Antiikkia ja hamppareita

Ai etta on ihana nukkua ja syoda ja.. Nukuttiin siihen asti kunnes sisainen kello soi ja nosti meidat ylos. Lahdimme aamiaiselle ja sielta suoraan nettikahvilaan. Uploadasin harjoittelutoitani omalle nettisivulle saastoon, jonka jalkeen painuimme Katjan kanssa Dadariin, jossa Make A Wish Indian toimisto sijaitsee. Katjahan oli hakenut sielta paikkaa, jotta hanella olisi jotain tekemista paivisin, kun mina olen harjoittelussa. No se ehti olla siela mahtavat kaksi paivaa, ennen kuin kavi miten kavi. Katja kuitenkin tykastyi todella paljon siihen paikkaan ja niihin ihmisiin! Make A Wish jarjestosta Katjan kertomana. Toimistolla oli todella ihania ihmisia, enka yhtaan ihmettele sita, etta Katja viihtyi siella. Meille suositeltiin aivan loistavaa Intialaista hampurilaista nimeltaan vadapav, joka todellista rakastelua makuaistille! Miks ei Suomesta saa tallasta ruokaa!!?? Miksei?? Lahettiin sit takasin asemalle pain ja matkalla me sitten katseltiin Katjalle joitakin todella upeita vaatteita! Sitten vaan asemalle ja junalla takas Colabaan.

Otettiin taksi ja suhattiin silla laheisen elokuvateatterin nurkille, josta sitten paatettiin kerrankin lahtea kiertamaan laheisia kauppoja. Oltiin siis aikasemmin sanottu naille "sisaanheittajille", etta meilla on kylla aikaa tulla kaymaan teidan putiikeissa.. Ollaanhan me taalla kaksi kuukautta. No tanaan oli sen aika sitten ja osa kauposta oli taman ukon taivaita. ANTIIKKIA JA VANHOJA IHANIA AARTEITA! Emme kuitenkaan voineet ostaa viela mitaan, koska olimme lahdossa Kolkataan ja palaisimme tanne kuitenkin ensi kuussa. Ostin sitten kuitenkin itselleni pienen tinkaamisen jalkeen, sellasen kivan beauty boxin, mihin saisin mun kaikki meikit ja sellaset tarkeet jutut. Kavimme hotellilla, josta aika pikaisesti lahdimme vegejuustohampurilaisille. Ajattelin talla kertaa kokeilla jotain uutta, joten tilasin yhden carlsbergin. Tama oli ensimmainen olut joka maistui edes vahan oluelle, jotain ehka koffin tasoa, eli aika vetista, mutta silti kaljaa.

Recal tama meita lahella sijaitseva elokuvateatteri, kutsui meita kauniilla aanellaan, joten paatimme astua sisaan ja ostaa liput Little Zizou nimiseen elokuvaan. Tama leffa oli sellainen, joka hieman nauratti, mutta jonka nakematta jaaminen ei olisi aiheuttanut mitaan komplikaatioita. Leffan jalkeen suuntasimme kulkumma tanne nettikahvilaan ja nyt sitten nukkumaan. Asken kavi seta sanomassa, et hei nyt ulos, joten taidamme lahtea, etta saisimme tulla viela uudestaankin... No ei, naa on tosi rentoja tyyppeja, eika ne meille sano et lahtekaa. Ne sanoo siis kaikille muille. Vahan sama ku taal pitais aina nayttaa passia kun tulee nettiin, mut meidan ei tarvitse. Ollaan niin tunnettuja taal. Mut nyt menoks. Heips ja huomiseen.