Nakemiin Mumbai

Seuraavana aamuna oli hieman orpo olo istua kahdestaan aamiaisella. Samista oli tullut jo osa meidan seuruetta ja nyt se oli jo matkalla Suomeen. Perjantaipaivan me kulutimme kierrellen kameraliikkeita, etsiskellen suotimia yms. valokuvaukseen liittyvaa kamaa.. No mulle jai sitten kouraan Nikon FE kamera, joka on nyt sitten uusin tulokas mun alati kasvavaan kameraperheeseen. Jos tykkaa vanhoista kameroista, niin Intia on se oikea maa loytaa niita. Muuta jarkevaa me ei sitten muistaakseni tehtykkaan koko paivana.. Alunperin meidan oli tarkotus lahtea sinne luolille, mut ma olin niin vasyny, etta paatettiin siirtaa sita reissua paivalla.

Lauantaina me sitten herattiin kello kuusi ja paukattiin samantien VT:lle ja sielta junalla Lonavalaan, josta sitten bussilla Carlaan ja siella sijaitseville upeille Buddha luolille. Kipusimme reilut 20:ta minuuttia vuorta ylos, kunnes paasimme naille tai pikemminkin talle mahtavalle luolalle. Se oli todella vanha Buddha-temppeli, joka oli kaiverrettu kallion sisaan luolaksi. Taalta lahdimme sitten autorikshaw:lla noin kuuden kilometrin paassa sijaitseville toisille luolille. Talla alueella oli noin 24 luolaa ja 12 stupaa, jotka kaikki oli kaiverrettu kallioon. Tama reissu oli mielestani todella kannattava, vaikka olisin viela halunnut kiiveta vuoren huipulle katsastamaan entisajan kuninkaan rakennuttamaa linnoitusta, mutta paiva oli aivan liian kuuma siihen, etta olisimme kiivenneet noin kolme tuntia ylos vuorenseinamaa.. No toivottavasti joku kaunis paiva me palataan takas tanne ja sillon meilla olisi tarpeeksi voimia kiiveta sinne.

Paluumatka olikin sitten taas todellista tuskaa.. Me ei tajuttu ottaa A/C vaunusta paikkalippuja, joten seuraavat kaksi tuntia matkustimme seisten tapotaydessa ja todella hikisessa junassa. Onneks ystavalliset Intialaiset paastivat meidat istumaan viimeiseksi 45:ksi minuutiksi, joten saimme onneksemme hieman lepuutella kuolemaan valmistautuvia jalkojamme. Meidan piti VT:lla nahda viela uusi ystavamme Ashish, mutta hanen junansa oli jo vissiin ehtinyt lahtea. Palasimme takaisinColabaan, menimme syomaan ja palasimme takaisin hotellillemme lepuuttamaan itseamme todella raskaan paivan jalkeen.

Tanaan nukuimme hieman pidempaa ja onneksi Katjakin sai nukuttua yonsa hyvin. Aamulla pakkasimme rinkkamme ja nyt alamme pikkuhiljaan valmistautua Kolkataan paluuseen. Taalta viela tapaamaan kahta todella mukaavaa uutta ystavaamme Manania ja Hinaa, jotka tulevat tanne Colabaan meita tapaamaan. Manan lupaili vievansa meidat melomaan kanooteilla Ganges-joen ylajuoksulle, kunhan paasemme sinne pohjoseen asti.

Jotenkin on todella haikea mieli lahtea taalta Mumbaista, koska tasta kaupungista, naista tutuista paikoista ja naista todella ihanista ihmisista on tullut naiden puolentoista kuukauden aikana meille koti ja perhe. Ajatus siita ettei palaa tanne enaan talla reissulla takaisin, saa kyyneleet silmiini.. No kai se on vaan kasiteltava tamakin asia samalla tavalla kuin Suomalainen mies sen kasittelee.. Eli ei tunteilla PRKLE.

Nyt on sitten edessa uudet seikkailut ja Kolkatasta lahtiessamme aloitamme vihdoinkin sen Intian kiertamisen ja sen todellisen travelleri elaman.