Taifuunin jaljilla

Aamulla heti syotyamme ryntasin tanne nettikahvilaan tarkistamaan millaisen vastaanoton sahkopostini oli saanut aikaan.. No tama tuli kylla niin todellisena yllatyksena etten voi oikein uskoa sita vielakaan.. Ashim Ahluwalia tai Shumona Goel, joka valilla lahettelee Ashimin nimissa sahkopostia, oli laittanut vastauksen viestiini.

Raoulin lahettaman uhkaavan luonteisen viestin takia olemme paattaneet vieda taman asian paljon virallisemmalle tasolle koulunne kanssa. plaplaplaplaaa.. Tulemme ottamaan yhteytta asianajajaamme plaplaplaplaplaa...

Ei voi muuta kuin ihmetella mita nailla ihmisilla oikein liikkuu paassa... Shumona lahettaa ensin opettajalleni sahkopostin missa se mustamaalaa mut ja valehtelee viela mun opettajalle kaikesta mita on tapahtunut, sen jalkeen kun ma vastaan niihin syytoksiin kertomalla totuuden tapahtumista, niin mua tai mun koulua uhataan syytteella :) No ei voi muuta kuin nauraa ja jos vain mahdollista niin julkaisen kaikki naiden kahden minulle lahettavas kirjeet taalla, niin paasette tekin nauramaan niille.

Nyt oli kuitenkin aika lahtea Sunderbansille, auto odotti jo meita ulkona ja kaikki muutkin olivat jo valmiina lahtoon. Matkasimme noin kolme tuntia eraaseen pieneen kylaan, jonne Matunin, Katjan ja Annin tuleva jarjesto perustaisi koulun noin 110:lle lapselle. Itse olin matkalla mukana valokuvaajana ja videokuvaajana, suorittaen samalla omaa harjoitteluani taalla Intiassa. Vietimme talla kertaa kylassa koko paivan, jonka aikana Matun ja Katja allekirjoittivat sopimuspaperit kylan koulukomitean kanssa koulun kunnostamisesta ja opetuksen aloittamisesta siella. Toimme mukanamme kylan lapsille papereita ja varikynia, jotta he voisivat piirtaa meille mieleisiaan kuvia, josta myohemmin kokoaisimme kirjat tai jotain muuta sellaista. Kylasta ja jarjeston perustamisesta voitte lukea enemman Katjan blogista.

Ilta alkoi jo hamartamaan ja meidan oli aika jatkaa matkaa Aparnan (Matunin vaimo) kylaan, jossa yopyisimme Aparnan vanhempien talossa. Ilta pimeni pimenemistaan, Matun oli paattanyt vieda meidat toista kautta kylaan, koska Sunderbansilla oli pari paivaa aikaisemmin ollut todella paha taifuuni, joka oli tuhonnut monilta perheilta pellot ja kodit. Taman takia meidan olisi turvallisempi kiertaa nama pahimmat tuhoalueet. Matkan varrella eteemme luikersi ihka elava Intian Cobra(wikipedia). Sita hetken kummasteltuamme jatkoimme matkaamme paasten onneksi turvallisesti perille.

Seuraavana paivana kavimme kiertamassa hieman laheisia tuhoallueita, mutta todellisen tuhon keskelle meita ei laskettu. Syy tahan kaikkeen oli se, etta taalla oli todellinen hata ja mikali ihmiset nakisivat valkoihoisia, he luulisivat oitie etta me ollaan tultu tuomaan niille ruokaa, vetta ja muita aputarpeita. Todennakoisesti olisimme joutuneet todellisen ryntayksen jalkoihin ja ihmiset olisivat alkaneet taistelemaan siita kuka sita apua oikein meilta saisi. Taman lisaksi poliittinen tilanne talla alueella on todella kirea ja yhteenottoja tapahtui aika ajoin kommunistien ja opposition kannattajien valilla. Me viela asustimme todellisen opposition aktivistijohtajan kotona.

Lansi-Bengalia on viimeiset 30 vuotta hallinnut kommunistinen puolue ja paikalliset ihmiset on todella kypsia niiden toimintaan ja oman etunsa ajamiseen. Taalla jarjestelma toimii niin, etta hallitus lahettaa avustusta Sunderbansin alueelle ottaen yhteytta paikalliseen hallintoon (kommunistit), joka ottaa yhteytta kylaryhmiin, jotka yleensa ovat myos kommunisteja, pyytaen nailta ryhmilta listat niista ihmisista, jotka tarvitsevat apua. Listat sisaltavat siis kommunistien nimen, joista osalta ei ole myrskyssa tuhoutunut mitaan. Nama ihmiset saavat apua ja esimerkiksi ne ihmiset joilta on mennyt kaikki tai opposition kannattajat tai ihmiset jotka eivat kuulu minkaan puolueen riveihin, eivat saa minkaan nakoista apua. Sama toimii kylla myos toisin pain niissa kylissa missa oppositio on vahvoilla. Tilanne on siis taalla todella paha ja voitte ymmartaa minka takia monet ihmiset on todella vihaisia.

Oli todella paha katsoa naita peltoja mita meidankin ymparilla naimme. Ne olivat ihan meriveden peitossa, eika niilla voinut enaan viljella riisia ainakaan kahteen vuoteen. Seuraavana aamuna lahdimme Katjan kanssa lautalla pois ja talla matkalla meille avautui hieman enemman taifuunin aiheuttamasta tuhosta. Jokivallit olivat murtuneet paikoin pitkiltakin matkoilta ja pellot olivat aivan taynna suolaista vetta, seka osa rannoilla olleista taloista oli tuhoutuneet. Matkasimme reilut kaksi tuntia pois talta alueelta. Toivottavasti tuleva taysikuu ei tuo tullessaan uusia tulvia ja ennustettu matalapainen ei toisi uutta myrskya talle jo miltein tuhoutuneelle alueelle.

Aparnan ja Matunin piti olla meita satamassa vastassa, mutta Matun taisi arvioida matkan keston hieman vaarin :) Kymmenen minuutin odottelun jalkeen meidan huvittavan nakoinen pakettiautomme saapui siltaa pitkin polypilven saattelemana. Ei kun kyytiin ja talla pohjaan. Meidan kuljettajamme hurja ajotyyli sai takaraivossani muodostumaan kysymyksen, etta josko taas talla reissulla kolahtais, mutta saastyimme kuitenkin kaikilta onnettomuuksilta ja paasimme turvallisesti takaisin tanne Takurpukuriin.

Menimme heti sisalle paastyamme lepaamaan ja taisimme siina muutaman tunnin torkahtaakkin. Mina tulin kuitenkin sita ennen tanne kahvilaan tarkistamaan olisinko jo saanut jotain palautetta sahkopostiini, mutta onnekseni en ollut saanut muutakuin vastauksen opettajaltani kysymykseen, etta jataisinko asian nyt sikseen vai miten mun tulis tassa tilanteessa toimia.. No opettajani oli myoskin sita mielta, etta annetaan tan asian nyt olla ja keskitytaan nauttimaan kesasta. Loppupaiva menikin oikeastaan valilla taalla kahvilassa ja valilla kotona hengatessa, niin ja siis toivoessa sahkojen palautumista ennen Intia-Bangladesh krikettiottelun alkua. Illan aikana talta alueelta katosi Intialaiseen tyyliin sahkot muutaman kerran valilla pidemmaksi aikaa ja valilla lyhyemmaksi, mutta ottelun naimme kuitenkin ja kaiken lisaksi Intia meni ja voitti sen :)