Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benaulim. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Benaulim. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. toukokuuta 2009

Python yollisena vieraana

Palattuamme hokkeleihimme, jatettya ostoksemme sinne lahdimme viela nauttimaan hieman sapuskaa laheiseen ravintolaan. Ruoka oli taas kerran todella maukasta ja syotyamme palasimme takaisin hokkeleillemme. Matkan varrella huomasin pimeassa hieman liiketta ja paatin sitten valaista sita kohtaa hieman.. No mikas muu kuin iki ihana python se siina, kaarme oli noin 0,5-1:n metrin pituinen kummajainen ja mielestani aika kiva naky :) kylla siina hieman sydan pomppasi, kun se luikerteli noin kolmenkymmenen sentin paassa meista.. No paastiin kuitenkin ehjina kopeillemme ja Samin kanssa sitten lahettiin viela kittaamaan rommia meren rantaan.

Seuraavana aamuna sitten viela hetken aikaa ruskistettiin napaamme ja kaytiin shoppaamassa, tai no Sami kavi, viimiset ostokset ja sitten eikun rinkat selkaan ja takas mumbaihin. Meidan majapaikan isanta sitten tokas pienen keskustelun jalkeen, etta olisitte sanonu mulle siit kaarmeesta, niin olisin kokannu sen teille.. No hitto ku ei siina vaiheessa kayny pahemmin mieles muut, kuin nyt nopeesti pois tasta :) Nyt oli sitten pitka ja todella kylma yo edessa.. Meilla kavi taas Katjan kanssa hyva tuuri ja ilmastointilaite kusi ja pahasti. Sita ilmaa tuli sitten joka kolosta ja valilla paa oli niin jaassa etta sattu. No me kylla selvittiin taas tastakin koettelemuksesta ja paastiin kuin paastiinkin ehjina Mumbaihin.

Mumbaissa oli taas kerra vastassa vedattavat taksikuskit, joille samme nauraa taas pain naamaa.. Saatiin kuitenkin taksi, joka suostui ajamaan mittarilla, joten saastettiin matkassa taas se reilu 100 rupiaa. Cafe Mondegarin aamiaisen jalkeen suuntasimme kulkumme meidan Mumbain kotiimme, josta saimme onneksemme itsellemme huoneet. Levattyamme pari tuntia lahdimme shoppailemaan tuliaisia ja tulihan sita sitten ostettua itsellenikin joitakin todella tyylikkaita paitoja :) Kavimme myos kiertamassa paikallisen marketin, jossa meita kierratti sen marketin oma tyyppi, koska lankkarit ei siella saanut liikkua yksin.. Elainten puoli olikin sitten hieman ikavampaa katsottavaa, koiranpentujen ollessa siella todella ahtaissa hakeissa, niin kuin kaikki muutkin elaimet.. Teurastamon haju oli niin kuvottava, etta tuntui silta kuin kohta lentaisi yka.. Taas kuitenkin selvittiin hengissa ja treffattuamme Katjan, joka taas kerran metsasti itselleen haapukua, menimme kiertelemaan lahella sijaitsevia vaatekauppoja. Pakko myontaa sellainen pieni juttu, etta ma taisin vahingossa ostaa meidan vaatepussiin tytolle mekon.. :) Joo siis Katja ei ole raskaana, kunhan keraillaan lasten vaatteita :)

Tanaan oli sitten Yltsan (Samin) viimeinen paiva taalla Mumbaissa ja olimme suunnitelleet matkaa luonnonpuistoon, jossa olimme Katjan kanssa jo aikaisemmin olleet. Heratys oli kello seitseman ja aamiaisen syotyamme lahdimme tutustuttamaan Samia Mumbain iki ihanaan paikallisjunameininkiin.. Puistoon paastyamme suuntasimme heti siella sijaitseville mielettoman upeille luolille, joita sitten kiersimme muutaman tunnin. Alueelle paastyamme samperin apina meni ja varasti Katjan keksit :) No onneks niita sai aina lisempaa, joten saimme kuitenkin massumme tayteen naita ihania herkkuja. Massut taysina lahdimme kiertamaan luolia ja mina siina hieman valaisin ystavaani naiden luolien historiasta. Samin nahtya tarpeeksi naita ennen kristusta rakennettuja luolia suuntasimme kulkumme takaisin bussille ja silla jellonasafarille. Tama oli sellainen, mennaanko vai passataanko hetki, mutta paatimme kuitenkin kokeilla, josko siella niita jellonia nakisi.. Porteista sisaannyttyamme ja hetken ajettuamme meluavia inkkareita taynna olevalla bussilla, pysahdyimme ja kaikilta paasi lieva ihastuksen huokaus. Sehan oli jellona.. Hetken ajattelin sen olevan jokin robotti, mutta ihan elavalta se vaikutti.. Siella se omassa ylhaassa elementissaan istuskeli lammessa vilvoittelemassa. Jatkoimme matkaa ja seuraava pysahdys olikin sitten hakkien luona.. Hakkien?Safarilla? No taa on just tata.. Siella hakissa istui valkonen jellona ja viereisessa makoili tikru. Ei kuin etia pain ja seuraavien porttien sisalle. Taalla me tapasimme varjossa lohoilevia jellonia, jota me sitten hetken ihailimme.

Safarin jalkeen palasimme ryysisjunalla takaisin Mumbaihin, menimme syomaan ja pakkaamaan Samin rinkan valmiiksi lahtoa varten. Nyt taytyy antaa iso kiitos Papalle (isalleni), joka on opettanut minut pakkaamaan kaiken niin pieneen tilaan etta saisin vaikka norsun mahtumaan pieneen rinkkaan :) Vietimme yhdessa sitten viela viimeiset tunnit ja toivotimme Samille hyvat matkat, seka lahetimme hanet taksilla kohti lentokenttaa. Kohta taas nukkumaan ja huomenna aikasin kohti noin 100:n kilometrin paassa sijaitsevia, kuuleman mukaan todella upeita luolia.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Rauhalliselta rannalta turistihelvettiin

Meidan oli aika pakata rinkkamme ja lahtea etsimaan toista, hieman rauhallisempaa rantaa. Olimmehan jo viettaneet paivan taalla turistirysassa.. Kaikki on hinnoteltu noin kolme kertaa kalliimmaks, kuin mita ne normaalisti olisivat. Olimme kuulleet hieman huhua, etta Agonda beach olisi miellyttava ja rauhallinen ranta, joten otimme liian kalliin autorikshan ja matkasimme Agondaan.

Rannalle paastyamme emme olleet uskoa silmiamme.. Ranta oli tyhja, ei yhtaan baaria/ravintolaa, ei meluavia lankkareita, eika inkkareita, vain me ja muutama kaukaisuudessa nakyva hahmo. Hetken siina rannan reunalla seistyamme eras nainen tuli ja kysyi tarvitsisimmeko huoneen. Paatimme vilkaista ja huoneet olivat miltein taydellisen nakoiset, kokoiset ja hintakin oli kohdillaan (300Rs./yo). Edellisena yona olimme maksaneet 50 rupiaa enemmaan noin kolme kertaa pienemmasta ja todella huonossa kunnossa olevasta kopista. Paatimme ottaa huoneet talta rouvalta ja asetuimme aloillemme, jonka jalkeen menimme suoraan rannalle ja aaltoihin leikkimaan. Illalla yritimme loytaa jotain ravintolaa, mutta turhaan. Kaikki paikat oli suljettu sesongin loputtua.. No saimme kuitenkin sovittua paikallisen kioskin pitajan kanssa, etta han tekisi meille omeletit, jonka paalle sitten illemmalla soimme tuoreita mangoja. Pienen keskustelun jalkeen totesimme kaikki, etta tama on niin kaunis ja rauhaisa paikka, etta jaisimme tanne pariksikin yoksi. Illalla otimme eilen ostamamme rommipullon esiin, matkasimme rannalle ja nautimme merituulesta, rommista ja toistemme seurasta. Seuraava paiva meni oikeastaan kokonaan rannalla maaten, valilla uiden ja valilla napaa ruskistaen. Olimme sopineet etta emantamme tekisi meille ruokaa, joten tanaan emme ainakaan naantyisi nalkaan. Illalla otimme Samin kanssa parit oluset ja nautimme ukkosen luomasta kauniista esityksesta ja mun uuden koirakaverin seurasta.

Oli tullut aika taas jatkaa matkaa ja olimme edellisena iltana sopineet eraan taksikuskin kanssa, etta han toisi meidat tanne Benaulimiin. Tama olikin Lonely Planetin mukaan oikein rauhaisa paikka.. No toisin kavi.. Ranta oli ihan taynna molyavia Intialaisia turisteja. Vesiskootterit ja moottoriveneet suhasivat rannan tuntumassa, liitovarjot vetivet edes takas rannalla... Olimmeko tulleet helvettiin? mita pahaa olimme muka tehneet? en oikein ymmarra miten jotku ihmiset viihtyy tallasissa lomahelveteissa, mutta ei aina kaikkee voi tajuta. Paatimme kuitenkin jaada tanne meidan viimeisiksi Goa paiviksi ja loysimme pienen hakemisen jalkeen meille ihan mukavat kopit hieman kauempaa tasta kaikesta halinasta. Eilen sitten uitiin taas kokopaiva, Illalla Otimme Samin kanssa parit oluset (taas) ja painuimme vasyneina nukkumaan. Tanaan lahdimme ajoissa rannalle, soimme aamiaisen ja menimme hieman sivummalle tujottavien Intialaisten, Katjaa himoitsevien katseiden edesta. Ei tainnu vierahtaa kuin pari tuntia, niin pari inkkarimiesta tuli vaimojensa kanssa ja lyottayty meidan seuraan, vaimojen makattaessa ukkojensa asenteista.. Jotenki nain: Jos me pukeuduttais samalla tavalla kuin tama nuori nainen, niin te heittaisitte meidat heti kadulle, mutta heti kun te naatte taalla vaalean naisen vahissa pukeissa, niin te lyottaydytte seuraan ja haluatte meidan kaikkien jaavan siihen.. outoa.. No niin se kylla on, mutta Katja kaiken oppineena tajus vetasta vahan peittavampaa liinaa ymparilleen.

Uituamme tarpeeksi kauan lahdimme hieman kaupungille (pieni kyla) katsastamaan olisko taalla mitaan ihmeellista, mutta eihan taallakaan enaan naita kauppoja paljoa ole.. Nyt taalta nettikahvilasta sitten suoraan rommia ostamaan ja omalle rannalle istuskelemaan ja nautiskelemaan aaltojen aanista.