Kivoja kaanteita

Maanantai. Oli taas raahauduttava toimistolle. Tanaan soin taas aamiaisen yksin, koska Katja oli niin vasynyt, ettei jaksanut edes nousta sangysta. Vakio aamupalapaikkaan paastyan tilasin samat ruoat kuin aina ennenkin ja samalla silmailin paivan lehtea. Jotenkin kaikki tuntui todella oudolta, mutta en sen koommin kiinnittanyt siihen huomiota. Bussiin paastyani ja hetken silla kuljettuani pamahti paalle ensimmainen inhotus. Jotenkin kaikki melu ja varsinkin toottaily alkoi arsyttamaan minua sen verran paljon, etta olisi tehnyt mieli tempasta kivella jotain kuskia kaaliin. Pahinta kaikessa oli se, ettei Katja edes vastannut puhelimeen, joten oli pakko selvita itse tasta tajuttomasta ahdistuksesta. Toistin itselleni hetken, etta kohta olet toimistolla ja siella on sitten rauhallista, eika mitkaan hemmetin kusipaat tottaile siella mitaan turhia.

Kiidin pikavauhtia toimiston porteista sisaan ja heti koneen aareen rauhottumaan. Exel sina paivan pelastaja! Kone auki ja napyttelemaan. Jatkoin samaisen vaatetuksen jatkuvuuslistan tekemista ja samalla rauhoituin. Aamulla toimistossa oli jotenkin vaivautunut tunnelma lauantaisen tilanteen takia, mutta iltaa kohden tunnelma taas palasi melkein normaaliksi. Sain todella hyvin tehtya listaani eteenpain ja myohemmin minun oli tarkoitus jarjestella vaatteista otettuja kuvia. Naita kuvia jouduinkin sitten odottamaan ja todella pitkaan. Paivan aikana en taaskaan ehtinyt pahemmin syomaan.. Saas naha miten pitkaan sita jaksaa pelkalla vedella ja pyhalla hengella.. Jossain vaiheessa paatin ottaa lauantain tapahtumat puheeksi Cyruksen kanssa, joten kysyin hanelta sita onko han saanut mitaan infoa Ashimin ja kouluni valisesta sopimuksesta. Cyrus vastasi siihen, ettei ollut kuullukkaan sellaisesta, joten kerroin hanelle mista oli oikein kyse. Olimme siis sopineet Ashimin kanssa, etta tekisin lahinna 8:n tunni paivia 5 kertaa viikossa ja jos mahdollista, tai jos jaksan niin sitten tekisin pidempia paivia tai pidempaa viikkoa. Tama oli vissiin se mika laukaisi koko tilanteen ja kaikki palautui takaisin normaaliksi. Illalla toimistolle tuli muutama taiteellisen osaston heppu pakkailemaan huomisen tavaroita, mutta mina jatkoin omia hommia exelilla. Nii ja siis tanaan siella alotti joku uus tyyppi.. joku hieman "neiti" reilu 30v. yhden lapsen aiti, joka vissiin kuuluu hieman korkeempaan kastiin.. Ainakin sen leijumisen ja hienostoklubeihin kuulumisen perusteella.. No joo..Jatetaan moiset omaan arvoonsa. Ainakin paasin nakittamaan sen tekemaan mun toita, et sillai.

Vihdoinkin sain ne tarvitsemani valokuvat ja kellokaan ei ollut kuin seitseman, jolloin paivani olisi pitanyt loppua. Tanaan paatin kuitenkin tehda taman homman valmiiksi ja lahtea vasta sen jalkeen toista kotio. Jarjestelimme kuvia melkein kahdeksaan asti, jonka jalkeen pakkasin tavarani ja aloin tekemaan lahtoa. Cyrus kuitenkin pysaytti minut ovella ja kyseli, olisinko kiinnostunut huomenna lahtemaan kuvauksiin. Joutuisin olemaan siella mahdollisesti 12-16 tuntia ja ne kuvaukset olisivat yolla, eli alkaisivat kahdeltatoista ja loppuisivat kahdeltatoista. Hetken mietittyani sanoin suostuvani, koska olen todellakin odottanut paasya kentalle, pois koneen aaresta. Hymy korvissa suuntasin kulkuni lahimmalle taksille, siina toivossa etta paasisin pian kotiin tai pikemminkin syomaan. Tama kuitenkin osoittautui todella suureksi haasteeksi, koska kukaan ei suostunut viemaan minua Colabaan alle satasella.. Outoa.. Ja yks jopa ehdotti mittaria.. Mita hittoa on tapahtunut? No suuntasin bussille ja matkasin silla Leopold cafen nurkille, missa Katja jo mua odottelikin. Siita syomaan ja tanne tilittamaan. Nyt vaan nukkumaan ja huomenna yolla kuvauksiin. JEEEEE!!!