Kahlaten vapaalle

Aamu oli ihanan viilea. Olimme paattaneet lahtea Alibagiin, joka on kuulemma Mumbailaisten suosiva lomanviettopaikka.Ostimme liput ja hyppasimme lauttaan joka veisi meidat Mandveen ja sielta matkasimme bussilla Alibagiin. Kyseista paikkaa ei ollut todellakaan turhia kehuttu, se oli mielestani kuin paratiisi. Ihme ettei Lonely Planet ole paikasta maininnut sanallakaan.. Rannalle paastyamme naimme pienoisen kahlausmatkan paassa vanhan linnakesaaren, jonne yllattaen halusimme paasta. Vesi oli todella lamminta ja taynna saarelle kahlaavia ja vedessa istuskelevia ihmisia. Nostimme laukkujamme ja lahdimme kahlaamaan. Saari oli noin viidensadan metrin paassa ja sinne oli todella nautinnollista kahlata. Ihmiset nauroivat ja kaikilla oli hauskaa. Saari ei itsessaan ollut mitenkaan erikoinen, mutta se kahlaaminen teki tasta kaikesta ikimuistoisen kokemuksen. Vatsamme alkoivat taas huutamaan ravintoa, joten suuntasimme laheiseen ravintolaan, jossa nautimme taas kerran aivan taydellisen aterian.

Massut taynna jatkoimme matkaamme, kunnes meidat pysaytti pirtea musiikki ja tanssivat ihmiset. Otin kamerani esiin ja rupesin rapsimaan kuvia kulkueesta, samalla kun joku lehtikuvaaja rapsi kuvia musta. Yhtakkia joku tarrasi minua kadesta kiinni ja repi mukaan kulkueeseen ja pienella provosoinnilla han sai minut tanssahtelemaan kanssaan iloisen musiikin soidessa taustalla. Katja ei aluksi tajunnut koko tilannetta, koska oli niin videokuvauksen pauloissa. Heti kun hanella oli tarkoitus kuvata minua, niin en ollutkaan enaan siella. Taman huvittavan kokemuksen jalkeen jatkoimme matkaamme, kunnes minut pysaytettiin uudestaan. Eras mies halusi antaa minulle lahjaksi karkkia, koska olin tanssinut kulkueen mukana.. Yleensa jos joku tarjoo taalla jotain, niin se on seuraavaks kasi ojossa vaatimassa rahaa.

Pienen saatamisen jalkeen saimme liput bussiin ja lauttaan. Matkasimme ensiksi bussilla Mandveen, jossa vietimme viela reilun tunnin rannalla istuskellessa. Lauttaan paasy oli todella haastavaa vaenpaljouden vuoksi, mutta saimme kuin saimmekin itsemme lauttaan ja takaisin Mumbaihin. Taalla sitten pika pikaa hotellille suihkuun ja sitten syomaan.

Ruoan jalkeen paatin palkita itseni parturilla ja parranajolla, joka oli aivan taydellinen setti hyvan paivan paatteeksi. Parturista tulimme kiireella tanne nettiin, koska odotin koko paivan puhelua Shumonalta, jota ei ole vielakaan tullut, joten uskoin etta minulle olisi edes sahkopostia, mutta ei ole sitakaan saanut.

Eilen illalla tuli sitten aika mielenkiintoinen puhelu Shumonalta.. Hetken keskustelun jalkeen han sanoi ettei tama tule toimimaan.. Juttelimme tovin lisaa ja han sanoi puhuvansa Ashimin kanssa ja sitten soittavansa minulle seuraavana paivana. Mitaan puhelua en ole saanut, joten mielenkiinnolla lahden huomiseen harjoittelupaivaan. Ashim ei ollut saanut sahkopostiani, koska Future Eastin spammisuodatin esti sen perillemenon.. No huomenna se sitten saa sen, toivottavasti. Huomisesta ei todellakaan ole mitaan tietoa ja nyt on vitutus mennyt niin pitkalle, etta voi olla etten huomisen jalkeen enaan mene sinne toimistolle, vaan sanon itseni irti tasta harjoittelusta.

Tulin tanne Intiaan siina uskossa etta oppisin jotain elokuvien teosta kuvauksissa ja nyt on todella pahasti alkanut nayttamaan silta etta olen pelkastaan tomistossa tekemassa sellaisia toita, mita olisin voinut tehda Suomessakin. Huomenna yritan selvittaa kaikki asiat ja jos silta nayttaa etten taalta saa sita mita haluan, niin lahdemme Katjan kanssa Kolkataan, jossa voin suorittaa harjoitteluni nettikahvilassa huoltaen koneita ja tekemalla sille kahvilalle nettisivut jne. Yksi mahdollisuus on opettaa kahvilan asiakkaille tietokoneen kayttoa tai menna slummiin opettamaan lapsia. No joka tapauksessa kaikki on todella hyvin, kavi miten kavi.

Nyt nukkumaan ja kohti tuntematonta huomista.