Aamulla herasin noin seitsemalta, Katja oli jo pystyssa. Soimme aamiaista, joka taalla on siis kekseja ja teeta. Aamupaiva meni taysin lohoillessa ja nauttiessa ihanasta hiljaisuudesta, lintujen laulusta ja toistemme seurasta ja taalla olosta. Meille oli suotu todella miellyttava ilma talle reissulle. Koko ajan oli puolipilvista eika aurinko paassyt tekemaan oloamme tuskaiseksi. Olo oli todella mukava, mutta paatin kruunata sen ihanalla viilentelylla pihalammessa. Pulahdin uimaan ja nautiskelin veden viileydesta muiden miesten kalastaessa lammessa. Olin niin innoissani, etten tajunnut nielaisseeni lammen vetta.. Nyt ei sitten muuta kuin vatsatautia odottelemaan..
Kuivattua itseni lahdimme yhdessa katsomaan Aparnan sedan kala-altaita, joista kaksi tuottoisinta oli takavarikoinut aina niin ihana kommunistipuolue. Tanne Sunderbansille kannattaa todellakin tulla, mikali vain mahdollista. Tama alue on taivaallisen kaunista suistoaluetta ja jos hyva/huono tuuri kay, niin voi jopa nahda Bengalin tigrunkin. Palasimme takaisin Aparnan vanhempien asunnolle ja soimme taas kerran niin ihanan ruoan, etta melekein itketti. Taallahan ei sitten pahemmin haarukoita taikka lusikoita kayteta, vaan ruoka syodaan kasin. No joka tapauksessa.. Syotyamme pakkasimme laukkumme, otin yhden kuvan perheesta, reistailevalla Nikonillani ja hyppasimme autoon. Ennen lahtoamme Aparnan isa pyysi meita tulemaan uudestaan kylaan ja niin me Katjan kanssa ajattelimme tehdakkin.
Kuski starttasi autonsa, joten matkamme kohti Kolakataa paasi alkamaan. Matka sujui todella rattoisasti, vaikka mulla olikin pari kertaa sydari tosi lahella.. Taa on ihan tajutonta taa liikenne taalla.. Onks naa tyypit voittanu ajokorttinsa jostain arpajaisista tai jotain..? Ai nii joo.. Taallahan on mahdollista ostaa ajokortti (itse ajattelin sellaisen ostaa).
olimme matkanneet jo reilunaikaa, kunnes se kauan odotettu onnettommuus tapahtui. Ajoimme paatieta pitkin, kun yht'akkia mun puoleisesta liittymasta tullut autorikshaw ajoi kylkeemme :)
Kenellekkaan ei onneksi tapahtunut mitaan, mutta auto sai pahan klommon kylkeensa. Kauhean huudon ja kiroamisen jalkeen jatkoimme matkaamme.. Rikshawn kuski pyysi anteeksi ja homma oli silla selva.. Voi kun se onnistuisi samalla tavalla Suomessakin.
Paasimme kuitenkin turvallisesti perille. Taisimme syoda jotain pienta jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna nettiin tilittamaan paivan tapahtumista, mutta netti oli maissa.. Palasimme takaisin sisalle istuimme alas ja aloimme seuraamaan Kolkata Knight Ridersin kriketti ottelua. Ottelu oli todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas, mutta Kolkata meni kuitenkin haviamaan sen vain yhden pisteen erolla.. Matsin aikana alkoi ukonnen paukkumaan ja pari kuuroakin taisi tulla. Ilma viileni noin kymmenella asteella, joten paatimme Katjan kanssa kayttaa moskiittoverkkoa, koska mun jalat on jo niin syoty, etta meinaa menna hermo.. Ottelun jalkeen soimme viela iltapalan ja menimme ajoissa nukkumaan.
Kirjoitettu 5.5.2009
Näytetään tekstit, joissa on tunniste India. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste India. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
lauantai 2. toukokuuta 2009
Kylaneuvosto ja savimajoja
Aamulla kuljettajamme nouti meidat Matunin kodin edesta. Kello oli jo hieman jalkeen aamu kuuden. Edessamme oli reilun kolmen tunnin matka kohti Sundarbansia. Meille oli suotu kaunis, mutta hieman viileampi paiva, joten matkan teko oli oikein mukavaa, ilman pahempia hikoiluja. Puolen tunnin ajamisen jalkeen ymparillamme alkoi avautumaan ihanat maalaismaisemat, jota oli ilo katsella auton ajaessa kohti maaranpaatamme.
atkan varrella poikkesimme kahdessa eri kylassa. Kummassakin kylassa oli koulut lakkautettu rahoitusksen loppumisen takia. Tarkoituksemme oli menna tutustumaan naihin, mahdollisiin avustuskohteisiin, joita Matunin, Katjan ja Annin tuleva hyvantekevaisyysjarjesto alkaisi tukemaan. Ensimmaisessa kylassa oli iso, hieman ransistynyt koulurakennus, jonne mahtuisi kolme luokkaa. Vieressa oli viela pienempi rakennus, jonne saataisiin mahtumaan ainakin yksi luokka. Luokkien kokonais maara olisi taten nelja ja kylassa olisi noin 110 kouluikaista lasta. Hetken paasta paikalle tuli kylan vanhimpia, jotka ohjasivat meidat tahan pienempaan rakennukseen neuvottelemaan kylaneuvoston kanssa. Huone alkoi tayttymaan kylaneuvoston jasenista. Istuimme alas ja aloimme keskustelemaan koulun uudelleen avaamisesta, kustannuksista, vastuista, tehtavista yms. Nautimme teeta ja mina annoin kamerani laulaa sille opetettua iloista lauluaan. Tehtavani oli siis ottaa mahdollisimman paljon kuvia tuleville nettisivuille ja mahdollisiin infolehtisiin. Ihmiset olivat todella ihania ja kylan lapset poseerasivat todella mielellaan meille. Sanoimme palaavamme asiaan mahdollisimman pian, kunhan Katja on keskustellut Annin kanssa.
Hyppasimme autoon ja matkasimme seuraavaan kylaan, jossa meita jo odotettiinkin. Koulu oli todella pieni, mutta paljon paremmassa kunnossa, kuin se aikaisemmin nakemamme koulu. Taallakin ihmiset olivat todella sydammellisia ja kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa antaakseen meille hyvan kuvan itsestaan. Tassa kylassa olisi oppilaita noin 120 mutta koulussa oli vain kaksi luokkaa. Osa oppilaista joutuisi nain ollen opiskelemaan ulkosalla.. Oli jotenkin todella vaikeeta olla taalla, koska Katjan oli jo mielessaan tehnyt paatoksen ja se oli ensimmaisena nakemamme koulu ja samaa mielta asiasta oli myos Matun. Haikein mielin lahdimme jatkamaan matkaamme kohti Aparnan kotikylaa ja vanhempien asuntoa.
Enaan oli vain vaivaiset puolituntia matkaa jaljella ja perilla meita odottikin jo Aparnan vanhemman ja sisko. Taalla asutaan todella isoissa perheissa, kaytannossa koko suku keskenaan. Talo oli mielettoman ihana olkikattoinen savimaja tai pikemminkin kaksi kerroksinen savitalo. Hetken nautiskeltuamme maaseudun hiljaisuudesta, soimme ja lahdimme joen varrelle odottamaan venekyytia. Kyydin saaminen osottautui todella vaikeaksi, mutta noin tunnin istuskelun jalkeen paasimme pienoiselle veneretkelle kuun luodessaan joelle siltaa. Palattuamme istuskelimme hetken keskustellen ja kertoen Aparnan isalle Suomesta. Taas oli ruoan aika, soimme taivaallista kana currya, jonka jalkeen veimme vasyneet kroppamme ylakertaan ja sangylle, jonne sitten milten heti nukahdimmekin.
Kirjoitettu 5.5.2009
atkan varrella poikkesimme kahdessa eri kylassa. Kummassakin kylassa oli koulut lakkautettu rahoitusksen loppumisen takia. Tarkoituksemme oli menna tutustumaan naihin, mahdollisiin avustuskohteisiin, joita Matunin, Katjan ja Annin tuleva hyvantekevaisyysjarjesto alkaisi tukemaan. Ensimmaisessa kylassa oli iso, hieman ransistynyt koulurakennus, jonne mahtuisi kolme luokkaa. Vieressa oli viela pienempi rakennus, jonne saataisiin mahtumaan ainakin yksi luokka. Luokkien kokonais maara olisi taten nelja ja kylassa olisi noin 110 kouluikaista lasta. Hetken paasta paikalle tuli kylan vanhimpia, jotka ohjasivat meidat tahan pienempaan rakennukseen neuvottelemaan kylaneuvoston kanssa. Huone alkoi tayttymaan kylaneuvoston jasenista. Istuimme alas ja aloimme keskustelemaan koulun uudelleen avaamisesta, kustannuksista, vastuista, tehtavista yms. Nautimme teeta ja mina annoin kamerani laulaa sille opetettua iloista lauluaan. Tehtavani oli siis ottaa mahdollisimman paljon kuvia tuleville nettisivuille ja mahdollisiin infolehtisiin. Ihmiset olivat todella ihania ja kylan lapset poseerasivat todella mielellaan meille. Sanoimme palaavamme asiaan mahdollisimman pian, kunhan Katja on keskustellut Annin kanssa.
Hyppasimme autoon ja matkasimme seuraavaan kylaan, jossa meita jo odotettiinkin. Koulu oli todella pieni, mutta paljon paremmassa kunnossa, kuin se aikaisemmin nakemamme koulu. Taallakin ihmiset olivat todella sydammellisia ja kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa antaakseen meille hyvan kuvan itsestaan. Tassa kylassa olisi oppilaita noin 120 mutta koulussa oli vain kaksi luokkaa. Osa oppilaista joutuisi nain ollen opiskelemaan ulkosalla.. Oli jotenkin todella vaikeeta olla taalla, koska Katjan oli jo mielessaan tehnyt paatoksen ja se oli ensimmaisena nakemamme koulu ja samaa mielta asiasta oli myos Matun. Haikein mielin lahdimme jatkamaan matkaamme kohti Aparnan kotikylaa ja vanhempien asuntoa.
Enaan oli vain vaivaiset puolituntia matkaa jaljella ja perilla meita odottikin jo Aparnan vanhemman ja sisko. Taalla asutaan todella isoissa perheissa, kaytannossa koko suku keskenaan. Talo oli mielettoman ihana olkikattoinen savimaja tai pikemminkin kaksi kerroksinen savitalo. Hetken nautiskeltuamme maaseudun hiljaisuudesta, soimme ja lahdimme joen varrelle odottamaan venekyytia. Kyydin saaminen osottautui todella vaikeaksi, mutta noin tunnin istuskelun jalkeen paasimme pienoiselle veneretkelle kuun luodessaan joelle siltaa. Palattuamme istuskelimme hetken keskustellen ja kertoen Aparnan isalle Suomesta. Taas oli ruoan aika, soimme taivaallista kana currya, jonka jalkeen veimme vasyneet kroppamme ylakertaan ja sangylle, jonne sitten milten heti nukahdimmekin.
Kirjoitettu 5.5.2009
perjantai 1. toukokuuta 2009
Pinkkia dataamista
Tanaan herasin ensimmaisen kerran kello 5.50, jolloin melkein koko perhe oli jo hereilla. Olimme laittaneet heratyksen vasta yhdeksaksi, mutta auringon noustua taalla on todella vaikea nukkua. Meidan oli tarkoitus lahtea keskustaan, mutta oloni ei vielakaan ollut parantunut eilisesta, joten paatimme levata taman paivan. Taman lisaksi olin saanut kaverikseni ihanan ummetuksen, joka aiheutti minulle lievaa kipua ylavatsaan. Otimme siis taman paivan todella iisisti.
Puolen paivan jalkeen testasimme Matunin kanssa prosessoreita ja emolevyja. Samalla han opetti minulle joitakin asioita piireista yms. Osan paivasta leikin vastasyntyneiden pupujen kanssa, joita taalla on kolme kappaletta. Ne on niinku todella ihania ja tanaan ne oli jo avanneet silmansakkin. Katotaan josko palattuamme Sundarbansilta ne jo hyppelisivat ympariinsa.. Naiden pikkusten aiti oli ovelana onnistunut hiippailemaan meidan hedelmien kimppuun ja onnellisena popsi yhta meidan omenoista.. Illemmalla vatsani alkoi jo toimia paremmin, siis suoli tyhjeni kuin rankkasade. Matun juotti mulle aamulla jotain kuitumossoa ja paivalla sain jotain chili, riisi, munajuttua, joiden uskon olevan taman suoliston aukeamiseen johtaneen tapahtuman laukaisijoina.
Illalla niinkuin yleensa tulin tanne nettikahvilaan istuskelemaan ja latailemaan ohjelmia. Nama koneet on talla hetkella niin juntturassa, etta palattuamme reissultamme aijomme formatoida jokaisen koneen ja ajaa kaikki ohjelmat uudestaan naihin. Nyt olis tarkoitus sitten painua takaisin kotio ja kot'puoliin nukkumaan, etta jaksamme sitten nousta aamulla noin viidelta. Matkaan lahdemme kello kuusi, vuokratulla minipakulla, jolla matka sujuu varmasti paljon rattoisammin, kuin paikallisilla busseilla, joiden korit on hadintuskin kiinni rungossa..
Puolen paivan jalkeen testasimme Matunin kanssa prosessoreita ja emolevyja. Samalla han opetti minulle joitakin asioita piireista yms. Osan paivasta leikin vastasyntyneiden pupujen kanssa, joita taalla on kolme kappaletta. Ne on niinku todella ihania ja tanaan ne oli jo avanneet silmansakkin. Katotaan josko palattuamme Sundarbansilta ne jo hyppelisivat ympariinsa.. Naiden pikkusten aiti oli ovelana onnistunut hiippailemaan meidan hedelmien kimppuun ja onnellisena popsi yhta meidan omenoista.. Illemmalla vatsani alkoi jo toimia paremmin, siis suoli tyhjeni kuin rankkasade. Matun juotti mulle aamulla jotain kuitumossoa ja paivalla sain jotain chili, riisi, munajuttua, joiden uskon olevan taman suoliston aukeamiseen johtaneen tapahtuman laukaisijoina.
Illalla niinkuin yleensa tulin tanne nettikahvilaan istuskelemaan ja latailemaan ohjelmia. Nama koneet on talla hetkella niin juntturassa, etta palattuamme reissultamme aijomme formatoida jokaisen koneen ja ajaa kaikki ohjelmat uudestaan naihin. Nyt olis tarkoitus sitten painua takaisin kotio ja kot'puoliin nukkumaan, etta jaksamme sitten nousta aamulla noin viidelta. Matkaan lahdemme kello kuusi, vuokratulla minipakulla, jolla matka sujuu varmasti paljon rattoisammin, kuin paikallisilla busseilla, joiden korit on hadintuskin kiinni rungossa..
torstai 30. huhtikuuta 2009
Slummin raunioilla
Aamulla annoimme itsellemme luvan nukkua hieman pidempaan. Olimme paattaneet lahtea slummiin katsomaan CRDS:n yllapitamaa koulua ja tapaamaan Katjan vanhoja oppilaita, mikali heita enaan siella olisi. Kavelimme parisen kilometria autorikshoille, josta matkasimme noin puolisen tuntia kohti bussipysakkia. Hetken odottelun jalkeen nousimme bussiin, joka vei meidat viidentoista minuutin paassa sijaitsevalle konttialueelle. Siella meita oli vastassa kaksi suloista pikkupoikaa, jotka opastivat meidat slummeihin, tai oikeestaa sinne mita niista oli enaan jaljella. Taman tajuttoman kuumuuden takia koulua ei varsinaisesti ollut, mutta lapset kavivat silti koululla syomassa. Vietimme koululla noin pari tuntia naiden ihanien pellavapaiden seurassa. Lapset olivat onneksi tottuneen siihen, etta heita kuvataan, joten kaytin tilaisuuden hyvakseni ja napsin kuvia minka kerkesin. Pojat opettivat mulle uuden kattelytavan ja esittelivat innoissaan kohta purettavaa kouluaan. Tilalle ollaan siis rakentamassa tieta, jonka takia tama slummi on saanut luvan vaistya.
Ilma alkoi kuumenemaan, joten meidan oli aika lahtea. Matkasimme bussilla takaisin rikshoille, josta tasaisen rauhalliseen tahtiin takaisin Matunin kampille, syotiin ja mentiin lepaamaan. Tassa vaiheessa mulle alkoi muodostumaan lievaa hedaria, joka johtui kuumuuden aiheuttamasta nestehukasta. Katjalla oli onneks aurinkovarjo, joten sille ei kyseista ongelmaa ilmaantunut. Taalla aurinko on niin voimakas, ettei todellakaan kannata liikkua ilman varjoa.
Levattyamme tulimme Cyber Cafessa kaymaan. Latasin joitakin hyodyllisia ohjelmia, joita sitten myohemmin asentelisin naihin koneisiin. Olimme Matunin kanssa sopineet hakevamme oluet mieheen, joten hyppasimme pratkan selkaan ja suhasimme Kolkatan iltaruuhkassa kohti viinakauppaa. Ostin meille kummallekkin pullon Kingfisheria, jonka jalkeen palasimme takaisin kampille. Matkan varrelta otimme viela kyytiin 20:n litran tonkan vetta, jonka kuljetimme "Intialaisella tyylilla" kuskin ja kyydissa olijan valissa takaisin kotio.
Palatuamme lahdimme Matunin ja Katjan kanssa laheisen niityn reunalle istuskelemaan ja katsomaan tulikarpasten iloista tanssahtelua, sirkkojen ja sammakoiden saveltaessa taustalla. Nautimme Matunin kanssa oluemme ja keskustelimme Katjan, Matunin ja Annin tulevasta jarjestosta, seka lauantaisesta matkasta Sundarbanssiin, jonneeraaseen kylaan heidan on tarkoitus perustaa koulu. Puhuimme myos Matunin kanssa siita, etta han opettaisi minua emolevyjen ja muiden tietokoneen osien korjaamisessa. Oluet juotuamme palasimme takaisin kampille ja menimme miltein heti nukkumaan.
Ilma alkoi kuumenemaan, joten meidan oli aika lahtea. Matkasimme bussilla takaisin rikshoille, josta tasaisen rauhalliseen tahtiin takaisin Matunin kampille, syotiin ja mentiin lepaamaan. Tassa vaiheessa mulle alkoi muodostumaan lievaa hedaria, joka johtui kuumuuden aiheuttamasta nestehukasta. Katjalla oli onneks aurinkovarjo, joten sille ei kyseista ongelmaa ilmaantunut. Taalla aurinko on niin voimakas, ettei todellakaan kannata liikkua ilman varjoa.
Levattyamme tulimme Cyber Cafessa kaymaan. Latasin joitakin hyodyllisia ohjelmia, joita sitten myohemmin asentelisin naihin koneisiin. Olimme Matunin kanssa sopineet hakevamme oluet mieheen, joten hyppasimme pratkan selkaan ja suhasimme Kolkatan iltaruuhkassa kohti viinakauppaa. Ostin meille kummallekkin pullon Kingfisheria, jonka jalkeen palasimme takaisin kampille. Matkan varrelta otimme viela kyytiin 20:n litran tonkan vetta, jonka kuljetimme "Intialaisella tyylilla" kuskin ja kyydissa olijan valissa takaisin kotio.
Palatuamme lahdimme Matunin ja Katjan kanssa laheisen niityn reunalle istuskelemaan ja katsomaan tulikarpasten iloista tanssahtelua, sirkkojen ja sammakoiden saveltaessa taustalla. Nautimme Matunin kanssa oluemme ja keskustelimme Katjan, Matunin ja Annin tulevasta jarjestosta, seka lauantaisesta matkasta Sundarbanssiin, jonneeraaseen kylaan heidan on tarkoitus perustaa koulu. Puhuimme myos Matunin kanssa siita, etta han opettaisi minua emolevyjen ja muiden tietokoneen osien korjaamisessa. Oluet juotuamme palasimme takaisin kampille ja menimme miltein heti nukkumaan.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Kuumassa Kolkatassa
Tiistaina aamulla oli todella aikainen heratys. Pakattiin kiireella viimeisetkin tavarat ja suuntasimme taksilla kohti Victorian Terminusta. Kadut olivat aivan autiot taksimme kulkiessa hillitylla nopeudella kohti edessa siintavaa juna-asemaa. Kello oli hieman yli viisi paikallista aikaa, ostimme evasta ja suuntasimme kulkumme laiturialueelle. Junan tultua etsimme vaunumme ja asetuimme aloillemme. Meilla kavi todella hyva tuuri "hyttikamppiksiemme" kanssa. Saimme viettaa milten koko matkan kahden aivan mahtavan Intialaisen miehen kanssa, jotka olivat palaamassa tyomatkaltaan Mumbaista, viiden muun tyokaverinsa kanssa. Eilen illalla saimme viela kutsun saapua viettamaan aikaa naiden muidenkin, todella mukavien ihmisten kanssa. Valta osa ajasta kului nukkuen ja ulko-ovella hengatessa. Loppumatkasta saimme seuraksemme eraan nuoren Intialais tyttosen, joka oli todella mukava, mutta erittain hiljaista sorttia.
Kello loi kaksitoista, enaan kaksikymmenta minuuttia ja olisimme perilla. Matkan aikana Katjaa hieman jannitti meita vastassa oleva kuumuus. Mumbaista lahdettyamme ohitimme todella kuuman vyohykkeen. Ilma oli niin kuuma, ettei ollut todellakaan helppoa kayda edes kusella.. Nou hata.. Kolkatassa ilma oli viilenemaan pain. Taalla ilma on paljon kuumempi, kuin Mumbaissa, mutta eikohan me tahan muutokseen aika pian sopeuduta.
Laiturilla meita oli vastassa Matun, jonka tapaamista olin ehtinytkin jo odottaa. Marssimme kaikki yhdessa kohti takseja ja pienen neuvottelun jalkeen matka saattoi alkaa. Noin tunnin paasta olimmekin jo perilla. Matunin aiti ja Aparna odottivat meita hymy huulilla. Oli jotenkin niiin ihanaa olla taalla Kolkatan laitamilla. Taalla on todella viihtyisaa ja olo on kuin olisin tullut kotiin. Taalla kaikki on niin mukavia ja ihmiset vain hymyilevat koko ajan. Soimme erittain hyvan mutta miedosti maustetun aterian (Matun pelkaa ettei me voida syoda mausteista ruokaa..), jonka jalkeen Matun halusi heti esitella minulle ja Katjalle Pink Cyber Cafen, jossa olen siis tasta edespain suorittamassa harjoitteluani.
Tanaan siis perehdyin tahan paikkaan ja kavimme joitakin kehitysideoita lavitse. Keskustelimme tietotekniikasta, piirilevyista, prosessoreista, emolevyista ja kaikesta muusta alaan liittyvasta. Matun siis korjaa myoskin tietokoneita ja on kehittamassa tata nettikahvilaa tayden palvelun kahvilaksi.
Illalla kavimme Katjan kanssa viela ihanalla kavelylla, seka haimme hieman taydennysta vesivaroihimme. Nyt seurustelemaan viela hetkeksi ja sitten nukkumaan.
Niin ja HYVAA VAPPUA TEILLE KAIKILLE SINNE SUOMEEN!
Kello loi kaksitoista, enaan kaksikymmenta minuuttia ja olisimme perilla. Matkan aikana Katjaa hieman jannitti meita vastassa oleva kuumuus. Mumbaista lahdettyamme ohitimme todella kuuman vyohykkeen. Ilma oli niin kuuma, ettei ollut todellakaan helppoa kayda edes kusella.. Nou hata.. Kolkatassa ilma oli viilenemaan pain. Taalla ilma on paljon kuumempi, kuin Mumbaissa, mutta eikohan me tahan muutokseen aika pian sopeuduta.
Laiturilla meita oli vastassa Matun, jonka tapaamista olin ehtinytkin jo odottaa. Marssimme kaikki yhdessa kohti takseja ja pienen neuvottelun jalkeen matka saattoi alkaa. Noin tunnin paasta olimmekin jo perilla. Matunin aiti ja Aparna odottivat meita hymy huulilla. Oli jotenkin niiin ihanaa olla taalla Kolkatan laitamilla. Taalla on todella viihtyisaa ja olo on kuin olisin tullut kotiin. Taalla kaikki on niin mukavia ja ihmiset vain hymyilevat koko ajan. Soimme erittain hyvan mutta miedosti maustetun aterian (Matun pelkaa ettei me voida syoda mausteista ruokaa..), jonka jalkeen Matun halusi heti esitella minulle ja Katjalle Pink Cyber Cafen, jossa olen siis tasta edespain suorittamassa harjoitteluani.
Tanaan siis perehdyin tahan paikkaan ja kavimme joitakin kehitysideoita lavitse. Keskustelimme tietotekniikasta, piirilevyista, prosessoreista, emolevyista ja kaikesta muusta alaan liittyvasta. Matun siis korjaa myoskin tietokoneita ja on kehittamassa tata nettikahvilaa tayden palvelun kahvilaksi.
Illalla kavimme Katjan kanssa viela ihanalla kavelylla, seka haimme hieman taydennysta vesivaroihimme. Nyt seurustelemaan viela hetkeksi ja sitten nukkumaan.
Niin ja HYVAA VAPPUA TEILLE KAIKILLE SINNE SUOMEEN!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Mumbai Meri Jaan! <3
Haiken mielin tahan aamuun. Meilkein meinas kyynel tulla eilen ja tanaan.. Koko ajan meinaa itkettaa, kun mietin huomista lahtoa.. Taa kaupunki ja nama ihmiset ovat tehneet lahtemattoman vaikutuksen taman pienen miehen sydammeen. Tama on todellakin sellainen kaupunki, jonne kannattaa tulla viettamaan aikaa, mielummin vahan pidemmaksi aikaa. Ihmiset taalla ovat todella mukavia ja nyt voisin sanoa, etta tama voisi olla yksi niista paikoista, missa voisin viettaa useammankin vuoden elamastani.
Kavimme normaaliin tapaan Cafe Mondegarissa aamupalalla, josta nettikahvilan kautta yhden Mondegarin tyontekijan ja sen kamppiksen kanssa jaakahville Cafe Royaliin. Sielta he saattoivat meidat bussille 103 (१०३) . Pitkan kiertelyn ja yhden bussin vaihdon jalkeen paasimme maaranpaahamme, joka balgangatank, hindujen pyha paikka.
Otimme taksin Breach Candyyn, Breach Candy Clubille, jonne entinen tyokaverini oli laittanut mun ja Katjan nimet listaan. Vietimme siella ihanat pari tuntia uiden ja aurinkoa ottaen. Paikalla oli paljon lankkareita, mutta nama olivat enemmankin taalla asuvia tai tyoskentelevia ihmisia. Oli ihana tapa viettaa viimeista paivaa taalla Mumbaissa, uiden yksityisella, vain jasenille tarkoitetulla uimaklubilla :)
Palasimme kuitenkin aika pian takaisin todellisuuteen ja matkasimme bussilla takaisin tanne Colabaan. Kavimme syomassa, Katja teki joitan "pakollisia" ostoksia, jonka jalkeen tulimme tanne taas tilittamaan.
Kohta suuntaamme nokkamme kohti hotellia, pakkaamaan rinkkamme ja valmistautumaan huomiseen siirtymiseen Mumbaista Kolkattaan.
Kavimme normaaliin tapaan Cafe Mondegarissa aamupalalla, josta nettikahvilan kautta yhden Mondegarin tyontekijan ja sen kamppiksen kanssa jaakahville Cafe Royaliin. Sielta he saattoivat meidat bussille 103 (१०३) . Pitkan kiertelyn ja yhden bussin vaihdon jalkeen paasimme maaranpaahamme, joka balgangatank, hindujen pyha paikka.
Otimme taksin Breach Candyyn, Breach Candy Clubille, jonne entinen tyokaverini oli laittanut mun ja Katjan nimet listaan. Vietimme siella ihanat pari tuntia uiden ja aurinkoa ottaen. Paikalla oli paljon lankkareita, mutta nama olivat enemmankin taalla asuvia tai tyoskentelevia ihmisia. Oli ihana tapa viettaa viimeista paivaa taalla Mumbaissa, uiden yksityisella, vain jasenille tarkoitetulla uimaklubilla :)
Palasimme kuitenkin aika pian takaisin todellisuuteen ja matkasimme bussilla takaisin tanne Colabaan. Kavimme syomassa, Katja teki joitan "pakollisia" ostoksia, jonka jalkeen tulimme tanne taas tilittamaan.
Kohta suuntaamme nokkamme kohti hotellia, pakkaamaan rinkkamme ja valmistautumaan huomiseen siirtymiseen Mumbaista Kolkattaan.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Sheivattuna shoppailemaan
Eilen lahdimme taas aika aijoissa liikenteeseen. Oli Marin ja Teemun viimeinen paiva taalla Mumbaissa ja olimme ajatelleet Katjan kanssa nayttaa heille edes vahan Mumbain nahtavyyksia.
Lahdimme suoraan taalta kahvilasta Churchgatelle ja sielta junalla Andheriin ja riksalla Marin ja Teemun hotskulle. Turvatarkastus ei tanaan ollut kummoinen ja kipitimme suoraan hotellin aulaan. Sielta saattajan kanssa Huoneen ovelle, jossa sitten odottelimme Marin ja Teemun saapumista altailta.. Heti kun he saivat itsensa valmiiksi suuntasimme kulkumme laheiselle tielle, jossa rikshat odottivatkin meita jo. Tanaan eras kuski oli todella harvinaisen v*ttumainen. Se yritti koko ajan suostutella meidat sen ystavan liikeeseen, joten lahdimme kavelemaan tien toiselle puolelle, siina toivossa etta saisimme sielta kunnolliset kuskit. Katja ja Mari onnistuivatkin tassa haasteessa, mutta meille tuli se sama kuski, joka aikasemmin ei tajunnut sitta, ettei meita todellakaan kiinnosta mikaan sen kaverin kauppa. Matkasimme hetken aikaan kunnes tama kuski pysahtyi, meni Katjan ja Marin rikshan luokse ja ruinasi heta lahtemaan ostoksille. He kuitenkin kieltaytyivat, joten se kuski jatkoi sita samaa vonkaamista meille, niin etta Katjan ja Marin riksha katosi nakyvista. Tassa vaiheessa mulla leikkas totaalisesti kiinni ja sanoin sille kuskille, v*tun pelle, meita ei kiinnosta sun v*tun kaverin kauppa ja jos sa et saatanan mulkku saa tota toista rikshaa kiinni, niin sun on ihan turha odottaa multa yhtaan v*tun pennia tasta matkasta. Kuski tajus pointin ja viittoi meidat ulos rikshasta. Keskari pystyssa lahdin kavelemaan Teemu kannoillani eteen pain. Hieman harmitti jalkeenpain, etta mulla leikkas noin pahasti.. No en kuitenkaan pahemmin jaksa morkkistella moisesta.. Heti peraan saapui toinen riksha, jolla paasimme asemalle.
Ostimme liput Mahalaxmiin, jossa kavimme siella pyykkipaikalla, jonka jalkeen otimme taksin alle ja matkasimme Mahalaxmin moskeijalle. Kavelimme moskeijan eteen, jonka jalkeen palasimme takaisin Colabaan. Moskeijalle vieva tie on taynna kaupustelijoita ja kerjalaisia, joilla osalla on todella pahoja vammoja. Ei mitaan hirveen kaunista katsottavaa, mutta silti osa siita todellisuudesta mita taalta loytyy.
Colabassa menimme heti syomaan todella hyvat ateriat, jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna shoppailemaan viela puuttuvia tavaroita. Enen shoppailua menimme Teemun kanssa Sheivaamaan naamamme paikalliseen parturiin. Tama oli se juttu mita olin koko heidan taalla olonsa ajan halunnut tehda. Naamat ajeltuina meidan oli oikein mukava menna Teemun kanssa shoppailemaan. Tytot lahtivat omille teilleen ja me suuntasimme eraaseen levykauppaan, josta haimme Barging dog, Retro is cool t-paidan ja Slumdog milionairen Teemulle. Matkan varrelta Teemu loysi viela sellasen aika tyylikkaan vanhan nakoisen kompassi/aurinkokello vekottimen.
Shoppailujen jalkeen menimme tyttojen kanssa juomaan jaakahvit Royal Cafe nimiseen paikkaan, jossa on tahan mennessa ollut parhaimmat jaakahvit. Taalta sitten viela oluselle rantabulevardilla hotellin katolla sijaitsevaan kahvilaan, jonka nimea en nyt vain tahdo muistaa.. Kahvilan terassilta avautuu kaunis nakoala merelle pain ja tamakin on vissiin aika suosittu paikka. Kategoriassa, tasta ei Lonely Planet kertonut. Pienoisen kiertelyn jalkeen Katja ja Marikin loysivat tiensa tanne paikkaan, jossa vietimme viimeiset yhteiset hetkemme Mumbain kaunniissa loistossa.
Marin ja Teemun aika oli lahtea takaisin hotellille pakkaamaan ja valmistautumaan lahtoa varten. Saatoimme heidat Katjan kanssa taksille, toivotimme hyvat matkat ja siirryimme takaisin hotellillemme. Mina lahdin viela viemaan rakkaalle koirakaverilleni yhden keksin, jonka jalkeen palasin itsekkin hotellille.
Tanaan sitten vietetaan Katjan kanssa viimeista paivaa taalla Mumbaissa ja toivottavasti illalla on aikaa tulla kertomaan siita teille.
Lahdimme suoraan taalta kahvilasta Churchgatelle ja sielta junalla Andheriin ja riksalla Marin ja Teemun hotskulle. Turvatarkastus ei tanaan ollut kummoinen ja kipitimme suoraan hotellin aulaan. Sielta saattajan kanssa Huoneen ovelle, jossa sitten odottelimme Marin ja Teemun saapumista altailta.. Heti kun he saivat itsensa valmiiksi suuntasimme kulkumme laheiselle tielle, jossa rikshat odottivatkin meita jo. Tanaan eras kuski oli todella harvinaisen v*ttumainen. Se yritti koko ajan suostutella meidat sen ystavan liikeeseen, joten lahdimme kavelemaan tien toiselle puolelle, siina toivossa etta saisimme sielta kunnolliset kuskit. Katja ja Mari onnistuivatkin tassa haasteessa, mutta meille tuli se sama kuski, joka aikasemmin ei tajunnut sitta, ettei meita todellakaan kiinnosta mikaan sen kaverin kauppa. Matkasimme hetken aikaan kunnes tama kuski pysahtyi, meni Katjan ja Marin rikshan luokse ja ruinasi heta lahtemaan ostoksille. He kuitenkin kieltaytyivat, joten se kuski jatkoi sita samaa vonkaamista meille, niin etta Katjan ja Marin riksha katosi nakyvista. Tassa vaiheessa mulla leikkas totaalisesti kiinni ja sanoin sille kuskille, v*tun pelle, meita ei kiinnosta sun v*tun kaverin kauppa ja jos sa et saatanan mulkku saa tota toista rikshaa kiinni, niin sun on ihan turha odottaa multa yhtaan v*tun pennia tasta matkasta. Kuski tajus pointin ja viittoi meidat ulos rikshasta. Keskari pystyssa lahdin kavelemaan Teemu kannoillani eteen pain. Hieman harmitti jalkeenpain, etta mulla leikkas noin pahasti.. No en kuitenkaan pahemmin jaksa morkkistella moisesta.. Heti peraan saapui toinen riksha, jolla paasimme asemalle.
Ostimme liput Mahalaxmiin, jossa kavimme siella pyykkipaikalla, jonka jalkeen otimme taksin alle ja matkasimme Mahalaxmin moskeijalle. Kavelimme moskeijan eteen, jonka jalkeen palasimme takaisin Colabaan. Moskeijalle vieva tie on taynna kaupustelijoita ja kerjalaisia, joilla osalla on todella pahoja vammoja. Ei mitaan hirveen kaunista katsottavaa, mutta silti osa siita todellisuudesta mita taalta loytyy.
Colabassa menimme heti syomaan todella hyvat ateriat, jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna shoppailemaan viela puuttuvia tavaroita. Enen shoppailua menimme Teemun kanssa Sheivaamaan naamamme paikalliseen parturiin. Tama oli se juttu mita olin koko heidan taalla olonsa ajan halunnut tehda. Naamat ajeltuina meidan oli oikein mukava menna Teemun kanssa shoppailemaan. Tytot lahtivat omille teilleen ja me suuntasimme eraaseen levykauppaan, josta haimme Barging dog, Retro is cool t-paidan ja Slumdog milionairen Teemulle. Matkan varrelta Teemu loysi viela sellasen aika tyylikkaan vanhan nakoisen kompassi/aurinkokello vekottimen.
Shoppailujen jalkeen menimme tyttojen kanssa juomaan jaakahvit Royal Cafe nimiseen paikkaan, jossa on tahan mennessa ollut parhaimmat jaakahvit. Taalta sitten viela oluselle rantabulevardilla hotellin katolla sijaitsevaan kahvilaan, jonka nimea en nyt vain tahdo muistaa.. Kahvilan terassilta avautuu kaunis nakoala merelle pain ja tamakin on vissiin aika suosittu paikka. Kategoriassa, tasta ei Lonely Planet kertonut. Pienoisen kiertelyn jalkeen Katja ja Marikin loysivat tiensa tanne paikkaan, jossa vietimme viimeiset yhteiset hetkemme Mumbain kaunniissa loistossa.
Marin ja Teemun aika oli lahtea takaisin hotellille pakkaamaan ja valmistautumaan lahtoa varten. Saatoimme heidat Katjan kanssa taksille, toivotimme hyvat matkat ja siirryimme takaisin hotellillemme. Mina lahdin viela viemaan rakkaalle koirakaverilleni yhden keksin, jonka jalkeen palasin itsekkin hotellille.
Tanaan sitten vietetaan Katjan kanssa viimeista paivaa taalla Mumbaissa ja toivottavasti illalla on aikaa tulla kertomaan siita teille.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Shoppailua ja hurjia lapsia
Eilen aamulla oli taas aikainen heratys, pisulle, pesulle, aamiaiselle, nettiin ja junalla kohti Andheriin, johon olimme sopineet tapaamisen Marin ja Teemun kanssa. Katja oli suunnitellut shoppailupaivan Dadarissa ja Bandrassa. Ostimme liput junaan ja matkasimme kohti Bandraan. Juna oli tupaten taynna, ainakin se vaunu jossa Teemun kanssa matkasimme. Valilla tuntui, etta laukussa rutisee jokin ja pelkasin kamerani hajonneen.. No onneks kaikki tavarat olivat ehjia ja kaiken lisaksi meilla oli oikein mukava tunnelma siella vaunussa.. Bandraan paastyamme kiertelimme kaiken nakoisissa kojuissa ja ostoskeskuksissa, kavimme syomassa ja palasimme juna-asemalle. Mari onnistui loytamaan itselleen kaiken nakoisia vaatteita ja juttuja, joita Teemu sitten kantoi lopun matkaa.. :)
Seuraavalla junalla Dadariin, josta Katja oli aikaisemmin loytanyt todella upeita vaatteita. Taalla kadut olivat taynna ihmisia ja katsoin parhaaksi ottaa kameran esiin ja kuvata mahdollisimman paljon ohi kavelevia ihmisia. Paiva alkoi jo viilentymaan, joten ihmiset olivat saapuneet sankoin joukoin viettamaan turhamaisuuden aikaa tanne Dadarin kaduille.. Jonkin aikaa kierreltyamme kaikkien voimat alkoivat jo hiipumaan, joten suuntasimme kulkumme kohti asemaa, josta matkaisimme takaisin Katjan ja mun hoodeille. Matkalla Katja pysahtyi katsastamaan viela joitakin vaatteita.. Lahinna minun ihanalle veljentytolle. Yht'akkia kadulta alkoi kuulumaan iloista rummutusta, katsoin sinne suuntaan mista mussiikki kuului ja huomasin joukon lapsia, josta yksi naki minut. Sekunnin sisalla kaikki nama lapset lahtivat juoksemaan minua kohden, kadet ojossa ja lopulta kasissani roikkuen. Myyjat alkoivat ravoamaan naille lapsille ja taisin siina itsekin hieman tuimaan savyyn kaskea heita lahtemaan. Jotenkin tuli todella ahdistunut olo tasta koko tilanteesta. Jos lapset tai aikuiset laulavat ja soittavat kerjaten rahaa, niin me yleensa sita niille annetaan, mutta jos he tulevat talla tyylilla repimaan ja roikkumaan kasissa, niin heidan on ihan turha sita meilta osottaa.. No paasimme ehjin nahoin asemalle, josta otimme junan Churchgaten asemalle.
Asemalta otimme jalat alle ja kavelimme hetken matkaa kohti Marine Linesia ja siella sijaitsevaa rantabulevardia. Matkan varrella on ehka Mumbain parasta jaateloa myyva kioski, BR eli Baskin & Robins. Otimme jatskit mukaan ja menimme rannan muurille istumaan, ihaillen kauniita Mumbain valoja ja nauttien, outoa kylla, Raikkaasta meri-ilmasta.
Taksilla takaisin Colabaan ja Teemun kanssa kaljalle. Mari ja Katja lahtivat viela metsastamaan hennaa ja himalaya tuotteita. Heidan palattuaan metsalta istuimme viela hetken Cafe Mondegarissa, josta saatoimme Marin ja Teemun taksille ja palasimme itse jo rakkaaksikin tulleeseen kotiimme taalla Mumbaissa. Matkalla naimme ihanan koiramme joka iloisesti heilutti hantaansa, kun han naki meidat. Olin muutamaa paivaa aikasemmin antanut sille keksia, jonka se hieman empien otti vastaan. Se on niin sopo, et ma ottaisin sen heti mukaan jos se ei olis raskaana.. No tuskinpa se edes lahtis mukaan.
Nyt me lahetaan Katjan kanssa Marin ja Teemun hotellille, josta mennaan sitten katselemaan joitakin Mumbain nahtavyyksia, ettei tama reissu mene pelkaks shoppailuks..
Seuraavalla junalla Dadariin, josta Katja oli aikaisemmin loytanyt todella upeita vaatteita. Taalla kadut olivat taynna ihmisia ja katsoin parhaaksi ottaa kameran esiin ja kuvata mahdollisimman paljon ohi kavelevia ihmisia. Paiva alkoi jo viilentymaan, joten ihmiset olivat saapuneet sankoin joukoin viettamaan turhamaisuuden aikaa tanne Dadarin kaduille.. Jonkin aikaa kierreltyamme kaikkien voimat alkoivat jo hiipumaan, joten suuntasimme kulkumme kohti asemaa, josta matkaisimme takaisin Katjan ja mun hoodeille. Matkalla Katja pysahtyi katsastamaan viela joitakin vaatteita.. Lahinna minun ihanalle veljentytolle. Yht'akkia kadulta alkoi kuulumaan iloista rummutusta, katsoin sinne suuntaan mista mussiikki kuului ja huomasin joukon lapsia, josta yksi naki minut. Sekunnin sisalla kaikki nama lapset lahtivat juoksemaan minua kohden, kadet ojossa ja lopulta kasissani roikkuen. Myyjat alkoivat ravoamaan naille lapsille ja taisin siina itsekin hieman tuimaan savyyn kaskea heita lahtemaan. Jotenkin tuli todella ahdistunut olo tasta koko tilanteesta. Jos lapset tai aikuiset laulavat ja soittavat kerjaten rahaa, niin me yleensa sita niille annetaan, mutta jos he tulevat talla tyylilla repimaan ja roikkumaan kasissa, niin heidan on ihan turha sita meilta osottaa.. No paasimme ehjin nahoin asemalle, josta otimme junan Churchgaten asemalle.
Asemalta otimme jalat alle ja kavelimme hetken matkaa kohti Marine Linesia ja siella sijaitsevaa rantabulevardia. Matkan varrella on ehka Mumbain parasta jaateloa myyva kioski, BR eli Baskin & Robins. Otimme jatskit mukaan ja menimme rannan muurille istumaan, ihaillen kauniita Mumbain valoja ja nauttien, outoa kylla, Raikkaasta meri-ilmasta.
Taksilla takaisin Colabaan ja Teemun kanssa kaljalle. Mari ja Katja lahtivat viela metsastamaan hennaa ja himalaya tuotteita. Heidan palattuaan metsalta istuimme viela hetken Cafe Mondegarissa, josta saatoimme Marin ja Teemun taksille ja palasimme itse jo rakkaaksikin tulleeseen kotiimme taalla Mumbaissa. Matkalla naimme ihanan koiramme joka iloisesti heilutti hantaansa, kun han naki meidat. Olin muutamaa paivaa aikasemmin antanut sille keksia, jonka se hieman empien otti vastaan. Se on niin sopo, et ma ottaisin sen heti mukaan jos se ei olis raskaana.. No tuskinpa se edes lahtis mukaan.
Nyt me lahetaan Katjan kanssa Marin ja Teemun hotellille, josta mennaan sitten katselemaan joitakin Mumbain nahtavyyksia, ettei tama reissu mene pelkaks shoppailuks..
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Riksharallia Marin ja Teemun kanssa
Eilen aamulla meilla oli aikainen heratys, Katja oli yolla saanut viestin Marilta, etta he olivat saapuneet Mumbaihin ja odottavat nakevansa meidat hotellillaan kahden jalkeen. Aamu meni siivotessa, pyykatessa ja Goa lippuja saataessa. Emme kuitenkaan saaneet niita lippuja, joten pienen puhelin keskustelun jalkeen paatimme Katjan ja Yltsan kanssa, etta odotamme siihen asti, kunnes kaikki me kolme olisimme taalla Mumbaissa, jolloin ostaminen olisi huomattavasti helpompaa. Mikali niita lippuja viela on jaljella, jos ei niin matkaamme jonnekkin muualle. Pyorahdimme viela pikaisesti netissa, jonka jalkeen suuntasimme kulkumme kohti Churchgaten asemaa, josta otimme junan Andheriin lentokenttaa lahinna olevalle asemalle. Taalta yritimme sitten saataa itsellemme rikshaa, joka oli taas kerran pienoisen tyon takana. Loppujen lopuksi saimme pienella avustuksella riksan itsellemme ja suhasimme tautta hakaa kohti lentokentan lahella sijaitsevaa hotellia, missa Mari ja Teemu majaili. Hotellille paastyamme meille tuli hieman riitaa kuskimme kanssa, joka rupesi vaatimaan meilta puolet enemman, mita matkamme oikeasti maksoi. Sanoimme kuskille, etta jos haluat ajaa mittari paalla, niin me maksamme vain sen mita mittarissa lukee. Annoimme kuskille 30 rupiaa ja kiitimme kyydista. Ennen hotelliin paasya jouduimme lapivalaisemaan laukkumme ja kulkemaan piippauslaitteen lapi. Pommia ne ei kuitenkaan loytaneet vaikka Katjan laukku kaannettiin ympari. Ystavallinen neitonen saattoi meidat hissiin ja ohjasi meidan Marin ja Teemun huoneen luokse.
Surrealistinen kokemus alkoi. Mari ja Teemu Mumbaissa.. Outoa.. Oli jotenkin vaikea uskoa, etta nakee samoja ihmisia taalla toisella puolella maailmaa.. Rupateltiin tovi, jonka jalkeen otimme KAKSI rikshaa ja kiisimme leikkisasti kisaillen Mumbain katuja kohti juna-asemaa. Ostimme liput Churchgatelle ja hyppasimme seuraavaan nopeaan junaan. Katja ja Mari menivat Ladys Only vaunuun ja me menimme Teemun kanssa tiivishenkiseen "kaikille" vaunuun. Matka meni todella mukavasti, eika loppumatkasta vaunussa ollut enaan paljoa ryysista.
Churchgatelta matkasimme kavellen Colabaan, valilla kaupoissa poiketen. Asemalta lahdettyamme saimme seuraksemme pienen lauman poikia.. Juuri naita jotka rakastavat turistien keikkausta.. Ovelana jattaydyin naiden poikien kanssa hieman taka-alalle, koko ajan heita tarkkaillen. Ihan mukavan oloisia poikia, kunnes lahti rahan pummaaminen kayntiin.
Paasimme meidan hoodeille, jossa menimme heti syomaan, meidan vakkaripaikkaan Laxmiin, jossa tilasin Teemulle Special Thalin, joka on todella iso lautanen taynna erilaisia kastikkeita, viisi herkullista puria (rasvaista leipaa) ja taman lisaksi lautasellinen riisia. Nam. Kavimme esittelemassa oman kotimme, josta suuntasimme takaisin kadun varsilla olevien kojujen laheisyyteen shoppailemaan. Jonkin aikaa jaksoimme tata, kunne siirryimme Teemun kanssa Cafe Mondegariin oluelle. Tytot sai shoppailla hetken ihtekseen. Kierrettyaan tovin Katja ja Mari liittyi seuraamme ja vietimme kivan hetken juoden ja jutellen. Kello oli jo niin paljon, etta oli aika saattaa Teemu ja Mari taksille, mutta sita ennen naytimme viela taman, jo kodiksi tulleen nettikahvilan heille. Loysimme taksin ja sovimme hinnan ja ei kun matkaan. Tuntia myohemmin soitin Katjan puhelimeen, joka on siis nyt Marilla ja kyselin, etta paasivatko he ongelmitta perille. Kaikki oli mennyt hyvin, joten toivotimme hyvat yot ja painoimme paamme tyynyy.
nyt Bandraan ja Juhu Beachille, shoppailua ja hiekkarantoja.
Huomenna aamulla kuulette sitten tasta paivasta.
Surrealistinen kokemus alkoi. Mari ja Teemu Mumbaissa.. Outoa.. Oli jotenkin vaikea uskoa, etta nakee samoja ihmisia taalla toisella puolella maailmaa.. Rupateltiin tovi, jonka jalkeen otimme KAKSI rikshaa ja kiisimme leikkisasti kisaillen Mumbain katuja kohti juna-asemaa. Ostimme liput Churchgatelle ja hyppasimme seuraavaan nopeaan junaan. Katja ja Mari menivat Ladys Only vaunuun ja me menimme Teemun kanssa tiivishenkiseen "kaikille" vaunuun. Matka meni todella mukavasti, eika loppumatkasta vaunussa ollut enaan paljoa ryysista.
Churchgatelta matkasimme kavellen Colabaan, valilla kaupoissa poiketen. Asemalta lahdettyamme saimme seuraksemme pienen lauman poikia.. Juuri naita jotka rakastavat turistien keikkausta.. Ovelana jattaydyin naiden poikien kanssa hieman taka-alalle, koko ajan heita tarkkaillen. Ihan mukavan oloisia poikia, kunnes lahti rahan pummaaminen kayntiin.
Paasimme meidan hoodeille, jossa menimme heti syomaan, meidan vakkaripaikkaan Laxmiin, jossa tilasin Teemulle Special Thalin, joka on todella iso lautanen taynna erilaisia kastikkeita, viisi herkullista puria (rasvaista leipaa) ja taman lisaksi lautasellinen riisia. Nam. Kavimme esittelemassa oman kotimme, josta suuntasimme takaisin kadun varsilla olevien kojujen laheisyyteen shoppailemaan. Jonkin aikaa jaksoimme tata, kunne siirryimme Teemun kanssa Cafe Mondegariin oluelle. Tytot sai shoppailla hetken ihtekseen. Kierrettyaan tovin Katja ja Mari liittyi seuraamme ja vietimme kivan hetken juoden ja jutellen. Kello oli jo niin paljon, etta oli aika saattaa Teemu ja Mari taksille, mutta sita ennen naytimme viela taman, jo kodiksi tulleen nettikahvilan heille. Loysimme taksin ja sovimme hinnan ja ei kun matkaan. Tuntia myohemmin soitin Katjan puhelimeen, joka on siis nyt Marilla ja kyselin, etta paasivatko he ongelmitta perille. Kaikki oli mennyt hyvin, joten toivotimme hyvat yot ja painoimme paamme tyynyy.
nyt Bandraan ja Juhu Beachille, shoppailua ja hiekkarantoja.
Huomenna aamulla kuulette sitten tasta paivasta.
torstai 23. huhtikuuta 2009
Lelujunalla kohti taivasta
Aamulla oli todella aikainen heratys. Hyva etta ehti edes heraamaan, kun oltiinkin jo matkassa. Taksilla kohti Victoria Terminusta, saastan teidat tanaan niilta muilta nimilta. Kello oli siis jotan jalkeen aamu kuuden ja Mumbain kadut loistivat tyhjyyttaan, vain me kaksi ja kuski. Intiahan ei siis koskaan nuku, mutta en kylla ole koskaan nahnyt naita katuja nain tyhjina. Paasimme juna-asemalle ja seuraavana haasteena meille olikin suunniteltu lippujen metsastysta. Ne loytyivat kuitenkin ehka jopa liian helposti. Olisi ehka pitanyt menna siihen yhden inkkarin yrittamaan vedatykseen... Kysyi ensin meilta, etta mihis teilla on matka, jonka jalkeen yritti myyda meille liput reilulla kahdellasadalla rupialla kappale, uskottelemalla meille, ettei me saatais muita, kuin seisomapaikkalippuja.. No yritys hyva kymmenen.
Nain alkoi aamuinen matkamme kohti Matheran hillstationia, joka on Mumbailaisten suosima lomanvietto paikka. Ensiksi oli kuitenkin paastava Neraliin, josta matkaisimme sellaisella ihanalla lelujunalla ihan hissukseen kohti vuorenhuippua. Matka Neralista Matheraniin kesti jokseenkin parisen tuntia, mutta oli se sen arvoista. Mulla oli todellakin naurussa pitelemista, kun nain sen pienen junan odottamassa meita laiturilla.. Emme saaneet talle matkalle toisenluokan lippuja, joten meidan oli pakko tyytya kalliimpiin (n. 3e) ensimmaisen luokan lippuihin. Ylos paastyamme meita vastassa oli aluksi kauhistuttava turistikeidas. kauppoja ja kojuja, ihmisia riivaamassa, ottakaa heppa jookos kookos.. Sanoimme kuitenkin ei ja karistimme tyrkyttajat kintereiltamme. Suuntasimme kauhean ruoan jalkeen nokkamme kohti kartalta bongaamaamme "vaellusreittia", joka veisi meidat kohti nakoala paikkoja. Nama olivatkin juuri sellasia mita toivoimme taalta loytavamme. Ihana luonnon rauha, mahtavat maisemat ja ennen kaikkea raitis ilma tai ainakin Mumbain jalkeen. Tama alue oli taysin autoton, eika siella ssanut ajaa edes polkupyoralla.. Hetken kierrettyamme paatimme suunnata takaisin asemalle ostamaan paluumatkaan oikeuttavat lippumme. Jonotimme ja jonotimme, kunnes katja lahti kaymaan vessassa, jonka aikana meidan edessa seissyt nainen kysyi minulta, etta montako meita on lahdossa alas. Vastasin kaksi, jolloin han sanoi, mene akkia kaikkien ohi luukulle, koska lippuja on vain kaksi jaljella. Sain nama kaksi lippua ja kiitin tata taivaanlahjaa todella paljon. Intialaisethan liikkuvat yleensa isoissa porukoissa, joten meille kavi todella kiva tuuri talla kertaa. Matkasimme seuraavat kaksi tuntia vuoren rinteita alas, jonka jalkeen suoraan ostamaan liput seuraavaan Mumbaihin menevaan junaan.
Kaksi tuntia myohemmin, loysimme itsemme tutusta Victorian Terminuksesta, josta suoraan taas taksilla Colabaan ja syomaan aivan taydellisen hyvia falafel pitaleipia. Nyt on loppuilta aivan auki viela.. Katsotaan meneeko pelkan telkkarin katsomiseks ja lohoilyks.. Veto ihan poissa, vaikka ei me hirveesti mitaan tanaan tehty.. Valtaosa ajasta meni junilla suhailussa, eli suunnilleen 8:n tuntia. Niin ja siis todella ihanaa! Mari ja Teemu on tulossa tanne huomenna ja meidan olis tarkotus kayda hakemassa ne niiden hotellilta joskus kello kahden aikaan.. Katotaan mita me niille sitten keksitaan..heh.. jotain hulvatonta :D
Nain alkoi aamuinen matkamme kohti Matheran hillstationia, joka on Mumbailaisten suosima lomanvietto paikka. Ensiksi oli kuitenkin paastava Neraliin, josta matkaisimme sellaisella ihanalla lelujunalla ihan hissukseen kohti vuorenhuippua. Matka Neralista Matheraniin kesti jokseenkin parisen tuntia, mutta oli se sen arvoista. Mulla oli todellakin naurussa pitelemista, kun nain sen pienen junan odottamassa meita laiturilla.. Emme saaneet talle matkalle toisenluokan lippuja, joten meidan oli pakko tyytya kalliimpiin (n. 3e) ensimmaisen luokan lippuihin. Ylos paastyamme meita vastassa oli aluksi kauhistuttava turistikeidas. kauppoja ja kojuja, ihmisia riivaamassa, ottakaa heppa jookos kookos.. Sanoimme kuitenkin ei ja karistimme tyrkyttajat kintereiltamme. Suuntasimme kauhean ruoan jalkeen nokkamme kohti kartalta bongaamaamme "vaellusreittia", joka veisi meidat kohti nakoala paikkoja. Nama olivatkin juuri sellasia mita toivoimme taalta loytavamme. Ihana luonnon rauha, mahtavat maisemat ja ennen kaikkea raitis ilma tai ainakin Mumbain jalkeen. Tama alue oli taysin autoton, eika siella ssanut ajaa edes polkupyoralla.. Hetken kierrettyamme paatimme suunnata takaisin asemalle ostamaan paluumatkaan oikeuttavat lippumme. Jonotimme ja jonotimme, kunnes katja lahti kaymaan vessassa, jonka aikana meidan edessa seissyt nainen kysyi minulta, etta montako meita on lahdossa alas. Vastasin kaksi, jolloin han sanoi, mene akkia kaikkien ohi luukulle, koska lippuja on vain kaksi jaljella. Sain nama kaksi lippua ja kiitin tata taivaanlahjaa todella paljon. Intialaisethan liikkuvat yleensa isoissa porukoissa, joten meille kavi todella kiva tuuri talla kertaa. Matkasimme seuraavat kaksi tuntia vuoren rinteita alas, jonka jalkeen suoraan ostamaan liput seuraavaan Mumbaihin menevaan junaan.
Kaksi tuntia myohemmin, loysimme itsemme tutusta Victorian Terminuksesta, josta suoraan taas taksilla Colabaan ja syomaan aivan taydellisen hyvia falafel pitaleipia. Nyt on loppuilta aivan auki viela.. Katsotaan meneeko pelkan telkkarin katsomiseks ja lohoilyks.. Veto ihan poissa, vaikka ei me hirveesti mitaan tanaan tehty.. Valtaosa ajasta meni junilla suhailussa, eli suunnilleen 8:n tuntia. Niin ja siis todella ihanaa! Mari ja Teemu on tulossa tanne huomenna ja meidan olis tarkotus kayda hakemassa ne niiden hotellilta joskus kello kahden aikaan.. Katotaan mita me niille sitten keksitaan..heh.. jotain hulvatonta :D
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Antiikkia ja hamppareita
Ai etta on ihana nukkua ja syoda ja.. Nukuttiin siihen asti kunnes sisainen kello soi ja nosti meidat ylos. Lahdimme aamiaiselle ja sielta suoraan nettikahvilaan. Uploadasin harjoittelutoitani omalle nettisivulle saastoon, jonka jalkeen painuimme Katjan kanssa Dadariin, jossa Make A Wish Indian toimisto sijaitsee. Katjahan oli hakenut sielta paikkaa, jotta hanella olisi jotain tekemista paivisin, kun mina olen harjoittelussa. No se ehti olla siela mahtavat kaksi paivaa, ennen kuin kavi miten kavi. Katja kuitenkin tykastyi todella paljon siihen paikkaan ja niihin ihmisiin! Make A Wish jarjestosta Katjan kertomana. Toimistolla oli todella ihania ihmisia, enka yhtaan ihmettele sita, etta Katja viihtyi siella. Meille suositeltiin aivan loistavaa Intialaista hampurilaista nimeltaan vadapav, joka todellista rakastelua makuaistille! Miks ei Suomesta saa tallasta ruokaa!!?? Miksei?? Lahettiin sit takasin asemalle pain ja matkalla me sitten katseltiin Katjalle joitakin todella upeita vaatteita! Sitten vaan asemalle ja junalla takas Colabaan.
Otettiin taksi ja suhattiin silla laheisen elokuvateatterin nurkille, josta sitten paatettiin kerrankin lahtea kiertamaan laheisia kauppoja. Oltiin siis aikasemmin sanottu naille "sisaanheittajille", etta meilla on kylla aikaa tulla kaymaan teidan putiikeissa.. Ollaanhan me taalla kaksi kuukautta. No tanaan oli sen aika sitten ja osa kauposta oli taman ukon taivaita. ANTIIKKIA JA VANHOJA IHANIA AARTEITA! Emme kuitenkaan voineet ostaa viela mitaan, koska olimme lahdossa Kolkataan ja palaisimme tanne kuitenkin ensi kuussa. Ostin sitten kuitenkin itselleni pienen tinkaamisen jalkeen, sellasen kivan beauty boxin, mihin saisin mun kaikki meikit ja sellaset tarkeet jutut. Kavimme hotellilla, josta aika pikaisesti lahdimme vegejuustohampurilaisille. Ajattelin talla kertaa kokeilla jotain uutta, joten tilasin yhden carlsbergin. Tama oli ensimmainen olut joka maistui edes vahan oluelle, jotain ehka koffin tasoa, eli aika vetista, mutta silti kaljaa.
Recal tama meita lahella sijaitseva elokuvateatteri, kutsui meita kauniilla aanellaan, joten paatimme astua sisaan ja ostaa liput Little Zizou nimiseen elokuvaan. Tama leffa oli sellainen, joka hieman nauratti, mutta jonka nakematta jaaminen ei olisi aiheuttanut mitaan komplikaatioita. Leffan jalkeen suuntasimme kulkumma tanne nettikahvilaan ja nyt sitten nukkumaan. Asken kavi seta sanomassa, et hei nyt ulos, joten taidamme lahtea, etta saisimme tulla viela uudestaankin... No ei, naa on tosi rentoja tyyppeja, eika ne meille sano et lahtekaa. Ne sanoo siis kaikille muille. Vahan sama ku taal pitais aina nayttaa passia kun tulee nettiin, mut meidan ei tarvitse. Ollaan niin tunnettuja taal. Mut nyt menoks. Heips ja huomiseen.
Otettiin taksi ja suhattiin silla laheisen elokuvateatterin nurkille, josta sitten paatettiin kerrankin lahtea kiertamaan laheisia kauppoja. Oltiin siis aikasemmin sanottu naille "sisaanheittajille", etta meilla on kylla aikaa tulla kaymaan teidan putiikeissa.. Ollaanhan me taalla kaksi kuukautta. No tanaan oli sen aika sitten ja osa kauposta oli taman ukon taivaita. ANTIIKKIA JA VANHOJA IHANIA AARTEITA! Emme kuitenkaan voineet ostaa viela mitaan, koska olimme lahdossa Kolkataan ja palaisimme tanne kuitenkin ensi kuussa. Ostin sitten kuitenkin itselleni pienen tinkaamisen jalkeen, sellasen kivan beauty boxin, mihin saisin mun kaikki meikit ja sellaset tarkeet jutut. Kavimme hotellilla, josta aika pikaisesti lahdimme vegejuustohampurilaisille. Ajattelin talla kertaa kokeilla jotain uutta, joten tilasin yhden carlsbergin. Tama oli ensimmainen olut joka maistui edes vahan oluelle, jotain ehka koffin tasoa, eli aika vetista, mutta silti kaljaa.
Recal tama meita lahella sijaitseva elokuvateatteri, kutsui meita kauniilla aanellaan, joten paatimme astua sisaan ja ostaa liput Little Zizou nimiseen elokuvaan. Tama leffa oli sellainen, joka hieman nauratti, mutta jonka nakematta jaaminen ei olisi aiheuttanut mitaan komplikaatioita. Leffan jalkeen suuntasimme kulkumma tanne nettikahvilaan ja nyt sitten nukkumaan. Asken kavi seta sanomassa, et hei nyt ulos, joten taidamme lahtea, etta saisimme tulla viela uudestaankin... No ei, naa on tosi rentoja tyyppeja, eika ne meille sano et lahtekaa. Ne sanoo siis kaikille muille. Vahan sama ku taal pitais aina nayttaa passia kun tulee nettiin, mut meidan ei tarvitse. Ollaan niin tunnettuja taal. Mut nyt menoks. Heips ja huomiseen.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Tyottomana Mumbaissa
Ihanaa saada nukkua niin pitkaan kuin haluaa. Tai siis ajatus siita on ihana. Herasin kuitenkin siihen kun Katja lahti. Olihan mun pakko laittaa ovi lukkoon sen perasta. En sitten saanut enaan nukuttua, joten lohoilin kalsarit paalla sangylla katsastaen paivan uutiset bbc:lta ja jonkun leffan. Kun viimein sain itseni hinattua ylos toimitin pakolliset emannan askareet, kuten ajoin parran, pesin pyykkia ja soitin puolisolleni ja makatin hanelle erinaisista asioista. Taman jalkeen hain ek panin (1L vetta) ja kavin nostamassa 15000 tililtani. Toisilla on rahaa toisilla ei.. Eli siis nostoni oli jotain 250e luokkaa. Rahat taskussa ja kuningasilme naamalla suuntasin kulkuni laheiseen Cafe Mondegariin, jossa otin vakio setin.. Pitaskohan valilla kokeilla jotain muuta..? Soin ja luin lehden, jonka jalkeen kavin maksamassa hotellille seuraavat kuusi yota ja vietin hetken taas lohoillen sangylla.
Koin ajan olevan valmis ja porvarina suhasin taksilla kohti Chhatrapati Shivaji Terminusta, joka paremmin tunnetaan nimella Victoria Terminus, eli VT. Tarkoitukseni oli ostaa meille liput Kolkataan ja Goalle, mutta jonotettuani noin kaksi tuntia minulle ilmoitettiin, etta tarvitsen kaikkien aidot passit, eika kopiot kelpaa. Matkatoimiston kautta saan kuitenkin hankittua liput pelkilla kopioilla.. Outoa, eiko? No taman lisaksi mulle sanottiin siina tiskilla, ettei ne ota vastaan rupioita, ellen osta lippuja talle tai seuraavalle paivalle. No ei muuta kuin hotellille lohoilemaan ja odottamaan Katjan toista paluuta.
Juttelimme Katjan kanssa puhelimessa ja sovimme sitten treffit VT:lle, eli Victoria Terminukselle, eli siis Chhatrapati Shivaji Terminukselle. Kavin tata enne syomassa vegeburgerin ja valistamassa paikan omistajaa Nokiasta ja Suomesta. Hei kuules, vaikka siina lukee made in China, niin se on kuitenkin Suomalainen yritys. Nojoo.. Lahin valumaan kohti, missakohan jarjestyksessa ma noi nimet nyt laittaisin..? No eikohan se pelkka Victoria Terminus, eli VT, eli siis Chhatrapati Shivaji Terminus, no siis sinne kuitenkin. Kavin matkan varrella kyselemassa keltasuotimen peraan, joka meidan oli, Kimmon suosituksesta, tarkoitus hankkia Katjan filkkarikameraan. Vihdoin kun loysin paikan mista sais sellasen, niin se oli todella surkeessa kunnossa.. Naarmuja linssissa ja kierteet ihan kuluneen. Mut he oikeesti, ku se sano et se on uus ja olihan se ihan oikee kauppaki ja kaikkee.. No paatin kiusauksesta huolimatta jattaa sen sinne ja suuntasin nokkani sille asemalle jolla on monta nimea.. Katja odottikin jo siella, joten kavimme heti hakemassa lippumme Kolkatan junaan, siis tietenki parhaasta vaunusta. Noutamisen jalkeen mentiin vakio ruokapaikkaan Apolloon, jossa on todella hyvat sapuskat ja todella halpaan hintaan.
Nyt ollaan taalla kirjottelemassa teille mussukoille meidan paivistamme. Mina omaa blogiani ja Katja omaansa. Ajatella et ens viikolla meitsi on Kolkatassa, ilman paitaa rakentamassa koulua lapsille, niin ja siis harjoittelussa tekemassa tietsikka juttui.
Huomenna sitten soitellaan Mamalle ja Papalle, kun ei tanaan jakseta olla taalla enaan pidempaa (1h).
Koin ajan olevan valmis ja porvarina suhasin taksilla kohti Chhatrapati Shivaji Terminusta, joka paremmin tunnetaan nimella Victoria Terminus, eli VT. Tarkoitukseni oli ostaa meille liput Kolkataan ja Goalle, mutta jonotettuani noin kaksi tuntia minulle ilmoitettiin, etta tarvitsen kaikkien aidot passit, eika kopiot kelpaa. Matkatoimiston kautta saan kuitenkin hankittua liput pelkilla kopioilla.. Outoa, eiko? No taman lisaksi mulle sanottiin siina tiskilla, ettei ne ota vastaan rupioita, ellen osta lippuja talle tai seuraavalle paivalle. No ei muuta kuin hotellille lohoilemaan ja odottamaan Katjan toista paluuta.
Juttelimme Katjan kanssa puhelimessa ja sovimme sitten treffit VT:lle, eli Victoria Terminukselle, eli siis Chhatrapati Shivaji Terminukselle. Kavin tata enne syomassa vegeburgerin ja valistamassa paikan omistajaa Nokiasta ja Suomesta. Hei kuules, vaikka siina lukee made in China, niin se on kuitenkin Suomalainen yritys. Nojoo.. Lahin valumaan kohti, missakohan jarjestyksessa ma noi nimet nyt laittaisin..? No eikohan se pelkka Victoria Terminus, eli VT, eli siis Chhatrapati Shivaji Terminus, no siis sinne kuitenkin. Kavin matkan varrella kyselemassa keltasuotimen peraan, joka meidan oli, Kimmon suosituksesta, tarkoitus hankkia Katjan filkkarikameraan. Vihdoin kun loysin paikan mista sais sellasen, niin se oli todella surkeessa kunnossa.. Naarmuja linssissa ja kierteet ihan kuluneen. Mut he oikeesti, ku se sano et se on uus ja olihan se ihan oikee kauppaki ja kaikkee.. No paatin kiusauksesta huolimatta jattaa sen sinne ja suuntasin nokkani sille asemalle jolla on monta nimea.. Katja odottikin jo siella, joten kavimme heti hakemassa lippumme Kolkatan junaan, siis tietenki parhaasta vaunusta. Noutamisen jalkeen mentiin vakio ruokapaikkaan Apolloon, jossa on todella hyvat sapuskat ja todella halpaan hintaan.
Nyt ollaan taalla kirjottelemassa teille mussukoille meidan paivistamme. Mina omaa blogiani ja Katja omaansa. Ajatella et ens viikolla meitsi on Kolkatassa, ilman paitaa rakentamassa koulua lapsille, niin ja siis harjoittelussa tekemassa tietsikka juttui.
Huomenna sitten soitellaan Mamalle ja Papalle, kun ei tanaan jakseta olla taalla enaan pidempaa (1h).
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Vapaus siirtya eteenpain
Vaikka eilen oli todella mukava paiva, niin silti jotenkin koko ajan oli lieva vitutus paalla. Valilla on ollut todella vaikea olla, kun nama kaikki asiat pyorii vaan paassa eika niille oikein pysty tekemaan mitaan. Illalla oli vaikea saada unta ja heti kun herasin, niin samat asiat pyorii paassa taas. Shumonakaan ei sitten soittanut, vaikka lupas.
Herasin aamulla samoihin aikoihin kuin Katja. Mietin vain millanen paiva minulla olisi edessa.. Nousin kuitenkin ylos, ten aamutoimet ja lahdin aamupalalle. Sielta pysakille ja bussilla Future Eastin toimistolle.. Kenties viimeista kertaa. Lahetin eilen tyossaoppimisen ohjaajalle sahkopostia, jossa selitin koko tilanteen, mita taalla on viimeaikoina tapahtunut. En muista olenko edes kaikkea tanne laittanut.. Paasin toimistolle, jossa osa porukasta oli jo. Olimme viime viikolla kayneet katjan kanssa ostamassa t-paitoja ja yksi naista ole sellainen, joka sopi aika hyvin fiilikseen. Rinnassa mulla on monta kuvaa ruuvista ja siina on teksti "srew this", "screw that" , " screw everything". No joo...Tosi kypsaa... Menin koneelle, mutta netti ei toiminut. Jonkin aikaa siina pakkailtiin Cyruksen kanssa, kunnes netti alkoi taas toimimaan. Katsastin sahkopostin ja opettajani olikin jo vastannut viestiini: "Kuullostaa siltä, että kannattaa vaihtaa paikkaa, jos vain onnistuu.Yritä olla stressaamatta, jos vain voit. Paikan vaihtaminen ei ole mikään ongelma". Tama oli juuri se minka halusinkin kuulla. Kuitenkin harkitsin viela jatkoa kyseisessa lafkassa, mutta kun luin Ashimilta tulleen sahkopostin, joka oli todella ala-arvoista luettavaa, niin tulin siihen tulokseen ettei minun tulisi jatkaa tyoharjoittelua tassa paikassa. Sanoin Cyrukselle asiasta ja pyysin hanta kirjoittamaan minulle todistus siita ajasta minka olin Future Eastissa ollut, seka allekirjoittamaan tuntilistani. Taman jalkeen soitin viela Shumonalle ja ilmoitin lopettavani taman paivan jalkeen. Kaiken taman tehtyani saatoin taas hymyilla. Jotenkin tuntui niin hyvalta, kuin kivi olisi tippunut sydammeltani. Soitin heti Katjalle ja kerroin asiasta. Jauhettiin toimistolla viela hetki muutaman hyvan tyypin kanssa, jotka ymmarsivat hyvin eroamiseni syyn.. Tai ainakin ne sanoi niin. Lahdin toimistolta kello neljalta, talla kertaa vapaana miehena!
Naimme kanssa Churchgaten aseman lahella, siis taa ei oo sita milta se kuulostaa :) jossa kultaani jututti kaksi, niin totally gayn oloista jatkaa. Aika suloisia sanon mina. Lahdimme ostamaan polarisaatio suodinta jonka jalkeen palasimme Colabaan. Piipahdimme pikaisesti ostamassa Katjan aikaisemmin tarkastamat kasipyyhkeet, jonka jalkeen menimme hotellille suunnittelemaan tulevaa matkaamme. Siis elkaa kuvitelkokkaan etta mun harjoittelu on nyt sitten Intian osalta ohi. Lahdemme heti ensiviikon alusta Kolkataan ja siella sitten suoritan harjoittelustani ainakin sen yhden kuukauden. Tasta kerron sitten enemman tulevaisuudessa.
Kavimme syomassa Laxmissa, joka on todella hyva paikallinen ravintola. Kavin sitten viela palkitsemassa itseni, siis irtisanoutumisen johdosta ja ostin itselleni uuden paidan, jossa lukee "God is too big to fit into one religion". Tama on juuri se asia mita olen aina halunnut kaikille julistaa. Ajattelin ostaa viela yhden ison sikarin, mutta se olisi hieman typeraa neljannella savuttomalla viikolla.. vai olisiko.. Taidan vain tyytya yhteen olueen, minka kayn hakemassa tuolta yhdelta syrjaiselta kujalta :) Pakko sanoa viela tahan loppuun, etta nyt tama mies on yhta hymya!
Herasin aamulla samoihin aikoihin kuin Katja. Mietin vain millanen paiva minulla olisi edessa.. Nousin kuitenkin ylos, ten aamutoimet ja lahdin aamupalalle. Sielta pysakille ja bussilla Future Eastin toimistolle.. Kenties viimeista kertaa. Lahetin eilen tyossaoppimisen ohjaajalle sahkopostia, jossa selitin koko tilanteen, mita taalla on viimeaikoina tapahtunut. En muista olenko edes kaikkea tanne laittanut.. Paasin toimistolle, jossa osa porukasta oli jo. Olimme viime viikolla kayneet katjan kanssa ostamassa t-paitoja ja yksi naista ole sellainen, joka sopi aika hyvin fiilikseen. Rinnassa mulla on monta kuvaa ruuvista ja siina on teksti "srew this", "screw that" , " screw everything". No joo...Tosi kypsaa... Menin koneelle, mutta netti ei toiminut. Jonkin aikaa siina pakkailtiin Cyruksen kanssa, kunnes netti alkoi taas toimimaan. Katsastin sahkopostin ja opettajani olikin jo vastannut viestiini: "Kuullostaa siltä, että kannattaa vaihtaa paikkaa, jos vain onnistuu.Yritä olla stressaamatta, jos vain voit. Paikan vaihtaminen ei ole mikään ongelma". Tama oli juuri se minka halusinkin kuulla. Kuitenkin harkitsin viela jatkoa kyseisessa lafkassa, mutta kun luin Ashimilta tulleen sahkopostin, joka oli todella ala-arvoista luettavaa, niin tulin siihen tulokseen ettei minun tulisi jatkaa tyoharjoittelua tassa paikassa. Sanoin Cyrukselle asiasta ja pyysin hanta kirjoittamaan minulle todistus siita ajasta minka olin Future Eastissa ollut, seka allekirjoittamaan tuntilistani. Taman jalkeen soitin viela Shumonalle ja ilmoitin lopettavani taman paivan jalkeen. Kaiken taman tehtyani saatoin taas hymyilla. Jotenkin tuntui niin hyvalta, kuin kivi olisi tippunut sydammeltani. Soitin heti Katjalle ja kerroin asiasta. Jauhettiin toimistolla viela hetki muutaman hyvan tyypin kanssa, jotka ymmarsivat hyvin eroamiseni syyn.. Tai ainakin ne sanoi niin. Lahdin toimistolta kello neljalta, talla kertaa vapaana miehena!
Naimme kanssa Churchgaten aseman lahella, siis taa ei oo sita milta se kuulostaa :) jossa kultaani jututti kaksi, niin totally gayn oloista jatkaa. Aika suloisia sanon mina. Lahdimme ostamaan polarisaatio suodinta jonka jalkeen palasimme Colabaan. Piipahdimme pikaisesti ostamassa Katjan aikaisemmin tarkastamat kasipyyhkeet, jonka jalkeen menimme hotellille suunnittelemaan tulevaa matkaamme. Siis elkaa kuvitelkokkaan etta mun harjoittelu on nyt sitten Intian osalta ohi. Lahdemme heti ensiviikon alusta Kolkataan ja siella sitten suoritan harjoittelustani ainakin sen yhden kuukauden. Tasta kerron sitten enemman tulevaisuudessa.
Kavimme syomassa Laxmissa, joka on todella hyva paikallinen ravintola. Kavin sitten viela palkitsemassa itseni, siis irtisanoutumisen johdosta ja ostin itselleni uuden paidan, jossa lukee "God is too big to fit into one religion". Tama on juuri se asia mita olen aina halunnut kaikille julistaa. Ajattelin ostaa viela yhden ison sikarin, mutta se olisi hieman typeraa neljannella savuttomalla viikolla.. vai olisiko.. Taidan vain tyytya yhteen olueen, minka kayn hakemassa tuolta yhdelta syrjaiselta kujalta :) Pakko sanoa viela tahan loppuun, etta nyt tama mies on yhta hymya!
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Kahlaten vapaalle
Aamu oli ihanan viilea. Olimme paattaneet lahtea Alibagiin, joka on kuulemma Mumbailaisten suosiva lomanviettopaikka.Ostimme liput ja hyppasimme lauttaan joka veisi meidat Mandveen ja sielta matkasimme bussilla Alibagiin. Kyseista paikkaa ei ollut todellakaan turhia kehuttu, se oli mielestani kuin paratiisi. Ihme ettei Lonely Planet ole paikasta maininnut sanallakaan.. Rannalle paastyamme naimme pienoisen kahlausmatkan paassa vanhan linnakesaaren, jonne yllattaen halusimme paasta. Vesi oli todella lamminta ja taynna saarelle kahlaavia ja vedessa istuskelevia ihmisia. Nostimme laukkujamme ja lahdimme kahlaamaan. Saari oli noin viidensadan metrin paassa ja sinne oli todella nautinnollista kahlata. Ihmiset nauroivat ja kaikilla oli hauskaa. Saari ei itsessaan ollut mitenkaan erikoinen, mutta se kahlaaminen teki tasta kaikesta ikimuistoisen kokemuksen. Vatsamme alkoivat taas huutamaan ravintoa, joten suuntasimme laheiseen ravintolaan, jossa nautimme taas kerran aivan taydellisen aterian.
Massut taynna jatkoimme matkaamme, kunnes meidat pysaytti pirtea musiikki ja tanssivat ihmiset. Otin kamerani esiin ja rupesin rapsimaan kuvia kulkueesta, samalla kun joku lehtikuvaaja rapsi kuvia musta. Yhtakkia joku tarrasi minua kadesta kiinni ja repi mukaan kulkueeseen ja pienella provosoinnilla han sai minut tanssahtelemaan kanssaan iloisen musiikin soidessa taustalla. Katja ei aluksi tajunnut koko tilannetta, koska oli niin videokuvauksen pauloissa. Heti kun hanella oli tarkoitus kuvata minua, niin en ollutkaan enaan siella. Taman huvittavan kokemuksen jalkeen jatkoimme matkaamme, kunnes minut pysaytettiin uudestaan. Eras mies halusi antaa minulle lahjaksi karkkia, koska olin tanssinut kulkueen mukana.. Yleensa jos joku tarjoo taalla jotain, niin se on seuraavaks kasi ojossa vaatimassa rahaa.
Pienen saatamisen jalkeen saimme liput bussiin ja lauttaan. Matkasimme ensiksi bussilla Mandveen, jossa vietimme viela reilun tunnin rannalla istuskellessa. Lauttaan paasy oli todella haastavaa vaenpaljouden vuoksi, mutta saimme kuin saimmekin itsemme lauttaan ja takaisin Mumbaihin. Taalla sitten pika pikaa hotellille suihkuun ja sitten syomaan.
Ruoan jalkeen paatin palkita itseni parturilla ja parranajolla, joka oli aivan taydellinen setti hyvan paivan paatteeksi. Parturista tulimme kiireella tanne nettiin, koska odotin koko paivan puhelua Shumonalta, jota ei ole vielakaan tullut, joten uskoin etta minulle olisi edes sahkopostia, mutta ei ole sitakaan saanut.
Eilen illalla tuli sitten aika mielenkiintoinen puhelu Shumonalta.. Hetken keskustelun jalkeen han sanoi ettei tama tule toimimaan.. Juttelimme tovin lisaa ja han sanoi puhuvansa Ashimin kanssa ja sitten soittavansa minulle seuraavana paivana. Mitaan puhelua en ole saanut, joten mielenkiinnolla lahden huomiseen harjoittelupaivaan. Ashim ei ollut saanut sahkopostiani, koska Future Eastin spammisuodatin esti sen perillemenon.. No huomenna se sitten saa sen, toivottavasti. Huomisesta ei todellakaan ole mitaan tietoa ja nyt on vitutus mennyt niin pitkalle, etta voi olla etten huomisen jalkeen enaan mene sinne toimistolle, vaan sanon itseni irti tasta harjoittelusta.
Tulin tanne Intiaan siina uskossa etta oppisin jotain elokuvien teosta kuvauksissa ja nyt on todella pahasti alkanut nayttamaan silta etta olen pelkastaan tomistossa tekemassa sellaisia toita, mita olisin voinut tehda Suomessakin. Huomenna yritan selvittaa kaikki asiat ja jos silta nayttaa etten taalta saa sita mita haluan, niin lahdemme Katjan kanssa Kolkataan, jossa voin suorittaa harjoitteluni nettikahvilassa huoltaen koneita ja tekemalla sille kahvilalle nettisivut jne. Yksi mahdollisuus on opettaa kahvilan asiakkaille tietokoneen kayttoa tai menna slummiin opettamaan lapsia. No joka tapauksessa kaikki on todella hyvin, kavi miten kavi.
Nyt nukkumaan ja kohti tuntematonta huomista.
Massut taynna jatkoimme matkaamme, kunnes meidat pysaytti pirtea musiikki ja tanssivat ihmiset. Otin kamerani esiin ja rupesin rapsimaan kuvia kulkueesta, samalla kun joku lehtikuvaaja rapsi kuvia musta. Yhtakkia joku tarrasi minua kadesta kiinni ja repi mukaan kulkueeseen ja pienella provosoinnilla han sai minut tanssahtelemaan kanssaan iloisen musiikin soidessa taustalla. Katja ei aluksi tajunnut koko tilannetta, koska oli niin videokuvauksen pauloissa. Heti kun hanella oli tarkoitus kuvata minua, niin en ollutkaan enaan siella. Taman huvittavan kokemuksen jalkeen jatkoimme matkaamme, kunnes minut pysaytettiin uudestaan. Eras mies halusi antaa minulle lahjaksi karkkia, koska olin tanssinut kulkueen mukana.. Yleensa jos joku tarjoo taalla jotain, niin se on seuraavaks kasi ojossa vaatimassa rahaa.
Pienen saatamisen jalkeen saimme liput bussiin ja lauttaan. Matkasimme ensiksi bussilla Mandveen, jossa vietimme viela reilun tunnin rannalla istuskellessa. Lauttaan paasy oli todella haastavaa vaenpaljouden vuoksi, mutta saimme kuin saimmekin itsemme lauttaan ja takaisin Mumbaihin. Taalla sitten pika pikaa hotellille suihkuun ja sitten syomaan.
Ruoan jalkeen paatin palkita itseni parturilla ja parranajolla, joka oli aivan taydellinen setti hyvan paivan paatteeksi. Parturista tulimme kiireella tanne nettiin, koska odotin koko paivan puhelua Shumonalta, jota ei ole vielakaan tullut, joten uskoin etta minulle olisi edes sahkopostia, mutta ei ole sitakaan saanut.
Eilen illalla tuli sitten aika mielenkiintoinen puhelu Shumonalta.. Hetken keskustelun jalkeen han sanoi ettei tama tule toimimaan.. Juttelimme tovin lisaa ja han sanoi puhuvansa Ashimin kanssa ja sitten soittavansa minulle seuraavana paivana. Mitaan puhelua en ole saanut, joten mielenkiinnolla lahden huomiseen harjoittelupaivaan. Ashim ei ollut saanut sahkopostiani, koska Future Eastin spammisuodatin esti sen perillemenon.. No huomenna se sitten saa sen, toivottavasti. Huomisesta ei todellakaan ole mitaan tietoa ja nyt on vitutus mennyt niin pitkalle, etta voi olla etten huomisen jalkeen enaan mene sinne toimistolle, vaan sanon itseni irti tasta harjoittelusta.
Tulin tanne Intiaan siina uskossa etta oppisin jotain elokuvien teosta kuvauksissa ja nyt on todella pahasti alkanut nayttamaan silta etta olen pelkastaan tomistossa tekemassa sellaisia toita, mita olisin voinut tehda Suomessakin. Huomenna yritan selvittaa kaikki asiat ja jos silta nayttaa etten taalta saa sita mita haluan, niin lahdemme Katjan kanssa Kolkataan, jossa voin suorittaa harjoitteluni nettikahvilassa huoltaen koneita ja tekemalla sille kahvilalle nettisivut jne. Yksi mahdollisuus on opettaa kahvilan asiakkaille tietokoneen kayttoa tai menna slummiin opettamaan lapsia. No joka tapauksessa kaikki on todella hyvin, kavi miten kavi.
Nyt nukkumaan ja kohti tuntematonta huomista.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Nyt hieman kiehahti, johtuukohan tasta kuumuudesta..?
Aamu alkoi todella loistavasti.. Aamutoimien jalkeen riensin aamiaiselle ja sielta Harjoitteluun. En ymmarra miksi lahden aina niin aikaisin, mutta jotenkin se tapa on vaan jaany paalle. Bussi १३२ tuli melkein heti, joten hyppasin hymyillen sen kyytiin. Taas kerran paasi kaymaan niin, etta rahastaja ilmoitti bussin Churchgaten olevan paatepysakki, joten jouduin taas sille inhoittavalle aurinkoiselle pysakille, missa on todella kuuma. No ei mennyt kauaa niin toinen १३२ bussi tuli, mutta senkin paattari oli siina.. Loppujen lopuksi paasin kuitenkin harjoitteluun ja aloitin melkein heti listani tyostamisen. Huomasin listassani pari asiaa joita voisin kehittaa niin, etta saisin sen toimimaan jarkevasti. Aloin tekemaan tarvittavia muutoksia, jotta saisin tyoni mahdollisimman pian valmiiksi.
Paatin tanaan jutella Cyruksen kanssa mahdollisuudesta osallistua enemman kuvauksiin, koska harjoitteluni aikana ei ole enaan kuin noin kaksitoista kuvauspaivaa ja tarkoitukseni oli lahionna olla mukana kuvauksissa, eika vain istua toimistossa tekemassa exel-tiedostoja. Han ei aluksi oikein sanonut asiaan juuta eika jaata, mutta loppujen lopulta sain sellasen fiiliksen, ettei ehdotukseni oikein miellyttanyt hanta. Myohemmin toimistolle tuli muitakin vasta aloittaneita, joiden kanssa Cyrus oli heti suunnittelemassa kuvauksiin menoa jne.. Tassa vaiheessa minulla napsahti ja rupesin kirjoittamaan Ashimille sahkopostia, minka Cyrus luki olkani ylitse. Han sanoi ettei minun ole jarkevaa kirjoittaa Ashimille tasta, vaan ensin minun kannattaisi ottaa yhteytta Shumonaan ja jutella hanen kanssaan.. Jos toimisin nain, Shumona sanoisi minulle etta minua tarvitaan toimistossa.. Jos taas otan Ashimiin yhteytta, niin todennakoisesti olisin kaikissa naista kahdestatoista kuvauspaivasta.
Kello alkoi nayttamaan neljaa, jolloin olin paattanyt siirtya viikonlopun viettoon. Silloin vasta kaikki rajahtikin vasten kasvojani. Ensin Dhanya, joka sanoi etten ole hoitanut hanen minulle antamia hommiani. Hommia jotka olivast asteella "tee paskasta kultaa", asioita joihin tarvitsen muitakin ihmisia ja niiden tyopanoksen. Esimerkiksi nama kuvat, joista olen vissiin muutamaan otteeseen tilittanuyt.. Viikon ruinaamisen ja kaskyttamisen jalkeen sain tanaan kuvia Dhanyalta, joka aikasemmin on sanonut ettei hanella ole mitaan kuvia naista toiminta lavasteista.. Silti han oli nayttanyt ne minulle jo edellisella viikolla.. Toinen tehtava oli ottaa kuvia naista esineista ilman kameraa.. Sitten oil viela tavaroiden tarkistaminen, johon olisin tarvinnut ne listat missa ilmoitetaa mita tavaroita on lahtenyt ulos talosta, useista pyynnoista huolimatta en naita listoja ole saanut. Sitten oli Cyruksen vuoro, joka ilmoitti etta ihmiset on valittanut etten hoida minulle annettuja tehtavia kunnolla. Selitin hanelle, etta jos ne tehtavat on sellaisia mita on mahdoton hoitaa niin miten minun olisi ne pitanyt tehda..? Sitten jouduin selvittamaan hanelle taas kerran, etta olen taalla opiskelijana, en tekemassa heidan toitaan ilmaiseksi.. Ne odottaa, etta ma istun toimistolla maanantaista sunnuntaihin noin 12-14h paivassa ilmaseks... No ajattelin ottaa palkan suuruuden puheeks ens kerralla kun nahdaan. Niin ja siis kuvauksiin paasy on "palkinto", musta tuntuu enemmankin silta, etta annetaan ton Raoulin kayda kerran kuvauksissa niin sit se tietaa mita se on...
No lahdin sitten todella vittuuntuneena pois sielta ja sanoin viela Cyrukselle, etta aijon jutella Ashimin kanssa asiasta huomenna ja siita miten me tama harjoittelu nyt sitten hoidetaan. Sanoin myoskin, etten voi mitenkaan oppia toimistosta kasin tekemaan elokuvia, tai ylipaansa mitaan elokuvien tekemisesta, jos en naa sita livena. Olisi varmaan pitanyt viela sanoa, etta ymmarran kylla etta nama tyot mita olen tehnyt ovat myoskin todella tarkeita, mutta ne olisi pitanyt olla valmiina jo viikko ennen kuvausten alkua..
Suhasin bussilla takas Colabaan, jossa Katja jo odottikin mua. Meidan oli tarkoitus menna kyselemaan polarisaatio suotimien hintaa ja jos mahdollista niin ostettais sellanen. Nyt meilla on sitten sellanen ongelma, etta kumpi me niista kahdesta loytamastamme suotimesta ostetaan..
Meilla oli kummallakin jo todella kova nalka joten paatimme menna syomaan. Katja halusi menna McDonaldsiin koska emme muita varteenotettavia ravintoloita loytaneet.. Naa Intialaiset osaa kyl vaantaa burgereita.. ei hittolainen.. Suomessa olis todellakin tarvetta jonkun nakoiseen koulutukseen talla saralla.. OMG. Syotyamme tulimme taksilla (mittarilla) tanne tilittamaan.
Paivan paatteeksi ajattelin kirjoittaa Ashimille ja sen vaimolle Shumonalle hieman tasta paivasta ja tasta minun harjoittelustani ylipaansa. Ihan vain tiedoksi, etta ei oo kauheen kaukana rinkan pakkaaminen ja Kolkataan lahteminen.. Jos nayttaa silta, etta taa homma menee niin, etta istun tuolla toimistossa pelkastaan, niin hei hei Mumbai! Palataan sitten takas, kun Yltsa tulee.
Paatin tanaan jutella Cyruksen kanssa mahdollisuudesta osallistua enemman kuvauksiin, koska harjoitteluni aikana ei ole enaan kuin noin kaksitoista kuvauspaivaa ja tarkoitukseni oli lahionna olla mukana kuvauksissa, eika vain istua toimistossa tekemassa exel-tiedostoja. Han ei aluksi oikein sanonut asiaan juuta eika jaata, mutta loppujen lopulta sain sellasen fiiliksen, ettei ehdotukseni oikein miellyttanyt hanta. Myohemmin toimistolle tuli muitakin vasta aloittaneita, joiden kanssa Cyrus oli heti suunnittelemassa kuvauksiin menoa jne.. Tassa vaiheessa minulla napsahti ja rupesin kirjoittamaan Ashimille sahkopostia, minka Cyrus luki olkani ylitse. Han sanoi ettei minun ole jarkevaa kirjoittaa Ashimille tasta, vaan ensin minun kannattaisi ottaa yhteytta Shumonaan ja jutella hanen kanssaan.. Jos toimisin nain, Shumona sanoisi minulle etta minua tarvitaan toimistossa.. Jos taas otan Ashimiin yhteytta, niin todennakoisesti olisin kaikissa naista kahdestatoista kuvauspaivasta.
Kello alkoi nayttamaan neljaa, jolloin olin paattanyt siirtya viikonlopun viettoon. Silloin vasta kaikki rajahtikin vasten kasvojani. Ensin Dhanya, joka sanoi etten ole hoitanut hanen minulle antamia hommiani. Hommia jotka olivast asteella "tee paskasta kultaa", asioita joihin tarvitsen muitakin ihmisia ja niiden tyopanoksen. Esimerkiksi nama kuvat, joista olen vissiin muutamaan otteeseen tilittanuyt.. Viikon ruinaamisen ja kaskyttamisen jalkeen sain tanaan kuvia Dhanyalta, joka aikasemmin on sanonut ettei hanella ole mitaan kuvia naista toiminta lavasteista.. Silti han oli nayttanyt ne minulle jo edellisella viikolla.. Toinen tehtava oli ottaa kuvia naista esineista ilman kameraa.. Sitten oil viela tavaroiden tarkistaminen, johon olisin tarvinnut ne listat missa ilmoitetaa mita tavaroita on lahtenyt ulos talosta, useista pyynnoista huolimatta en naita listoja ole saanut. Sitten oli Cyruksen vuoro, joka ilmoitti etta ihmiset on valittanut etten hoida minulle annettuja tehtavia kunnolla. Selitin hanelle, etta jos ne tehtavat on sellaisia mita on mahdoton hoitaa niin miten minun olisi ne pitanyt tehda..? Sitten jouduin selvittamaan hanelle taas kerran, etta olen taalla opiskelijana, en tekemassa heidan toitaan ilmaiseksi.. Ne odottaa, etta ma istun toimistolla maanantaista sunnuntaihin noin 12-14h paivassa ilmaseks... No ajattelin ottaa palkan suuruuden puheeks ens kerralla kun nahdaan. Niin ja siis kuvauksiin paasy on "palkinto", musta tuntuu enemmankin silta, etta annetaan ton Raoulin kayda kerran kuvauksissa niin sit se tietaa mita se on...
No lahdin sitten todella vittuuntuneena pois sielta ja sanoin viela Cyrukselle, etta aijon jutella Ashimin kanssa asiasta huomenna ja siita miten me tama harjoittelu nyt sitten hoidetaan. Sanoin myoskin, etten voi mitenkaan oppia toimistosta kasin tekemaan elokuvia, tai ylipaansa mitaan elokuvien tekemisesta, jos en naa sita livena. Olisi varmaan pitanyt viela sanoa, etta ymmarran kylla etta nama tyot mita olen tehnyt ovat myoskin todella tarkeita, mutta ne olisi pitanyt olla valmiina jo viikko ennen kuvausten alkua..
Suhasin bussilla takas Colabaan, jossa Katja jo odottikin mua. Meidan oli tarkoitus menna kyselemaan polarisaatio suotimien hintaa ja jos mahdollista niin ostettais sellanen. Nyt meilla on sitten sellanen ongelma, etta kumpi me niista kahdesta loytamastamme suotimesta ostetaan..
Meilla oli kummallakin jo todella kova nalka joten paatimme menna syomaan. Katja halusi menna McDonaldsiin koska emme muita varteenotettavia ravintoloita loytaneet.. Naa Intialaiset osaa kyl vaantaa burgereita.. ei hittolainen.. Suomessa olis todellakin tarvetta jonkun nakoiseen koulutukseen talla saralla.. OMG. Syotyamme tulimme taksilla (mittarilla) tanne tilittamaan.
Paivan paatteeksi ajattelin kirjoittaa Ashimille ja sen vaimolle Shumonalle hieman tasta paivasta ja tasta minun harjoittelustani ylipaansa. Ihan vain tiedoksi, etta ei oo kauheen kaukana rinkan pakkaaminen ja Kolkataan lahteminen.. Jos nayttaa silta, etta taa homma menee niin, etta istun tuolla toimistossa pelkastaan, niin hei hei Mumbai! Palataan sitten takas, kun Yltsa tulee.
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Turhaa stressailua...
Ai etta tekee hyvaa nukkua kunnolla yonsa. Sisainen kelloni heratti minut kahta minuuttia ennen heratyskelloa. Homma alkaa selkeasti jo toimimaan. Lahdimme Katjan kanssa aamiaiselle ja samaa matkaa kohti Mahalaxmia. Katja lahti tarkastamaan Atria ostoskeskusta (Marin varalle) ja mina lahdin harjoitteluun ottamaan hieman lisaa vastuuta hommista.
Aluksi hieman jannitti, mutta ajattelin ottaa hommat ihan rennosti, turhia stressaamatta. Alusta alkaen tehtavat mita minulle oli annettu alkoivat tuntua mahdottomilta suorittaa. Ensinnakaan en ollut saanut pyytamiani kuvia vaatteista, toiseksi en saanut ketaan kiinni puhelimella, kolmanneksi minulla ei ollut kameraa jolla olisin voinut kuvata toiminta lavasteet. No paatin jatkaa oman listani tekoa ja sainkin sen melkein valmiiksi. Enaa puuttuu vain ne pyytamani valokuvat ja hieman tekstia. Tein myoskin tiedostooni info-sivun, josta pitaisi tajuta miten tiedostoa luetaan. Juttelin tanaan Shumonan (Ashimin vaimo, Miss Lovely filmin tuottaja) kanssa ja sain kuulla etta tiedostoani on kehuttu paljon, mutta se on aluksi todella epaselva, mutta heti kun sen toiminnan ymmartaa, niin se on todella loistava.
Katja oli ostanut meille liput Monsters Vs. Aliens elokuvaan, joten lahdin toista heti seitsemalta, otin taksin alleni ja suhasin mittaria kayttaen elokuvateatterille, jossa Katja jo odottikin. Jotenkin hauskaa miten rutiinilla kaikki jo sujuu. Uudessa maassa, uudessa kaupungissa ja silti kuin kotonaan Helsingissa. Taksikuskitkaan ei enaa yrita vedattaa niin paljon kuin aiemmin, johtuukohan se mun kohonneesta itsevarmuudesta. Ne vaan kattoo pitkaan kun matkan paatteeksi ma vaan kaivan rahat niille ilman etta pyydan edes taksakorttia. Kato kyl ma tiedan paljon taa matka maksaa ja mita kautta ajetaan. Heh.
Ennen leffaa syotiin torkeen hyvat falafel pitaleivat, jonka jalkeen mentiin kaikennakoisten turvatarkastusten lapi elokuvasaliin. Leffa oli todella hyva ja saatiin kumpikin todella makoisat naurut. Leffan jalkeen siis matkasimme taxilla takas Colabaan, kaytiin akkia netissa ja tultiin takasin hotellille.
Tamakin teksti on rustattu lyijarilla paperille ja huomenna olis tarkoitus kirjottaa samanlaiset lorut blogiin, kun en tanaan ehtinyt. Paivamaara muutettu.
Aluksi hieman jannitti, mutta ajattelin ottaa hommat ihan rennosti, turhia stressaamatta. Alusta alkaen tehtavat mita minulle oli annettu alkoivat tuntua mahdottomilta suorittaa. Ensinnakaan en ollut saanut pyytamiani kuvia vaatteista, toiseksi en saanut ketaan kiinni puhelimella, kolmanneksi minulla ei ollut kameraa jolla olisin voinut kuvata toiminta lavasteet. No paatin jatkaa oman listani tekoa ja sainkin sen melkein valmiiksi. Enaa puuttuu vain ne pyytamani valokuvat ja hieman tekstia. Tein myoskin tiedostooni info-sivun, josta pitaisi tajuta miten tiedostoa luetaan. Juttelin tanaan Shumonan (Ashimin vaimo, Miss Lovely filmin tuottaja) kanssa ja sain kuulla etta tiedostoani on kehuttu paljon, mutta se on aluksi todella epaselva, mutta heti kun sen toiminnan ymmartaa, niin se on todella loistava.
Katja oli ostanut meille liput Monsters Vs. Aliens elokuvaan, joten lahdin toista heti seitsemalta, otin taksin alleni ja suhasin mittaria kayttaen elokuvateatterille, jossa Katja jo odottikin. Jotenkin hauskaa miten rutiinilla kaikki jo sujuu. Uudessa maassa, uudessa kaupungissa ja silti kuin kotonaan Helsingissa. Taksikuskitkaan ei enaa yrita vedattaa niin paljon kuin aiemmin, johtuukohan se mun kohonneesta itsevarmuudesta. Ne vaan kattoo pitkaan kun matkan paatteeksi ma vaan kaivan rahat niille ilman etta pyydan edes taksakorttia. Kato kyl ma tiedan paljon taa matka maksaa ja mita kautta ajetaan. Heh.
Ennen leffaa syotiin torkeen hyvat falafel pitaleivat, jonka jalkeen mentiin kaikennakoisten turvatarkastusten lapi elokuvasaliin. Leffa oli todella hyva ja saatiin kumpikin todella makoisat naurut. Leffan jalkeen siis matkasimme taxilla takas Colabaan, kaytiin akkia netissa ja tultiin takasin hotellille.
Tamakin teksti on rustattu lyijarilla paperille ja huomenna olis tarkoitus kirjottaa samanlaiset lorut blogiin, kun en tanaan ehtinyt. Paivamaara muutettu.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Kirjota, niin paastaan lahtemaan
Eilen tuli jotenkin ihmeellinen olo siita kun en ole kuullut vanhemmistani mitaan pitkaan aikaan. Otin puhelimeni kateen ja soitin kotoiseen pohjolaan. No talla kertaa paas kaymaan niin, ettei kumpainenkaan vastannut ja kaiken lisaksi puheluni ohjautui molemmilla kerroilla vastaajaan.. Hetken aikaa kuului vain kilinaa kun kallisarvoiset 20 rupiaani (n. 0,30e) valahti bittiavaruuteen.
Ei kulunut montaakaan minuuttia kun rakas nokiani alkoi yllattaen, kauniilla helealla aanellaan, hoilaamaan riemastuttavaa ilosavelmaansa (nokia tune). No sieltahan sotti minun ihka ihanat vanhempani, Mama ja Papa tuttavallisesti sanottuna. Oli kiva jutella pitkasta aikaa ja vaihtaa vahan kuulumisia. On se kylla tarkeeta aina valilla kuulla sukulaisistaan ja ystavistaan (vink vink).
Tanaan aamulla samoilla rutiineilla matkaan, kuin melkein joka aamu tahan asti. Ensin laheisesta kioskista ek pani (yksi vesi, litran pullo) matkaan ja sitten cafe Mondegariin aamiaiselle. Hedelmasalaatti, paahtis voilla, cafe latte ja paivan lehti, kiitos. Sitten kiireella pysakille siina toivossa ettei bussi ole viela mennyt. Seuraavat 30 minuuttia bussilla Mahalaxmiin ja toimistolle. Kone auki ja toihin.. Tanaan jatkoin taas sita jatkuvuuslistaa, joka on lahestulkoon valmis. Iltapaivalla sain todella epaselkean sahkopostin Dhanialta, joka on taiteellisen osaston toinen AD:sta. Tassa sahkopostissa minulle annettiin tehtavaksi tarkastaa kaikki kuvauksista palaava materiaali, jos jotain puuttuu, niin tehtavani on raportoida siita ja etsia se puuttuva tavara ja palauttaa se. Sitten mun pitaa kuvata kaikki toiminta lavasteet (action props) ja listata ne ja jos joku naista ei ole toimistolla, niin minun pitaa menna sinne missa se on ja kuvata se tai hoitaa se jotenkin takasin toimistolle. Eli toisin sanottuna suhata taxilla omakustannehintaan.. Suurin ongelma on se, ettei mulla ole kaikkien ihmisten puhelin numeroita eika sahkoposti osoitteita.. No katotaan miten kay. Huomenna olen siis ainut ihminen toimistossa ja kaikki hommat on niinku mun vastuulla. En olisi kylla viela ollut valmis ottamaan tallasta vastuuta kaikesta.
Tanaan olimme aluksi Cyruksen kanssa kaksin, kunnes Manan tuli. Manan on 24 vuotias todella mukava tyyppi ja se on kotoisin Tiibetin rajan tuntumassa sijaitsevasta kaupungista. Se tarjoutu meille ilmaseks oppaaks jos me paadytaan sinne matkallamme. Ruoaksi tilasimme tanaan kanapizzan, joka oli aika samaa tasoa kun Suomessa. Se toimii talla hetkella sisaisena aikapommina.. Nyt sitten vaan odotetaan etta rajahtaako se vai jaako se suutariksi :)
Lahdin tanaan heti kello seitseman ja paatin kerrankin repasta oikein huolella! Otin taksin ja kaytin kerrankin mittaria. Takseista sen verran etta noin 90:lla prosentilla takseista on tuunatut mittarit ja jos et tunne mestoja, niin ne saattaa hieman kierrella, ennen kuin ajavat maaranpaahan. Toinen homma on, etta tama mittarisysteemi on jotain 40-vuotta vanha ja se toimii mittari + lista menetelmalla. Lista on se mista katotaan sen mittarin tarkoittama hinta. Osalla kuskeista nama listatkin on vahan niin ku omia versioita, joten on parempi pitaa oma lista mukana. No mie paasin tanne Colabaan ja viella 70:lla rupialla, joka on siis se normaali hinta tosta matkasta. Katja odotteli mua taalla internet cafessa, josta me aina teille kirjotellaan. Nyt syomaan ja huomenna tartun uusiin hasteisiin ja liialliseen vastuuseen ja kaikkeen ja sillai.
Ei kulunut montaakaan minuuttia kun rakas nokiani alkoi yllattaen, kauniilla helealla aanellaan, hoilaamaan riemastuttavaa ilosavelmaansa (nokia tune). No sieltahan sotti minun ihka ihanat vanhempani, Mama ja Papa tuttavallisesti sanottuna. Oli kiva jutella pitkasta aikaa ja vaihtaa vahan kuulumisia. On se kylla tarkeeta aina valilla kuulla sukulaisistaan ja ystavistaan (vink vink).
Tanaan aamulla samoilla rutiineilla matkaan, kuin melkein joka aamu tahan asti. Ensin laheisesta kioskista ek pani (yksi vesi, litran pullo) matkaan ja sitten cafe Mondegariin aamiaiselle. Hedelmasalaatti, paahtis voilla, cafe latte ja paivan lehti, kiitos. Sitten kiireella pysakille siina toivossa ettei bussi ole viela mennyt. Seuraavat 30 minuuttia bussilla Mahalaxmiin ja toimistolle. Kone auki ja toihin.. Tanaan jatkoin taas sita jatkuvuuslistaa, joka on lahestulkoon valmis. Iltapaivalla sain todella epaselkean sahkopostin Dhanialta, joka on taiteellisen osaston toinen AD:sta. Tassa sahkopostissa minulle annettiin tehtavaksi tarkastaa kaikki kuvauksista palaava materiaali, jos jotain puuttuu, niin tehtavani on raportoida siita ja etsia se puuttuva tavara ja palauttaa se. Sitten mun pitaa kuvata kaikki toiminta lavasteet (action props) ja listata ne ja jos joku naista ei ole toimistolla, niin minun pitaa menna sinne missa se on ja kuvata se tai hoitaa se jotenkin takasin toimistolle. Eli toisin sanottuna suhata taxilla omakustannehintaan.. Suurin ongelma on se, ettei mulla ole kaikkien ihmisten puhelin numeroita eika sahkoposti osoitteita.. No katotaan miten kay. Huomenna olen siis ainut ihminen toimistossa ja kaikki hommat on niinku mun vastuulla. En olisi kylla viela ollut valmis ottamaan tallasta vastuuta kaikesta.
Tanaan olimme aluksi Cyruksen kanssa kaksin, kunnes Manan tuli. Manan on 24 vuotias todella mukava tyyppi ja se on kotoisin Tiibetin rajan tuntumassa sijaitsevasta kaupungista. Se tarjoutu meille ilmaseks oppaaks jos me paadytaan sinne matkallamme. Ruoaksi tilasimme tanaan kanapizzan, joka oli aika samaa tasoa kun Suomessa. Se toimii talla hetkella sisaisena aikapommina.. Nyt sitten vaan odotetaan etta rajahtaako se vai jaako se suutariksi :)
Lahdin tanaan heti kello seitseman ja paatin kerrankin repasta oikein huolella! Otin taksin ja kaytin kerrankin mittaria. Takseista sen verran etta noin 90:lla prosentilla takseista on tuunatut mittarit ja jos et tunne mestoja, niin ne saattaa hieman kierrella, ennen kuin ajavat maaranpaahan. Toinen homma on, etta tama mittarisysteemi on jotain 40-vuotta vanha ja se toimii mittari + lista menetelmalla. Lista on se mista katotaan sen mittarin tarkoittama hinta. Osalla kuskeista nama listatkin on vahan niin ku omia versioita, joten on parempi pitaa oma lista mukana. No mie paasin tanne Colabaan ja viella 70:lla rupialla, joka on siis se normaali hinta tosta matkasta. Katja odotteli mua taalla internet cafessa, josta me aina teille kirjotellaan. Nyt syomaan ja huomenna tartun uusiin hasteisiin ja liialliseen vastuuseen ja kaikkeen ja sillai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
