Tyottomana Mumbaissa

Ihanaa saada nukkua niin pitkaan kuin haluaa. Tai siis ajatus siita on ihana. Herasin kuitenkin siihen kun Katja lahti. Olihan mun pakko laittaa ovi lukkoon sen perasta. En sitten saanut enaan nukuttua, joten lohoilin kalsarit paalla sangylla katsastaen paivan uutiset bbc:lta ja jonkun leffan. Kun viimein sain itseni hinattua ylos toimitin pakolliset emannan askareet, kuten ajoin parran, pesin pyykkia ja soitin puolisolleni ja makatin hanelle erinaisista asioista. Taman jalkeen hain ek panin (1L vetta) ja kavin nostamassa 15000 tililtani. Toisilla on rahaa toisilla ei.. Eli siis nostoni oli jotain 250e luokkaa. Rahat taskussa ja kuningasilme naamalla suuntasin kulkuni laheiseen Cafe Mondegariin, jossa otin vakio setin.. Pitaskohan valilla kokeilla jotain muuta..? Soin ja luin lehden, jonka jalkeen kavin maksamassa hotellille seuraavat kuusi yota ja vietin hetken taas lohoillen sangylla.

Koin ajan olevan valmis ja porvarina suhasin taksilla kohti Chhatrapati Shivaji Terminusta, joka paremmin tunnetaan nimella Victoria Terminus, eli VT. Tarkoitukseni oli ostaa meille liput Kolkataan ja Goalle, mutta jonotettuani noin kaksi tuntia minulle ilmoitettiin, etta tarvitsen kaikkien aidot passit, eika kopiot kelpaa. Matkatoimiston kautta saan kuitenkin hankittua liput pelkilla kopioilla.. Outoa, eiko? No taman lisaksi mulle sanottiin siina tiskilla, ettei ne ota vastaan rupioita, ellen osta lippuja talle tai seuraavalle paivalle. No ei muuta kuin hotellille lohoilemaan ja odottamaan Katjan toista paluuta.

Juttelimme Katjan kanssa puhelimessa ja sovimme sitten treffit VT:lle, eli Victoria Terminukselle, eli siis Chhatrapati Shivaji Terminukselle. Kavin tata enne syomassa vegeburgerin ja valistamassa paikan omistajaa Nokiasta ja Suomesta. Hei kuules, vaikka siina lukee made in China, niin se on kuitenkin Suomalainen yritys. Nojoo.. Lahin valumaan kohti, missakohan jarjestyksessa ma noi nimet nyt laittaisin..? No eikohan se pelkka Victoria Terminus, eli VT, eli siis Chhatrapati Shivaji Terminus, no siis sinne kuitenkin. Kavin matkan varrella kyselemassa keltasuotimen peraan, joka meidan oli, Kimmon suosituksesta, tarkoitus hankkia Katjan filkkarikameraan. Vihdoin kun loysin paikan mista sais sellasen, niin se oli todella surkeessa kunnossa.. Naarmuja linssissa ja kierteet ihan kuluneen. Mut he oikeesti, ku se sano et se on uus ja olihan se ihan oikee kauppaki ja kaikkee.. No paatin kiusauksesta huolimatta jattaa sen sinne ja suuntasin nokkani sille asemalle jolla on monta nimea.. Katja odottikin jo siella, joten kavimme heti hakemassa lippumme Kolkatan junaan, siis tietenki parhaasta vaunusta. Noutamisen jalkeen mentiin vakio ruokapaikkaan Apolloon, jossa on todella hyvat sapuskat ja todella halpaan hintaan.

Nyt ollaan taalla kirjottelemassa teille mussukoille meidan paivistamme. Mina omaa blogiani ja Katja omaansa. Ajatella et ens viikolla meitsi on Kolkatassa, ilman paitaa rakentamassa koulua lapsille, niin ja siis harjoittelussa tekemassa tietsikka juttui.

Huomenna sitten soitellaan Mamalle ja Papalle, kun ei tanaan jakseta olla taalla enaan pidempaa (1h).