Back In Mumbai <3

Perjantaina en sitten saanut jarjestettya aikaa tullakseni kirjoittamaan itselleni niin rakkaaksi tullutta blogiani.. Paiva kului pakatessa ja muutaman tunnin ehdin viettamaan viela Pink Cyber Cafessakin. Mitaan ihmeellista ei koko paivana tapahtunut, mutta lahto oli jollakin tavalla aika haikeeta, vaikka kaikki tietavat Katjan ja mun palaavan takaisin heti ens kuun alusta. Paiva kului todella hitaasti, Katja ja Matun kavivat ostamassa meille evasta marketilta, jonka jalkeen soimme ja aloimmekin jo valmistelemaan lahtoamme.

Kuskimme saavuttua hyvastelimme Intian aitimme, siskomme ja veljemme, siirsimme tavaramme autoon ja aloitimme matkamme kohti Kolkatan juna-asemaa. Heti matkan alussa alkoi satamaan kaatamalla, eika meidan autossa vissiin toiminut edes pyyhkijat. Kuskimme oli todella nuori ja vissiin just kortin saanut jassikka. Se ei oikein osannut taikka uskaltanut ajaa "Intialaisella" tyylilla, joka tarkoittaa siis sita, etta joka valiin mahtuu vaikka lentokone.. No jossain valissa matkaamme alkoi sataa niin kaatamalla, etta kuskimme paatti ajaa tien sivuun ja sammuttaa auton.. Mina hieman turhaan korotin aantani ja hoin hanelle, etta GO GO GO! Taman jalken tuntui kylla silta, etta loppumatkan kuski ajoi hieman kovempaa.. No joka tapauksessa me ehittiin junaan ja paastiin matkaan.

Junassa meille tuli kamppiksiksi todella mukava, vissiin Tibetin Intialainen pariskunta ja Intialainen suurehko perhe. Soimme hieman kekseja ja joimme teeta ennen nukkumaan menoa. Ulkona oli todella mahtava ukonilma, joka aika ajoin valaisi todella upealla valolla ohikiitavia maisemia. Yolla emme kumpikaan saaneet oikein nukutuksi, jonka takia seuraava paiva tuntui todella tuskaisalta. Sade oli lakannut yon aikana ja seuraava aamu ja paiva olivat todella kuumia. Paiva jatkoi kuitenkin kulkuaa hitaasti ja varmasti. Iltaan mennessa olimme saaneet uudet kamppikset naiden Tiibetilais Intialaisten tilalle. Nama kaksi miesta olivat matkalla Mumbaihin tapaamaan heidan suurinta Guruaan, jota menemme myos Katjan kanssa ihmettelemaan, mikali aika riittaa siihen.

Seuraavana yona sain nukuttua jo hieman paremmin, mutta herasin keskella yota siihen, etta poliisi hakkasi erasta matkustajaa, joka nukkui meidan loossimme lattialla.. Se oli kylla hieman kauheeta katsottavaa.. Ihan ku se ei olis siirtyny siita pelkalla puheelaa.. Piti sitten hittovie menna hakkaamaan se! No enpa mina hirveesti voinut asialle mitaan.. Taa on se tyyli miten poliisi hoitaa hommansa taalla.. Sunnuntaina aamuyosta herasin hieman ennen kuin junamme saapui Dadariin, jossa uudet ystavamme jaivat kohdatakseen Gurunsa. Tasta oli enaan vajaan 30:n minuutin matka Viktorian Terminukselle, johon junamatkamme siis loppuisi. Heratin Katjan ja valmistauduimme junasta poistumiseen.

Takseille paastyamme kohtasimme taas taman tutun ja turvallisen, hei vedatetaan lankkareita meiningin :) Eka taksi.. You want to go to Colaba? Yes? It's only 100 rupees.. Matkasta joka maksaa siis hieman yli 20 rupiaa. No hetken pyorittyamme saimme kuitenkin taksin ja matkasimme nopeinta reittia kohti Carlton Hotellia, joka on meidan Mumbain koti :) Perille paastyamme kuski huomasi mun iki-ihanan tarif cardin, josta voin siis luntata taksin todellisen hinnan :)No kuski alotti ruinaamaan multa enemman rahaa vedoten siihen, etta meilla oli laukutkin matkassa. Minapa sitten ihanana turistina naytin kuskille, etta laukut on 6 rupiaa ekstraa, jotka olin jo sisallyttanyt taksimatkamme hintaan. Kuski siis ruonas meilta 50 rupiaa ja matka maksoi siis 35, mutta pihina ja koyhana (Kiitos kelan) opiskelija matkailijana pidin pintani.

Hotellin aulassa meita odotti vasynyt henkilokunta. Emme varauksesta huolimatta saaneet omaa huonettamme, mutta tama uusi huone sai kelvata. Olimme kumpikin todella vasyneita 36:n junamatkasta, joten menimme heti suihkun kautta nukkumaan.

Tanaan kavimme taas aamupalalla samassa jo niin tutuksi tulleessa Montegar Cafessa. Ihanaa nahda taas naita tuttuja naamoja, varsinkin kun ne on todella iloisia meidat taas nahdessaan. Aamiaiselta lahettiin katsomaan muutama nayttely. Tata ennen soitin kuitenkin ystavalleni Anulle, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme taas, kunhan paasemme Katjan kanssa takaisin Mumbaihin. Anu on yksi Future Eastin tyontekijoista, joihin viela pidan yhteytta. Sovimme tapaamisen kello viideksi Breach Candyn Swimming Clubille, jonne hanella on jasenyys. Vietimmekin tunnin tai toisenkin kertoen kuulumiset, jonka jalkeen menimme Katjan kanssa uimaan viela noin tunniksi. Anu kertoi kaikkien harjoittelijoiden eronneen Future Eastin leivista huonon kohtelun takia.. No en siis ollut ainut jota siella kohdeltiin kuin orjaa.. Tai no mun kohdalla yritettiin kohdella kuin orjaa :)

Illalla kaytiin vetamassa viel falafeli pitaleivat naamariin ja tultiin tanne kirjottelemaan blogejamme. Huomenna meen kaymaan Future Eastin toimistolla hakemassa todistuksen siita, etta olen siella ollut nama juhlavat 99h vai mite se olikaan :) Onneks mul on Kolkatasta kertynyt todella paljon tunteja, joten no hata :) Niin ja siis ystavani Sami tulee huomenna illalla tanne Mumbaihin! Jee!!

Muistakaahan kayda lukemassa myos katjan blogia, niin saatte paremman kuvan meidan reissusta.