Back In Mumbai <3

Perjantaina en sitten saanut jarjestettya aikaa tullakseni kirjoittamaan itselleni niin rakkaaksi tullutta blogiani.. Paiva kului pakatessa ja muutaman tunnin ehdin viettamaan viela Pink Cyber Cafessakin. Mitaan ihmeellista ei koko paivana tapahtunut, mutta lahto oli jollakin tavalla aika haikeeta, vaikka kaikki tietavat Katjan ja mun palaavan takaisin heti ens kuun alusta. Paiva kului todella hitaasti, Katja ja Matun kavivat ostamassa meille evasta marketilta, jonka jalkeen soimme ja aloimmekin jo valmistelemaan lahtoamme.

Kuskimme saavuttua hyvastelimme Intian aitimme, siskomme ja veljemme, siirsimme tavaramme autoon ja aloitimme matkamme kohti Kolkatan juna-asemaa. Heti matkan alussa alkoi satamaan kaatamalla, eika meidan autossa vissiin toiminut edes pyyhkijat. Kuskimme oli todella nuori ja vissiin just kortin saanut jassikka. Se ei oikein osannut taikka uskaltanut ajaa "Intialaisella" tyylilla, joka tarkoittaa siis sita, etta joka valiin mahtuu vaikka lentokone.. No jossain valissa matkaamme alkoi sataa niin kaatamalla, etta kuskimme paatti ajaa tien sivuun ja sammuttaa auton.. Mina hieman turhaan korotin aantani ja hoin hanelle, etta GO GO GO! Taman jalken tuntui kylla silta, etta loppumatkan kuski ajoi hieman kovempaa.. No joka tapauksessa me ehittiin junaan ja paastiin matkaan.

Junassa meille tuli kamppiksiksi todella mukava, vissiin Tibetin Intialainen pariskunta ja Intialainen suurehko perhe. Soimme hieman kekseja ja joimme teeta ennen nukkumaan menoa. Ulkona oli todella mahtava ukonilma, joka aika ajoin valaisi todella upealla valolla ohikiitavia maisemia. Yolla emme kumpikaan saaneet oikein nukutuksi, jonka takia seuraava paiva tuntui todella tuskaisalta. Sade oli lakannut yon aikana ja seuraava aamu ja paiva olivat todella kuumia. Paiva jatkoi kuitenkin kulkuaa hitaasti ja varmasti. Iltaan mennessa olimme saaneet uudet kamppikset naiden Tiibetilais Intialaisten tilalle. Nama kaksi miesta olivat matkalla Mumbaihin tapaamaan heidan suurinta Guruaan, jota menemme myos Katjan kanssa ihmettelemaan, mikali aika riittaa siihen.

Seuraavana yona sain nukuttua jo hieman paremmin, mutta herasin keskella yota siihen, etta poliisi hakkasi erasta matkustajaa, joka nukkui meidan loossimme lattialla.. Se oli kylla hieman kauheeta katsottavaa.. Ihan ku se ei olis siirtyny siita pelkalla puheelaa.. Piti sitten hittovie menna hakkaamaan se! No enpa mina hirveesti voinut asialle mitaan.. Taa on se tyyli miten poliisi hoitaa hommansa taalla.. Sunnuntaina aamuyosta herasin hieman ennen kuin junamme saapui Dadariin, jossa uudet ystavamme jaivat kohdatakseen Gurunsa. Tasta oli enaan vajaan 30:n minuutin matka Viktorian Terminukselle, johon junamatkamme siis loppuisi. Heratin Katjan ja valmistauduimme junasta poistumiseen.

Takseille paastyamme kohtasimme taas taman tutun ja turvallisen, hei vedatetaan lankkareita meiningin :) Eka taksi.. You want to go to Colaba? Yes? It's only 100 rupees.. Matkasta joka maksaa siis hieman yli 20 rupiaa. No hetken pyorittyamme saimme kuitenkin taksin ja matkasimme nopeinta reittia kohti Carlton Hotellia, joka on meidan Mumbain koti :) Perille paastyamme kuski huomasi mun iki-ihanan tarif cardin, josta voin siis luntata taksin todellisen hinnan :)No kuski alotti ruinaamaan multa enemman rahaa vedoten siihen, etta meilla oli laukutkin matkassa. Minapa sitten ihanana turistina naytin kuskille, etta laukut on 6 rupiaa ekstraa, jotka olin jo sisallyttanyt taksimatkamme hintaan. Kuski siis ruonas meilta 50 rupiaa ja matka maksoi siis 35, mutta pihina ja koyhana (Kiitos kelan) opiskelija matkailijana pidin pintani.

Hotellin aulassa meita odotti vasynyt henkilokunta. Emme varauksesta huolimatta saaneet omaa huonettamme, mutta tama uusi huone sai kelvata. Olimme kumpikin todella vasyneita 36:n junamatkasta, joten menimme heti suihkun kautta nukkumaan.

Tanaan kavimme taas aamupalalla samassa jo niin tutuksi tulleessa Montegar Cafessa. Ihanaa nahda taas naita tuttuja naamoja, varsinkin kun ne on todella iloisia meidat taas nahdessaan. Aamiaiselta lahettiin katsomaan muutama nayttely. Tata ennen soitin kuitenkin ystavalleni Anulle, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme taas, kunhan paasemme Katjan kanssa takaisin Mumbaihin. Anu on yksi Future Eastin tyontekijoista, joihin viela pidan yhteytta. Sovimme tapaamisen kello viideksi Breach Candyn Swimming Clubille, jonne hanella on jasenyys. Vietimmekin tunnin tai toisenkin kertoen kuulumiset, jonka jalkeen menimme Katjan kanssa uimaan viela noin tunniksi. Anu kertoi kaikkien harjoittelijoiden eronneen Future Eastin leivista huonon kohtelun takia.. No en siis ollut ainut jota siella kohdeltiin kuin orjaa.. Tai no mun kohdalla yritettiin kohdella kuin orjaa :)

Illalla kaytiin vetamassa viel falafeli pitaleivat naamariin ja tultiin tanne kirjottelemaan blogejamme. Huomenna meen kaymaan Future Eastin toimistolla hakemassa todistuksen siita, etta olen siella ollut nama juhlavat 99h vai mite se olikaan :) Onneks mul on Kolkatasta kertynyt todella paljon tunteja, joten no hata :) Niin ja siis ystavani Sami tulee huomenna illalla tanne Mumbaihin! Jee!!

Muistakaahan kayda lukemassa myos katjan blogia, niin saatte paremman kuvan meidan reissusta.

Shoppailua ja hurjia lapsia

Eilen aamulla oli taas aikainen heratys, pisulle, pesulle, aamiaiselle, nettiin ja junalla kohti Andheriin, johon olimme sopineet tapaamisen Marin ja Teemun kanssa. Katja oli suunnitellut shoppailupaivan Dadarissa ja Bandrassa. Ostimme liput junaan ja matkasimme kohti Bandraan. Juna oli tupaten taynna, ainakin se vaunu jossa Teemun kanssa matkasimme. Valilla tuntui, etta laukussa rutisee jokin ja pelkasin kamerani hajonneen.. No onneks kaikki tavarat olivat ehjia ja kaiken lisaksi meilla oli oikein mukava tunnelma siella vaunussa.. Bandraan paastyamme kiertelimme kaiken nakoisissa kojuissa ja ostoskeskuksissa, kavimme syomassa ja palasimme juna-asemalle. Mari onnistui loytamaan itselleen kaiken nakoisia vaatteita ja juttuja, joita Teemu sitten kantoi lopun matkaa.. :)

Seuraavalla junalla Dadariin, josta Katja oli aikaisemmin loytanyt todella upeita vaatteita. Taalla kadut olivat taynna ihmisia ja katsoin parhaaksi ottaa kameran esiin ja kuvata mahdollisimman paljon ohi kavelevia ihmisia. Paiva alkoi jo viilentymaan, joten ihmiset olivat saapuneet sankoin joukoin viettamaan turhamaisuuden aikaa tanne Dadarin kaduille.. Jonkin aikaa kierreltyamme kaikkien voimat alkoivat jo hiipumaan, joten suuntasimme kulkumme kohti asemaa, josta matkaisimme takaisin Katjan ja mun hoodeille. Matkalla Katja pysahtyi katsastamaan viela joitakin vaatteita.. Lahinna minun ihanalle veljentytolle. Yht'akkia kadulta alkoi kuulumaan iloista rummutusta, katsoin sinne suuntaan mista mussiikki kuului ja huomasin joukon lapsia, josta yksi naki minut. Sekunnin sisalla kaikki nama lapset lahtivat juoksemaan minua kohden, kadet ojossa ja lopulta kasissani roikkuen. Myyjat alkoivat ravoamaan naille lapsille ja taisin siina itsekin hieman tuimaan savyyn kaskea heita lahtemaan. Jotenkin tuli todella ahdistunut olo tasta koko tilanteesta. Jos lapset tai aikuiset laulavat ja soittavat kerjaten rahaa, niin me yleensa sita niille annetaan, mutta jos he tulevat talla tyylilla repimaan ja roikkumaan kasissa, niin heidan on ihan turha sita meilta osottaa.. No paasimme ehjin nahoin asemalle, josta otimme junan Churchgaten asemalle.

Asemalta otimme jalat alle ja kavelimme hetken matkaa kohti Marine Linesia ja siella sijaitsevaa rantabulevardia. Matkan varrella on ehka Mumbain parasta jaateloa myyva kioski, BR eli Baskin & Robins. Otimme jatskit mukaan ja menimme rannan muurille istumaan, ihaillen kauniita Mumbain valoja ja nauttien, outoa kylla, Raikkaasta meri-ilmasta.

Taksilla takaisin Colabaan ja Teemun kanssa kaljalle. Mari ja Katja lahtivat viela metsastamaan hennaa ja himalaya tuotteita. Heidan palattuaan metsalta istuimme viela hetken Cafe Mondegarissa, josta saatoimme Marin ja Teemun taksille ja palasimme itse jo rakkaaksikin tulleeseen kotiimme taalla Mumbaissa. Matkalla naimme ihanan koiramme joka iloisesti heilutti hantaansa, kun han naki meidat. Olin muutamaa paivaa aikasemmin antanut sille keksia, jonka se hieman empien otti vastaan. Se on niin sopo, et ma ottaisin sen heti mukaan jos se ei olis raskaana.. No tuskinpa se edes lahtis mukaan.

Nyt me lahetaan Katjan kanssa Marin ja Teemun hotellille, josta mennaan sitten katselemaan joitakin Mumbain nahtavyyksia, ettei tama reissu mene pelkaks shoppailuks..

Antiikkia ja hamppareita

Ai etta on ihana nukkua ja syoda ja.. Nukuttiin siihen asti kunnes sisainen kello soi ja nosti meidat ylos. Lahdimme aamiaiselle ja sielta suoraan nettikahvilaan. Uploadasin harjoittelutoitani omalle nettisivulle saastoon, jonka jalkeen painuimme Katjan kanssa Dadariin, jossa Make A Wish Indian toimisto sijaitsee. Katjahan oli hakenut sielta paikkaa, jotta hanella olisi jotain tekemista paivisin, kun mina olen harjoittelussa. No se ehti olla siela mahtavat kaksi paivaa, ennen kuin kavi miten kavi. Katja kuitenkin tykastyi todella paljon siihen paikkaan ja niihin ihmisiin! Make A Wish jarjestosta Katjan kertomana. Toimistolla oli todella ihania ihmisia, enka yhtaan ihmettele sita, etta Katja viihtyi siella. Meille suositeltiin aivan loistavaa Intialaista hampurilaista nimeltaan vadapav, joka todellista rakastelua makuaistille! Miks ei Suomesta saa tallasta ruokaa!!?? Miksei?? Lahettiin sit takasin asemalle pain ja matkalla me sitten katseltiin Katjalle joitakin todella upeita vaatteita! Sitten vaan asemalle ja junalla takas Colabaan.

Otettiin taksi ja suhattiin silla laheisen elokuvateatterin nurkille, josta sitten paatettiin kerrankin lahtea kiertamaan laheisia kauppoja. Oltiin siis aikasemmin sanottu naille "sisaanheittajille", etta meilla on kylla aikaa tulla kaymaan teidan putiikeissa.. Ollaanhan me taalla kaksi kuukautta. No tanaan oli sen aika sitten ja osa kauposta oli taman ukon taivaita. ANTIIKKIA JA VANHOJA IHANIA AARTEITA! Emme kuitenkaan voineet ostaa viela mitaan, koska olimme lahdossa Kolkataan ja palaisimme tanne kuitenkin ensi kuussa. Ostin sitten kuitenkin itselleni pienen tinkaamisen jalkeen, sellasen kivan beauty boxin, mihin saisin mun kaikki meikit ja sellaset tarkeet jutut. Kavimme hotellilla, josta aika pikaisesti lahdimme vegejuustohampurilaisille. Ajattelin talla kertaa kokeilla jotain uutta, joten tilasin yhden carlsbergin. Tama oli ensimmainen olut joka maistui edes vahan oluelle, jotain ehka koffin tasoa, eli aika vetista, mutta silti kaljaa.

Recal tama meita lahella sijaitseva elokuvateatteri, kutsui meita kauniilla aanellaan, joten paatimme astua sisaan ja ostaa liput Little Zizou nimiseen elokuvaan. Tama leffa oli sellainen, joka hieman nauratti, mutta jonka nakematta jaaminen ei olisi aiheuttanut mitaan komplikaatioita. Leffan jalkeen suuntasimme kulkumma tanne nettikahvilaan ja nyt sitten nukkumaan. Asken kavi seta sanomassa, et hei nyt ulos, joten taidamme lahtea, etta saisimme tulla viela uudestaankin... No ei, naa on tosi rentoja tyyppeja, eika ne meille sano et lahtekaa. Ne sanoo siis kaikille muille. Vahan sama ku taal pitais aina nayttaa passia kun tulee nettiin, mut meidan ei tarvitse. Ollaan niin tunnettuja taal. Mut nyt menoks. Heips ja huomiseen.