uskollisina emme kuitenkaan antaneet hanelle rupiaakaan, hyppasimme autorikshawn ja suhasimme takaisin Takurpukuriin.

Palattuamme tulin tanne nettikahvilaan hengailemaan joksikin aikaan, jonka jalkeen lahdimme Matunin ja Katjan kanssa kolmipaalla pratkalla hakemaan meidan valokuvia. Palattuamme vietin viela tovin taalla kahvilassa, kunnes oli taas aika menna nukkumaan.. Tai siis katsomaan krikettia ja sen jalkeen nukkumaan :)