Buddhan jalanjaljilla

Piiiirrrr piiiiiiirrrrrr... Heratyskello heratti meidat klo 04.45.. Saimme kuitenkin itsemme ylos vasta viiden jalkeen.. Kuskimme oli tarkoitus olla Takurpukurissa jo klo 05 mutta sillakin taisi olla hieman ongelmia heraamisen kanssa. Auton tultua oli aika sanoa nakemiin. Lahto oli todella vaikeaa, koska olin jo Katjan tapaan ehtinyt kasvattamaan juureni tanne. Aidille tama oli ehka vaikeinta meista kaikista, hanen oli todella vaikea pitaa itsensa kasassa. Ramustakin naki sen, ettei ollut kovin helppoa olla "mies" ja yrittaa pitaa naamansa peruslukemilla. Asialle ei kuitenkaan voinut mitaan ja meidan oli pakko lahtea eteenpain. Junan lahtoon oli muutama tunti, joten talla kertaa meilla ainakin oli aikaa. Matun lahti yllatykseksemme saattamaan meita asemalle ja niin kuin epailinkin, niin syy oli8 siina, etta nakisimme heti lauantaina junassa matkalla Varanasiin. Asemalle paastyamme kulutimme viimeiset kaksi tuntia odottaen laiturilla junamme tuloa. Aika kului kuitenkin todella ripeasti ja junan saavuttua Matun tuli viela hetkeksi istumaan kanssamme junaan. Matun lahti ja heti pian junakin nosti ankkurinsa ja lahti pikkuhiljaan lipumaan kohti Gayaa, jonne meidan matkamme jatkui. Matka kesti odotettua lyhyempaan ja jo seitseman tunnin matkan jalkeen olimme perilla Gayassa.

Junasta hypattyamme saimme riesaksemme "need a taxi?" tyypit...aargh.. joo mut me kyl etitaan ite hyva!!.. Takas todellisuuteen.. Paadyttiin sitten yhteen tyyppiin joka suostu heittamaan meidat Bodh Gayaan ja laskemaan hintansa 150:sta 80:n rupiaan. Ennen kun paastiin lahtemaan, eras mies suositteli meille jotain hotellia minka jalkeen meidan kuski kilahti sille.. Tais kaveri astua meidan kuskin reviirille, talla kun taisi olla oma hotelli jo mielessa.. Hetken ajelun jalkeen se meidan kuski kysy, etta saisko se ottaa muita asiakkaita kyytiin...Ite olisin sanonut joo, mut sit me maksetaan se sama 8 rupiaa, niin kuin ne muutkin asiakkaat.. No Katja oli sita mielta et antaa ottaa, kunhan kukaan ei tule meidan taakse istumaan.. Hetken se toimikin, mutta eikohan sinne sitten tullut eras vanha rouva. No talla mentiin ja perille paastiin kuitenkin taas kerran. Suuntasimme heti Katjalle jo entuudesta tutulle alueelle, missa olisi toivon mukaan rauhallista. Loysimme oikein miellyttavan hotellin, huoneet olivat siistit ja varustettuna omalla kylpparilla, niin ja hintaakin oli vain huimat 100 rupiaa. Laskimme rinkkamme kirjauduimme sisaan ja suuntasimme heti syomaan.

Taalla ilma on ihan erinlaista, kuin Kolkatassa. Taalla ei ole juurikaan kosteutta ilmassa ja aurinko on todella polttavan kuuma. Ma kylla kestan, koska olenhan Suomalainen mies, oikein sonni s..tana :) No joo.. takas asiaan. Katja tilas meille heti jotain momoja, siis jotain Tiibetilaista ruokaa, joka osoittautui todella hyvaksi. Syotyamme suuntasimme kulkumme kohti taalla olevaa Buddhalaista luostaria, tai no sita paaluostaria. Tama kaupunki on taynna erinlaisia Buddha-luostareita, jotai jokainen Buddhistinen maa on tanne rakentanut. Buddhan uskotaan meditoineen taalla taman paaluostarin takana olevan Bodhi puun juurella ja tama luostari on rakennettu kunnioitukseksi Buddhalle.

Luostarin puutarha on todella rauhaisa paikka, kunhan ensin loytaa itselleen sellaisen paikan, missa ei ole meluavia Intialaisia turisteja.. Vietimme puistossa ja temppelia kierrellen muutaman tunnin, kunnes aurinko alkoi jo laskeutumaan. Illan hamartyessa munkit, joita ei taalla talla hetkella ole kauhean paljoa, keraantyivat lukemaan mantrojaan ja laulamaan ylistysta Buddhalle. En voi kovin helposti kuvitella mitaan rauhoittavampaa, kuin Buddhalaisten munkkien rauhoittavalla aanellaan lukemat mantrat. meidan oli kuitenkin aika lahtea syomaan ja sitten nukkumaan. Meilla on kummallakin hieman kipea olo, nuhaa ja kipeat kurkut, tuskin mitaan vakavaa, mutta Katja friikkailee jotain nasunuhaa.. Huomenna sitten takas paaluostarille rauhoittumaan.