Pinkkia dataamista

Tanaan herasin ensimmaisen kerran kello 5.50, jolloin melkein koko perhe oli jo hereilla. Olimme laittaneet heratyksen vasta yhdeksaksi, mutta auringon noustua taalla on todella vaikea nukkua. Meidan oli tarkoitus lahtea keskustaan, mutta oloni ei vielakaan ollut parantunut eilisesta, joten paatimme levata taman paivan. Taman lisaksi olin saanut kaverikseni ihanan ummetuksen, joka aiheutti minulle lievaa kipua ylavatsaan. Otimme siis taman paivan todella iisisti.

Puolen paivan jalkeen testasimme Matunin kanssa prosessoreita ja emolevyja. Samalla han opetti minulle joitakin asioita piireista yms. Osan paivasta leikin vastasyntyneiden pupujen kanssa, joita taalla on kolme kappaletta. Ne on niinku todella ihania ja tanaan ne oli jo avanneet silmansakkin. Katotaan josko palattuamme Sundarbansilta ne jo hyppelisivat ympariinsa.. Naiden pikkusten aiti oli ovelana onnistunut hiippailemaan meidan hedelmien kimppuun ja onnellisena popsi yhta meidan omenoista.. Illemmalla vatsani alkoi jo toimia paremmin, siis suoli tyhjeni kuin rankkasade. Matun juotti mulle aamulla jotain kuitumossoa ja paivalla sain jotain chili, riisi, munajuttua, joiden uskon olevan taman suoliston aukeamiseen johtaneen tapahtuman laukaisijoina.

Illalla niinkuin yleensa tulin tanne nettikahvilaan istuskelemaan ja latailemaan ohjelmia. Nama koneet on talla hetkella niin juntturassa, etta palattuamme reissultamme aijomme formatoida jokaisen koneen ja ajaa kaikki ohjelmat uudestaan naihin. Nyt olis tarkoitus sitten painua takaisin kotio ja kot'puoliin nukkumaan, etta jaksamme sitten nousta aamulla noin viidelta. Matkaan lahdemme kello kuusi, vuokratulla minipakulla, jolla matka sujuu varmasti paljon rattoisammin, kuin paikallisilla busseilla, joiden korit on hadintuskin kiinni rungossa..