Slummin raunioilla

Aamulla annoimme itsellemme luvan nukkua hieman pidempaan. Olimme paattaneet lahtea slummiin katsomaan CRDS:n yllapitamaa koulua ja tapaamaan Katjan vanhoja oppilaita, mikali heita enaan siella olisi. Kavelimme parisen kilometria autorikshoille, josta matkasimme noin puolisen tuntia kohti bussipysakkia. Hetken odottelun jalkeen nousimme bussiin, joka vei meidat viidentoista minuutin paassa sijaitsevalle konttialueelle. Siella meita oli vastassa kaksi suloista pikkupoikaa, jotka opastivat meidat slummeihin, tai oikeestaa sinne mita niista oli enaan jaljella. Taman tajuttoman kuumuuden takia koulua ei varsinaisesti ollut, mutta lapset kavivat silti koululla syomassa. Vietimme koululla noin pari tuntia naiden ihanien pellavapaiden seurassa. Lapset olivat onneksi tottuneen siihen, etta heita kuvataan, joten kaytin tilaisuuden hyvakseni ja napsin kuvia minka kerkesin. Pojat opettivat mulle uuden kattelytavan ja esittelivat innoissaan kohta purettavaa kouluaan. Tilalle ollaan siis rakentamassa tieta, jonka takia tama slummi on saanut luvan vaistya.

Ilma alkoi kuumenemaan, joten meidan oli aika lahtea. Matkasimme bussilla takaisin rikshoille, josta tasaisen rauhalliseen tahtiin takaisin Matunin kampille, syotiin ja mentiin lepaamaan. Tassa vaiheessa mulle alkoi muodostumaan lievaa hedaria, joka johtui kuumuuden aiheuttamasta nestehukasta. Katjalla oli onneks aurinkovarjo, joten sille ei kyseista ongelmaa ilmaantunut. Taalla aurinko on niin voimakas, ettei todellakaan kannata liikkua ilman varjoa.

Levattyamme tulimme Cyber Cafessa kaymaan. Latasin joitakin hyodyllisia ohjelmia, joita sitten myohemmin asentelisin naihin koneisiin. Olimme Matunin kanssa sopineet hakevamme oluet mieheen, joten hyppasimme pratkan selkaan ja suhasimme Kolkatan iltaruuhkassa kohti viinakauppaa. Ostin meille kummallekkin pullon Kingfisheria, jonka jalkeen palasimme takaisin kampille. Matkan varrelta otimme viela kyytiin 20:n litran tonkan vetta, jonka kuljetimme "Intialaisella tyylilla" kuskin ja kyydissa olijan valissa takaisin kotio.

Palatuamme lahdimme Matunin ja Katjan kanssa laheisen niityn reunalle istuskelemaan ja katsomaan tulikarpasten iloista tanssahtelua, sirkkojen ja sammakoiden saveltaessa taustalla. Nautimme Matunin kanssa oluemme ja keskustelimme Katjan, Matunin ja Annin tulevasta jarjestosta, seka lauantaisesta matkasta Sundarbanssiin, jonneeraaseen kylaan heidan on tarkoitus perustaa koulu. Puhuimme myos Matunin kanssa siita, etta han opettaisi minua emolevyjen ja muiden tietokoneen osien korjaamisessa. Oluet juotuamme palasimme takaisin kampille ja menimme miltein heti nukkumaan.