Chowpatty Beach ja Auringonlasku

Taas samaisella rutiiniilla aamuun, meikit naamaan ja latelle. Tama taisi olla ensimmainen yo, kun en muista heranneeni kertaakaan kesken unieni. Katja lahti tanaankin mukaan ja nautimme yhdessa vakkari aamiaisen Mumbai today lehden kera. Ehdin juuri pysakille, kun huomasinkin jo bussini tulevan. Seuraavat 30min meni taas suu hymyssa taman ihastuttavan virtahevon selassa, kunnes loysin taas itseni toimistolta.

Exel, tama tutuksi tullut ystavani, kaappasi minut taas pauloihinsa.. En ollut saanut talle paivalle mitaan ohjeistusta enka erityista tehtavaa, joten paatin tarkastaa aiempina paivina tekemani listat. Olen kuulemma nykyisin ainut henkilo joka niita ylipaansa tekee tai tarkistaa, ennen kuin ne puretaan tehtaviksi. Tata homaahan ei aikaisemmin ole kukaan muu taalla tehnyt, joten olen kuullut aika moista ylistysta naista listoista. Sherry taiteelliselta osastolta lahetti minulle iltapaivalla nipun valokuvia, joissa olevat esineet meidan oli tarkoitus kasata, lauantasia kuvauksia varten. Intialaiseen tyyliin kuvien mukana ei ollut mitaan infoa kyseisista esineista, joten paatin tehda niista Exelilla listan, josta kavisi ilmi esineen nimi tai kuvaus, kappalemaara onko se loytynyt vai ei. Helpottaa ainakin mun toitani huomattavasti. Yllatys yllatys kaikkia tavaroita ei todellakaan loytynyt ja todennakoisesti kyseiset esineet olivat taman paivan kuvauksissa mukana. Olen ehdottanut Cyrukselle, etta voisin tehda jonkinlaisen inventaario listan mista kavisi ilmi tavaroiden olinpaikka. Siis onko kyseinen tavara kuvauksissa vai toimistolla jne. Toimistolle tuli tanaan taas uusia naamoja, joita en ollut aikaisemmin tavannut. Toinen oli ollut toissa Future Eastilla vasta reilun kuukauden ja toinen oli harjoittelija niin kuin minakin. Kumpikin oikein mukavia tyyppeja, joiden kanssa tuli todella helposti juttuun. Ainut ongelma oli oikeastaan kummankin paksu Intia-aksentti, josta on valilla todella vaikea saada selkoa. Tanaan kun Cyrus ei ollut toimistolla koko paivana, hoidin itse paasaantoisesti puhelimelimeen vastaamisen ja muiden osastojen valisen tiedotuksen. Oli ihan mukava huomata miten nopeasti tuo englannin kieli alkaa taittumaan, kun sita paivittain kayttaa sen kahdeksan tuntia vahintaan. Tarkoittaen siis sita, etta vaikka lahden toimistolta kotiin, en todellakaan ole poissa toista.

Huvittavin juttu tassa kaikessa on kuitenkin se, etten ole yhdessakaan koulussa aikaisemmin suorittanut tyoharjoittelua, vaan olen aina jollakin oudolla tavalla onnistunut luistamaan kyseisesta velvollisuudesta. Nyt kun olen sitten ryhdistaytynyt ja lahtenyt ensimmaiseen harjoitteluuni, niin se loytyykin Intiasta, Mumbaista.. aika koomista, eiko?

Tanaan lahdin sitten hieman aikaisemmin toimistolta, koska olimme paattaneet Katjan kanssa menna Chowpatty Beachille katsomaan Mumbain taakse laskevaa aurinkoa. Ranta oli taynna ihmisia, pareja, jotka olivat tulleet viettamaan iltaa yhdessa. Tama paikka on juuri sellainen missa rakastuneet Mumbain immeiset viettavat ihanaa aikaa toistensa seurassa. Sovimme treffit rannan tuntumaan ja heti tavattuamme painuimme syomaan, koska en taaskaan ollut ehtinyt syomaan toissa. Ravintolasta hyokkasimme laheiseen jaateloravintolaan, josta saimme todella hyvat, mutta muoskin todella makeat jaatelomme. Nautiskelimme naista herkuista samalla kun kavelimme rannalle. Pienen tovin paasta juoksi kaksi katulasta vierellemme vaatien jaateloitamme ja minun luokse tullut yritti repia jaateloa kadestani. Prkle sentaan etta pisti vihaks ja joudun lappasemaan tata riiviota kadelle!! En kuitenkaan niin etta sita olis sattunut, mutta tiesi ainaki saaneensa. Tama riittikin ja pojat lahtivat kiireesti pois luotamme. Kavelimme hetken aikaa rannalla, kastelimme varpaamme, otimme kuvia ja suuntasimme matkamme kohti Colabassa sijaitsevaa hotelliamme (Carlton Hotel).

Katja oli tanaan tavannut toisen hotellin pitajista ja se oli sitten kysyny Katjalta, etta kuinka kauan me oikein ajotaan asua siella. Katja hieman ihmeissaan ilmoitti, etta noin kaksi kuukautta, jolloin tama mukava herra (Katjan mielesta pelottava) sanoi, etta meidan tarvii maksaa huoneestamme enaan 650 rupiaa (noin. 10e). Taman jalkeen saimme viela uuden patjan sankyymme, siis todella paljon pehmeamman aikaisempaan verrattuna.

Nyt on sitten aika taas painua nukkumaan, joten hyvaa yota kaikille ja todella paljon kiitoksia kommenteista! Se piristaa kummasti, kun saa kommentteja.