Tanaan herasin ensimmaisen kerran kello 5.50, jolloin melkein koko perhe oli jo hereilla. Olimme laittaneet heratyksen vasta yhdeksaksi, mutta auringon noustua taalla on todella vaikea nukkua. Meidan oli tarkoitus lahtea keskustaan, mutta oloni ei vielakaan ollut parantunut eilisesta, joten paatimme levata taman paivan. Taman lisaksi olin saanut kaverikseni ihanan ummetuksen, joka aiheutti minulle lievaa kipua ylavatsaan. Otimme siis taman paivan todella iisisti.
Puolen paivan jalkeen testasimme Matunin kanssa prosessoreita ja emolevyja. Samalla han opetti minulle joitakin asioita piireista yms. Osan paivasta leikin vastasyntyneiden pupujen kanssa, joita taalla on kolme kappaletta. Ne on niinku todella ihania ja tanaan ne oli jo avanneet silmansakkin. Katotaan josko palattuamme Sundarbansilta ne jo hyppelisivat ympariinsa.. Naiden pikkusten aiti oli ovelana onnistunut hiippailemaan meidan hedelmien kimppuun ja onnellisena popsi yhta meidan omenoista.. Illemmalla vatsani alkoi jo toimia paremmin, siis suoli tyhjeni kuin rankkasade. Matun juotti mulle aamulla jotain kuitumossoa ja paivalla sain jotain chili, riisi, munajuttua, joiden uskon olevan taman suoliston aukeamiseen johtaneen tapahtuman laukaisijoina.
Illalla niinkuin yleensa tulin tanne nettikahvilaan istuskelemaan ja latailemaan ohjelmia. Nama koneet on talla hetkella niin juntturassa, etta palattuamme reissultamme aijomme formatoida jokaisen koneen ja ajaa kaikki ohjelmat uudestaan naihin. Nyt olis tarkoitus sitten painua takaisin kotio ja kot'puoliin nukkumaan, etta jaksamme sitten nousta aamulla noin viidelta. Matkaan lahdemme kello kuusi, vuokratulla minipakulla, jolla matka sujuu varmasti paljon rattoisammin, kuin paikallisilla busseilla, joiden korit on hadintuskin kiinni rungossa..
perjantai 1. toukokuuta 2009
torstai 30. huhtikuuta 2009
Slummin raunioilla
Aamulla annoimme itsellemme luvan nukkua hieman pidempaan. Olimme paattaneet lahtea slummiin katsomaan CRDS:n yllapitamaa koulua ja tapaamaan Katjan vanhoja oppilaita, mikali heita enaan siella olisi. Kavelimme parisen kilometria autorikshoille, josta matkasimme noin puolisen tuntia kohti bussipysakkia. Hetken odottelun jalkeen nousimme bussiin, joka vei meidat viidentoista minuutin paassa sijaitsevalle konttialueelle. Siella meita oli vastassa kaksi suloista pikkupoikaa, jotka opastivat meidat slummeihin, tai oikeestaa sinne mita niista oli enaan jaljella. Taman tajuttoman kuumuuden takia koulua ei varsinaisesti ollut, mutta lapset kavivat silti koululla syomassa. Vietimme koululla noin pari tuntia naiden ihanien pellavapaiden seurassa. Lapset olivat onneksi tottuneen siihen, etta heita kuvataan, joten kaytin tilaisuuden hyvakseni ja napsin kuvia minka kerkesin. Pojat opettivat mulle uuden kattelytavan ja esittelivat innoissaan kohta purettavaa kouluaan. Tilalle ollaan siis rakentamassa tieta, jonka takia tama slummi on saanut luvan vaistya.
Ilma alkoi kuumenemaan, joten meidan oli aika lahtea. Matkasimme bussilla takaisin rikshoille, josta tasaisen rauhalliseen tahtiin takaisin Matunin kampille, syotiin ja mentiin lepaamaan. Tassa vaiheessa mulle alkoi muodostumaan lievaa hedaria, joka johtui kuumuuden aiheuttamasta nestehukasta. Katjalla oli onneks aurinkovarjo, joten sille ei kyseista ongelmaa ilmaantunut. Taalla aurinko on niin voimakas, ettei todellakaan kannata liikkua ilman varjoa.
Levattyamme tulimme Cyber Cafessa kaymaan. Latasin joitakin hyodyllisia ohjelmia, joita sitten myohemmin asentelisin naihin koneisiin. Olimme Matunin kanssa sopineet hakevamme oluet mieheen, joten hyppasimme pratkan selkaan ja suhasimme Kolkatan iltaruuhkassa kohti viinakauppaa. Ostin meille kummallekkin pullon Kingfisheria, jonka jalkeen palasimme takaisin kampille. Matkan varrelta otimme viela kyytiin 20:n litran tonkan vetta, jonka kuljetimme "Intialaisella tyylilla" kuskin ja kyydissa olijan valissa takaisin kotio.
Palatuamme lahdimme Matunin ja Katjan kanssa laheisen niityn reunalle istuskelemaan ja katsomaan tulikarpasten iloista tanssahtelua, sirkkojen ja sammakoiden saveltaessa taustalla. Nautimme Matunin kanssa oluemme ja keskustelimme Katjan, Matunin ja Annin tulevasta jarjestosta, seka lauantaisesta matkasta Sundarbanssiin, jonneeraaseen kylaan heidan on tarkoitus perustaa koulu. Puhuimme myos Matunin kanssa siita, etta han opettaisi minua emolevyjen ja muiden tietokoneen osien korjaamisessa. Oluet juotuamme palasimme takaisin kampille ja menimme miltein heti nukkumaan.
Ilma alkoi kuumenemaan, joten meidan oli aika lahtea. Matkasimme bussilla takaisin rikshoille, josta tasaisen rauhalliseen tahtiin takaisin Matunin kampille, syotiin ja mentiin lepaamaan. Tassa vaiheessa mulle alkoi muodostumaan lievaa hedaria, joka johtui kuumuuden aiheuttamasta nestehukasta. Katjalla oli onneks aurinkovarjo, joten sille ei kyseista ongelmaa ilmaantunut. Taalla aurinko on niin voimakas, ettei todellakaan kannata liikkua ilman varjoa.
Levattyamme tulimme Cyber Cafessa kaymaan. Latasin joitakin hyodyllisia ohjelmia, joita sitten myohemmin asentelisin naihin koneisiin. Olimme Matunin kanssa sopineet hakevamme oluet mieheen, joten hyppasimme pratkan selkaan ja suhasimme Kolkatan iltaruuhkassa kohti viinakauppaa. Ostin meille kummallekkin pullon Kingfisheria, jonka jalkeen palasimme takaisin kampille. Matkan varrelta otimme viela kyytiin 20:n litran tonkan vetta, jonka kuljetimme "Intialaisella tyylilla" kuskin ja kyydissa olijan valissa takaisin kotio.
Palatuamme lahdimme Matunin ja Katjan kanssa laheisen niityn reunalle istuskelemaan ja katsomaan tulikarpasten iloista tanssahtelua, sirkkojen ja sammakoiden saveltaessa taustalla. Nautimme Matunin kanssa oluemme ja keskustelimme Katjan, Matunin ja Annin tulevasta jarjestosta, seka lauantaisesta matkasta Sundarbanssiin, jonneeraaseen kylaan heidan on tarkoitus perustaa koulu. Puhuimme myos Matunin kanssa siita, etta han opettaisi minua emolevyjen ja muiden tietokoneen osien korjaamisessa. Oluet juotuamme palasimme takaisin kampille ja menimme miltein heti nukkumaan.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Kuumassa Kolkatassa
Tiistaina aamulla oli todella aikainen heratys. Pakattiin kiireella viimeisetkin tavarat ja suuntasimme taksilla kohti Victorian Terminusta. Kadut olivat aivan autiot taksimme kulkiessa hillitylla nopeudella kohti edessa siintavaa juna-asemaa. Kello oli hieman yli viisi paikallista aikaa, ostimme evasta ja suuntasimme kulkumme laiturialueelle. Junan tultua etsimme vaunumme ja asetuimme aloillemme. Meilla kavi todella hyva tuuri "hyttikamppiksiemme" kanssa. Saimme viettaa milten koko matkan kahden aivan mahtavan Intialaisen miehen kanssa, jotka olivat palaamassa tyomatkaltaan Mumbaista, viiden muun tyokaverinsa kanssa. Eilen illalla saimme viela kutsun saapua viettamaan aikaa naiden muidenkin, todella mukavien ihmisten kanssa. Valta osa ajasta kului nukkuen ja ulko-ovella hengatessa. Loppumatkasta saimme seuraksemme eraan nuoren Intialais tyttosen, joka oli todella mukava, mutta erittain hiljaista sorttia.
Kello loi kaksitoista, enaan kaksikymmenta minuuttia ja olisimme perilla. Matkan aikana Katjaa hieman jannitti meita vastassa oleva kuumuus. Mumbaista lahdettyamme ohitimme todella kuuman vyohykkeen. Ilma oli niin kuuma, ettei ollut todellakaan helppoa kayda edes kusella.. Nou hata.. Kolkatassa ilma oli viilenemaan pain. Taalla ilma on paljon kuumempi, kuin Mumbaissa, mutta eikohan me tahan muutokseen aika pian sopeuduta.
Laiturilla meita oli vastassa Matun, jonka tapaamista olin ehtinytkin jo odottaa. Marssimme kaikki yhdessa kohti takseja ja pienen neuvottelun jalkeen matka saattoi alkaa. Noin tunnin paasta olimmekin jo perilla. Matunin aiti ja Aparna odottivat meita hymy huulilla. Oli jotenkin niiin ihanaa olla taalla Kolkatan laitamilla. Taalla on todella viihtyisaa ja olo on kuin olisin tullut kotiin. Taalla kaikki on niin mukavia ja ihmiset vain hymyilevat koko ajan. Soimme erittain hyvan mutta miedosti maustetun aterian (Matun pelkaa ettei me voida syoda mausteista ruokaa..), jonka jalkeen Matun halusi heti esitella minulle ja Katjalle Pink Cyber Cafen, jossa olen siis tasta edespain suorittamassa harjoitteluani.
Tanaan siis perehdyin tahan paikkaan ja kavimme joitakin kehitysideoita lavitse. Keskustelimme tietotekniikasta, piirilevyista, prosessoreista, emolevyista ja kaikesta muusta alaan liittyvasta. Matun siis korjaa myoskin tietokoneita ja on kehittamassa tata nettikahvilaa tayden palvelun kahvilaksi.
Illalla kavimme Katjan kanssa viela ihanalla kavelylla, seka haimme hieman taydennysta vesivaroihimme. Nyt seurustelemaan viela hetkeksi ja sitten nukkumaan.
Niin ja HYVAA VAPPUA TEILLE KAIKILLE SINNE SUOMEEN!
Kello loi kaksitoista, enaan kaksikymmenta minuuttia ja olisimme perilla. Matkan aikana Katjaa hieman jannitti meita vastassa oleva kuumuus. Mumbaista lahdettyamme ohitimme todella kuuman vyohykkeen. Ilma oli niin kuuma, ettei ollut todellakaan helppoa kayda edes kusella.. Nou hata.. Kolkatassa ilma oli viilenemaan pain. Taalla ilma on paljon kuumempi, kuin Mumbaissa, mutta eikohan me tahan muutokseen aika pian sopeuduta.
Laiturilla meita oli vastassa Matun, jonka tapaamista olin ehtinytkin jo odottaa. Marssimme kaikki yhdessa kohti takseja ja pienen neuvottelun jalkeen matka saattoi alkaa. Noin tunnin paasta olimmekin jo perilla. Matunin aiti ja Aparna odottivat meita hymy huulilla. Oli jotenkin niiin ihanaa olla taalla Kolkatan laitamilla. Taalla on todella viihtyisaa ja olo on kuin olisin tullut kotiin. Taalla kaikki on niin mukavia ja ihmiset vain hymyilevat koko ajan. Soimme erittain hyvan mutta miedosti maustetun aterian (Matun pelkaa ettei me voida syoda mausteista ruokaa..), jonka jalkeen Matun halusi heti esitella minulle ja Katjalle Pink Cyber Cafen, jossa olen siis tasta edespain suorittamassa harjoitteluani.
Tanaan siis perehdyin tahan paikkaan ja kavimme joitakin kehitysideoita lavitse. Keskustelimme tietotekniikasta, piirilevyista, prosessoreista, emolevyista ja kaikesta muusta alaan liittyvasta. Matun siis korjaa myoskin tietokoneita ja on kehittamassa tata nettikahvilaa tayden palvelun kahvilaksi.
Illalla kavimme Katjan kanssa viela ihanalla kavelylla, seka haimme hieman taydennysta vesivaroihimme. Nyt seurustelemaan viela hetkeksi ja sitten nukkumaan.
Niin ja HYVAA VAPPUA TEILLE KAIKILLE SINNE SUOMEEN!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Mumbai Meri Jaan! <3
Haiken mielin tahan aamuun. Meilkein meinas kyynel tulla eilen ja tanaan.. Koko ajan meinaa itkettaa, kun mietin huomista lahtoa.. Taa kaupunki ja nama ihmiset ovat tehneet lahtemattoman vaikutuksen taman pienen miehen sydammeen. Tama on todellakin sellainen kaupunki, jonne kannattaa tulla viettamaan aikaa, mielummin vahan pidemmaksi aikaa. Ihmiset taalla ovat todella mukavia ja nyt voisin sanoa, etta tama voisi olla yksi niista paikoista, missa voisin viettaa useammankin vuoden elamastani.
Kavimme normaaliin tapaan Cafe Mondegarissa aamupalalla, josta nettikahvilan kautta yhden Mondegarin tyontekijan ja sen kamppiksen kanssa jaakahville Cafe Royaliin. Sielta he saattoivat meidat bussille 103 (१०३) . Pitkan kiertelyn ja yhden bussin vaihdon jalkeen paasimme maaranpaahamme, joka balgangatank, hindujen pyha paikka.
Otimme taksin Breach Candyyn, Breach Candy Clubille, jonne entinen tyokaverini oli laittanut mun ja Katjan nimet listaan. Vietimme siella ihanat pari tuntia uiden ja aurinkoa ottaen. Paikalla oli paljon lankkareita, mutta nama olivat enemmankin taalla asuvia tai tyoskentelevia ihmisia. Oli ihana tapa viettaa viimeista paivaa taalla Mumbaissa, uiden yksityisella, vain jasenille tarkoitetulla uimaklubilla :)
Palasimme kuitenkin aika pian takaisin todellisuuteen ja matkasimme bussilla takaisin tanne Colabaan. Kavimme syomassa, Katja teki joitan "pakollisia" ostoksia, jonka jalkeen tulimme tanne taas tilittamaan.
Kohta suuntaamme nokkamme kohti hotellia, pakkaamaan rinkkamme ja valmistautumaan huomiseen siirtymiseen Mumbaista Kolkattaan.
Kavimme normaaliin tapaan Cafe Mondegarissa aamupalalla, josta nettikahvilan kautta yhden Mondegarin tyontekijan ja sen kamppiksen kanssa jaakahville Cafe Royaliin. Sielta he saattoivat meidat bussille 103 (१०३) . Pitkan kiertelyn ja yhden bussin vaihdon jalkeen paasimme maaranpaahamme, joka balgangatank, hindujen pyha paikka.
Otimme taksin Breach Candyyn, Breach Candy Clubille, jonne entinen tyokaverini oli laittanut mun ja Katjan nimet listaan. Vietimme siella ihanat pari tuntia uiden ja aurinkoa ottaen. Paikalla oli paljon lankkareita, mutta nama olivat enemmankin taalla asuvia tai tyoskentelevia ihmisia. Oli ihana tapa viettaa viimeista paivaa taalla Mumbaissa, uiden yksityisella, vain jasenille tarkoitetulla uimaklubilla :)
Palasimme kuitenkin aika pian takaisin todellisuuteen ja matkasimme bussilla takaisin tanne Colabaan. Kavimme syomassa, Katja teki joitan "pakollisia" ostoksia, jonka jalkeen tulimme tanne taas tilittamaan.
Kohta suuntaamme nokkamme kohti hotellia, pakkaamaan rinkkamme ja valmistautumaan huomiseen siirtymiseen Mumbaista Kolkattaan.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Sheivattuna shoppailemaan
Eilen lahdimme taas aika aijoissa liikenteeseen. Oli Marin ja Teemun viimeinen paiva taalla Mumbaissa ja olimme ajatelleet Katjan kanssa nayttaa heille edes vahan Mumbain nahtavyyksia.
Lahdimme suoraan taalta kahvilasta Churchgatelle ja sielta junalla Andheriin ja riksalla Marin ja Teemun hotskulle. Turvatarkastus ei tanaan ollut kummoinen ja kipitimme suoraan hotellin aulaan. Sielta saattajan kanssa Huoneen ovelle, jossa sitten odottelimme Marin ja Teemun saapumista altailta.. Heti kun he saivat itsensa valmiiksi suuntasimme kulkumme laheiselle tielle, jossa rikshat odottivatkin meita jo. Tanaan eras kuski oli todella harvinaisen v*ttumainen. Se yritti koko ajan suostutella meidat sen ystavan liikeeseen, joten lahdimme kavelemaan tien toiselle puolelle, siina toivossa etta saisimme sielta kunnolliset kuskit. Katja ja Mari onnistuivatkin tassa haasteessa, mutta meille tuli se sama kuski, joka aikasemmin ei tajunnut sitta, ettei meita todellakaan kiinnosta mikaan sen kaverin kauppa. Matkasimme hetken aikaan kunnes tama kuski pysahtyi, meni Katjan ja Marin rikshan luokse ja ruinasi heta lahtemaan ostoksille. He kuitenkin kieltaytyivat, joten se kuski jatkoi sita samaa vonkaamista meille, niin etta Katjan ja Marin riksha katosi nakyvista. Tassa vaiheessa mulla leikkas totaalisesti kiinni ja sanoin sille kuskille, v*tun pelle, meita ei kiinnosta sun v*tun kaverin kauppa ja jos sa et saatanan mulkku saa tota toista rikshaa kiinni, niin sun on ihan turha odottaa multa yhtaan v*tun pennia tasta matkasta. Kuski tajus pointin ja viittoi meidat ulos rikshasta. Keskari pystyssa lahdin kavelemaan Teemu kannoillani eteen pain. Hieman harmitti jalkeenpain, etta mulla leikkas noin pahasti.. No en kuitenkaan pahemmin jaksa morkkistella moisesta.. Heti peraan saapui toinen riksha, jolla paasimme asemalle.
Ostimme liput Mahalaxmiin, jossa kavimme siella pyykkipaikalla, jonka jalkeen otimme taksin alle ja matkasimme Mahalaxmin moskeijalle. Kavelimme moskeijan eteen, jonka jalkeen palasimme takaisin Colabaan. Moskeijalle vieva tie on taynna kaupustelijoita ja kerjalaisia, joilla osalla on todella pahoja vammoja. Ei mitaan hirveen kaunista katsottavaa, mutta silti osa siita todellisuudesta mita taalta loytyy.
Colabassa menimme heti syomaan todella hyvat ateriat, jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna shoppailemaan viela puuttuvia tavaroita. Enen shoppailua menimme Teemun kanssa Sheivaamaan naamamme paikalliseen parturiin. Tama oli se juttu mita olin koko heidan taalla olonsa ajan halunnut tehda. Naamat ajeltuina meidan oli oikein mukava menna Teemun kanssa shoppailemaan. Tytot lahtivat omille teilleen ja me suuntasimme eraaseen levykauppaan, josta haimme Barging dog, Retro is cool t-paidan ja Slumdog milionairen Teemulle. Matkan varrelta Teemu loysi viela sellasen aika tyylikkaan vanhan nakoisen kompassi/aurinkokello vekottimen.
Shoppailujen jalkeen menimme tyttojen kanssa juomaan jaakahvit Royal Cafe nimiseen paikkaan, jossa on tahan mennessa ollut parhaimmat jaakahvit. Taalta sitten viela oluselle rantabulevardilla hotellin katolla sijaitsevaan kahvilaan, jonka nimea en nyt vain tahdo muistaa.. Kahvilan terassilta avautuu kaunis nakoala merelle pain ja tamakin on vissiin aika suosittu paikka. Kategoriassa, tasta ei Lonely Planet kertonut. Pienoisen kiertelyn jalkeen Katja ja Marikin loysivat tiensa tanne paikkaan, jossa vietimme viimeiset yhteiset hetkemme Mumbain kaunniissa loistossa.
Marin ja Teemun aika oli lahtea takaisin hotellille pakkaamaan ja valmistautumaan lahtoa varten. Saatoimme heidat Katjan kanssa taksille, toivotimme hyvat matkat ja siirryimme takaisin hotellillemme. Mina lahdin viela viemaan rakkaalle koirakaverilleni yhden keksin, jonka jalkeen palasin itsekkin hotellille.
Tanaan sitten vietetaan Katjan kanssa viimeista paivaa taalla Mumbaissa ja toivottavasti illalla on aikaa tulla kertomaan siita teille.
Lahdimme suoraan taalta kahvilasta Churchgatelle ja sielta junalla Andheriin ja riksalla Marin ja Teemun hotskulle. Turvatarkastus ei tanaan ollut kummoinen ja kipitimme suoraan hotellin aulaan. Sielta saattajan kanssa Huoneen ovelle, jossa sitten odottelimme Marin ja Teemun saapumista altailta.. Heti kun he saivat itsensa valmiiksi suuntasimme kulkumme laheiselle tielle, jossa rikshat odottivatkin meita jo. Tanaan eras kuski oli todella harvinaisen v*ttumainen. Se yritti koko ajan suostutella meidat sen ystavan liikeeseen, joten lahdimme kavelemaan tien toiselle puolelle, siina toivossa etta saisimme sielta kunnolliset kuskit. Katja ja Mari onnistuivatkin tassa haasteessa, mutta meille tuli se sama kuski, joka aikasemmin ei tajunnut sitta, ettei meita todellakaan kiinnosta mikaan sen kaverin kauppa. Matkasimme hetken aikaan kunnes tama kuski pysahtyi, meni Katjan ja Marin rikshan luokse ja ruinasi heta lahtemaan ostoksille. He kuitenkin kieltaytyivat, joten se kuski jatkoi sita samaa vonkaamista meille, niin etta Katjan ja Marin riksha katosi nakyvista. Tassa vaiheessa mulla leikkas totaalisesti kiinni ja sanoin sille kuskille, v*tun pelle, meita ei kiinnosta sun v*tun kaverin kauppa ja jos sa et saatanan mulkku saa tota toista rikshaa kiinni, niin sun on ihan turha odottaa multa yhtaan v*tun pennia tasta matkasta. Kuski tajus pointin ja viittoi meidat ulos rikshasta. Keskari pystyssa lahdin kavelemaan Teemu kannoillani eteen pain. Hieman harmitti jalkeenpain, etta mulla leikkas noin pahasti.. No en kuitenkaan pahemmin jaksa morkkistella moisesta.. Heti peraan saapui toinen riksha, jolla paasimme asemalle.
Ostimme liput Mahalaxmiin, jossa kavimme siella pyykkipaikalla, jonka jalkeen otimme taksin alle ja matkasimme Mahalaxmin moskeijalle. Kavelimme moskeijan eteen, jonka jalkeen palasimme takaisin Colabaan. Moskeijalle vieva tie on taynna kaupustelijoita ja kerjalaisia, joilla osalla on todella pahoja vammoja. Ei mitaan hirveen kaunista katsottavaa, mutta silti osa siita todellisuudesta mita taalta loytyy.
Colabassa menimme heti syomaan todella hyvat ateriat, jonka jalkeen meidan oli tarkoitus menna shoppailemaan viela puuttuvia tavaroita. Enen shoppailua menimme Teemun kanssa Sheivaamaan naamamme paikalliseen parturiin. Tama oli se juttu mita olin koko heidan taalla olonsa ajan halunnut tehda. Naamat ajeltuina meidan oli oikein mukava menna Teemun kanssa shoppailemaan. Tytot lahtivat omille teilleen ja me suuntasimme eraaseen levykauppaan, josta haimme Barging dog, Retro is cool t-paidan ja Slumdog milionairen Teemulle. Matkan varrelta Teemu loysi viela sellasen aika tyylikkaan vanhan nakoisen kompassi/aurinkokello vekottimen.
Shoppailujen jalkeen menimme tyttojen kanssa juomaan jaakahvit Royal Cafe nimiseen paikkaan, jossa on tahan mennessa ollut parhaimmat jaakahvit. Taalta sitten viela oluselle rantabulevardilla hotellin katolla sijaitsevaan kahvilaan, jonka nimea en nyt vain tahdo muistaa.. Kahvilan terassilta avautuu kaunis nakoala merelle pain ja tamakin on vissiin aika suosittu paikka. Kategoriassa, tasta ei Lonely Planet kertonut. Pienoisen kiertelyn jalkeen Katja ja Marikin loysivat tiensa tanne paikkaan, jossa vietimme viimeiset yhteiset hetkemme Mumbain kaunniissa loistossa.
Marin ja Teemun aika oli lahtea takaisin hotellille pakkaamaan ja valmistautumaan lahtoa varten. Saatoimme heidat Katjan kanssa taksille, toivotimme hyvat matkat ja siirryimme takaisin hotellillemme. Mina lahdin viela viemaan rakkaalle koirakaverilleni yhden keksin, jonka jalkeen palasin itsekkin hotellille.
Tanaan sitten vietetaan Katjan kanssa viimeista paivaa taalla Mumbaissa ja toivottavasti illalla on aikaa tulla kertomaan siita teille.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Shoppailua ja hurjia lapsia
Eilen aamulla oli taas aikainen heratys, pisulle, pesulle, aamiaiselle, nettiin ja junalla kohti Andheriin, johon olimme sopineet tapaamisen Marin ja Teemun kanssa. Katja oli suunnitellut shoppailupaivan Dadarissa ja Bandrassa. Ostimme liput junaan ja matkasimme kohti Bandraan. Juna oli tupaten taynna, ainakin se vaunu jossa Teemun kanssa matkasimme. Valilla tuntui, etta laukussa rutisee jokin ja pelkasin kamerani hajonneen.. No onneks kaikki tavarat olivat ehjia ja kaiken lisaksi meilla oli oikein mukava tunnelma siella vaunussa.. Bandraan paastyamme kiertelimme kaiken nakoisissa kojuissa ja ostoskeskuksissa, kavimme syomassa ja palasimme juna-asemalle. Mari onnistui loytamaan itselleen kaiken nakoisia vaatteita ja juttuja, joita Teemu sitten kantoi lopun matkaa.. :)
Seuraavalla junalla Dadariin, josta Katja oli aikaisemmin loytanyt todella upeita vaatteita. Taalla kadut olivat taynna ihmisia ja katsoin parhaaksi ottaa kameran esiin ja kuvata mahdollisimman paljon ohi kavelevia ihmisia. Paiva alkoi jo viilentymaan, joten ihmiset olivat saapuneet sankoin joukoin viettamaan turhamaisuuden aikaa tanne Dadarin kaduille.. Jonkin aikaa kierreltyamme kaikkien voimat alkoivat jo hiipumaan, joten suuntasimme kulkumme kohti asemaa, josta matkaisimme takaisin Katjan ja mun hoodeille. Matkalla Katja pysahtyi katsastamaan viela joitakin vaatteita.. Lahinna minun ihanalle veljentytolle. Yht'akkia kadulta alkoi kuulumaan iloista rummutusta, katsoin sinne suuntaan mista mussiikki kuului ja huomasin joukon lapsia, josta yksi naki minut. Sekunnin sisalla kaikki nama lapset lahtivat juoksemaan minua kohden, kadet ojossa ja lopulta kasissani roikkuen. Myyjat alkoivat ravoamaan naille lapsille ja taisin siina itsekin hieman tuimaan savyyn kaskea heita lahtemaan. Jotenkin tuli todella ahdistunut olo tasta koko tilanteesta. Jos lapset tai aikuiset laulavat ja soittavat kerjaten rahaa, niin me yleensa sita niille annetaan, mutta jos he tulevat talla tyylilla repimaan ja roikkumaan kasissa, niin heidan on ihan turha sita meilta osottaa.. No paasimme ehjin nahoin asemalle, josta otimme junan Churchgaten asemalle.
Asemalta otimme jalat alle ja kavelimme hetken matkaa kohti Marine Linesia ja siella sijaitsevaa rantabulevardia. Matkan varrella on ehka Mumbain parasta jaateloa myyva kioski, BR eli Baskin & Robins. Otimme jatskit mukaan ja menimme rannan muurille istumaan, ihaillen kauniita Mumbain valoja ja nauttien, outoa kylla, Raikkaasta meri-ilmasta.
Taksilla takaisin Colabaan ja Teemun kanssa kaljalle. Mari ja Katja lahtivat viela metsastamaan hennaa ja himalaya tuotteita. Heidan palattuaan metsalta istuimme viela hetken Cafe Mondegarissa, josta saatoimme Marin ja Teemun taksille ja palasimme itse jo rakkaaksikin tulleeseen kotiimme taalla Mumbaissa. Matkalla naimme ihanan koiramme joka iloisesti heilutti hantaansa, kun han naki meidat. Olin muutamaa paivaa aikasemmin antanut sille keksia, jonka se hieman empien otti vastaan. Se on niin sopo, et ma ottaisin sen heti mukaan jos se ei olis raskaana.. No tuskinpa se edes lahtis mukaan.
Nyt me lahetaan Katjan kanssa Marin ja Teemun hotellille, josta mennaan sitten katselemaan joitakin Mumbain nahtavyyksia, ettei tama reissu mene pelkaks shoppailuks..
Seuraavalla junalla Dadariin, josta Katja oli aikaisemmin loytanyt todella upeita vaatteita. Taalla kadut olivat taynna ihmisia ja katsoin parhaaksi ottaa kameran esiin ja kuvata mahdollisimman paljon ohi kavelevia ihmisia. Paiva alkoi jo viilentymaan, joten ihmiset olivat saapuneet sankoin joukoin viettamaan turhamaisuuden aikaa tanne Dadarin kaduille.. Jonkin aikaa kierreltyamme kaikkien voimat alkoivat jo hiipumaan, joten suuntasimme kulkumme kohti asemaa, josta matkaisimme takaisin Katjan ja mun hoodeille. Matkalla Katja pysahtyi katsastamaan viela joitakin vaatteita.. Lahinna minun ihanalle veljentytolle. Yht'akkia kadulta alkoi kuulumaan iloista rummutusta, katsoin sinne suuntaan mista mussiikki kuului ja huomasin joukon lapsia, josta yksi naki minut. Sekunnin sisalla kaikki nama lapset lahtivat juoksemaan minua kohden, kadet ojossa ja lopulta kasissani roikkuen. Myyjat alkoivat ravoamaan naille lapsille ja taisin siina itsekin hieman tuimaan savyyn kaskea heita lahtemaan. Jotenkin tuli todella ahdistunut olo tasta koko tilanteesta. Jos lapset tai aikuiset laulavat ja soittavat kerjaten rahaa, niin me yleensa sita niille annetaan, mutta jos he tulevat talla tyylilla repimaan ja roikkumaan kasissa, niin heidan on ihan turha sita meilta osottaa.. No paasimme ehjin nahoin asemalle, josta otimme junan Churchgaten asemalle.
Asemalta otimme jalat alle ja kavelimme hetken matkaa kohti Marine Linesia ja siella sijaitsevaa rantabulevardia. Matkan varrella on ehka Mumbain parasta jaateloa myyva kioski, BR eli Baskin & Robins. Otimme jatskit mukaan ja menimme rannan muurille istumaan, ihaillen kauniita Mumbain valoja ja nauttien, outoa kylla, Raikkaasta meri-ilmasta.
Taksilla takaisin Colabaan ja Teemun kanssa kaljalle. Mari ja Katja lahtivat viela metsastamaan hennaa ja himalaya tuotteita. Heidan palattuaan metsalta istuimme viela hetken Cafe Mondegarissa, josta saatoimme Marin ja Teemun taksille ja palasimme itse jo rakkaaksikin tulleeseen kotiimme taalla Mumbaissa. Matkalla naimme ihanan koiramme joka iloisesti heilutti hantaansa, kun han naki meidat. Olin muutamaa paivaa aikasemmin antanut sille keksia, jonka se hieman empien otti vastaan. Se on niin sopo, et ma ottaisin sen heti mukaan jos se ei olis raskaana.. No tuskinpa se edes lahtis mukaan.
Nyt me lahetaan Katjan kanssa Marin ja Teemun hotellille, josta mennaan sitten katselemaan joitakin Mumbain nahtavyyksia, ettei tama reissu mene pelkaks shoppailuks..
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Riksharallia Marin ja Teemun kanssa
Eilen aamulla meilla oli aikainen heratys, Katja oli yolla saanut viestin Marilta, etta he olivat saapuneet Mumbaihin ja odottavat nakevansa meidat hotellillaan kahden jalkeen. Aamu meni siivotessa, pyykatessa ja Goa lippuja saataessa. Emme kuitenkaan saaneet niita lippuja, joten pienen puhelin keskustelun jalkeen paatimme Katjan ja Yltsan kanssa, etta odotamme siihen asti, kunnes kaikki me kolme olisimme taalla Mumbaissa, jolloin ostaminen olisi huomattavasti helpompaa. Mikali niita lippuja viela on jaljella, jos ei niin matkaamme jonnekkin muualle. Pyorahdimme viela pikaisesti netissa, jonka jalkeen suuntasimme kulkumme kohti Churchgaten asemaa, josta otimme junan Andheriin lentokenttaa lahinna olevalle asemalle. Taalta yritimme sitten saataa itsellemme rikshaa, joka oli taas kerran pienoisen tyon takana. Loppujen lopuksi saimme pienella avustuksella riksan itsellemme ja suhasimme tautta hakaa kohti lentokentan lahella sijaitsevaa hotellia, missa Mari ja Teemu majaili. Hotellille paastyamme meille tuli hieman riitaa kuskimme kanssa, joka rupesi vaatimaan meilta puolet enemman, mita matkamme oikeasti maksoi. Sanoimme kuskille, etta jos haluat ajaa mittari paalla, niin me maksamme vain sen mita mittarissa lukee. Annoimme kuskille 30 rupiaa ja kiitimme kyydista. Ennen hotelliin paasya jouduimme lapivalaisemaan laukkumme ja kulkemaan piippauslaitteen lapi. Pommia ne ei kuitenkaan loytaneet vaikka Katjan laukku kaannettiin ympari. Ystavallinen neitonen saattoi meidat hissiin ja ohjasi meidan Marin ja Teemun huoneen luokse.
Surrealistinen kokemus alkoi. Mari ja Teemu Mumbaissa.. Outoa.. Oli jotenkin vaikea uskoa, etta nakee samoja ihmisia taalla toisella puolella maailmaa.. Rupateltiin tovi, jonka jalkeen otimme KAKSI rikshaa ja kiisimme leikkisasti kisaillen Mumbain katuja kohti juna-asemaa. Ostimme liput Churchgatelle ja hyppasimme seuraavaan nopeaan junaan. Katja ja Mari menivat Ladys Only vaunuun ja me menimme Teemun kanssa tiivishenkiseen "kaikille" vaunuun. Matka meni todella mukavasti, eika loppumatkasta vaunussa ollut enaan paljoa ryysista.
Churchgatelta matkasimme kavellen Colabaan, valilla kaupoissa poiketen. Asemalta lahdettyamme saimme seuraksemme pienen lauman poikia.. Juuri naita jotka rakastavat turistien keikkausta.. Ovelana jattaydyin naiden poikien kanssa hieman taka-alalle, koko ajan heita tarkkaillen. Ihan mukavan oloisia poikia, kunnes lahti rahan pummaaminen kayntiin.
Paasimme meidan hoodeille, jossa menimme heti syomaan, meidan vakkaripaikkaan Laxmiin, jossa tilasin Teemulle Special Thalin, joka on todella iso lautanen taynna erilaisia kastikkeita, viisi herkullista puria (rasvaista leipaa) ja taman lisaksi lautasellinen riisia. Nam. Kavimme esittelemassa oman kotimme, josta suuntasimme takaisin kadun varsilla olevien kojujen laheisyyteen shoppailemaan. Jonkin aikaa jaksoimme tata, kunne siirryimme Teemun kanssa Cafe Mondegariin oluelle. Tytot sai shoppailla hetken ihtekseen. Kierrettyaan tovin Katja ja Mari liittyi seuraamme ja vietimme kivan hetken juoden ja jutellen. Kello oli jo niin paljon, etta oli aika saattaa Teemu ja Mari taksille, mutta sita ennen naytimme viela taman, jo kodiksi tulleen nettikahvilan heille. Loysimme taksin ja sovimme hinnan ja ei kun matkaan. Tuntia myohemmin soitin Katjan puhelimeen, joka on siis nyt Marilla ja kyselin, etta paasivatko he ongelmitta perille. Kaikki oli mennyt hyvin, joten toivotimme hyvat yot ja painoimme paamme tyynyy.
nyt Bandraan ja Juhu Beachille, shoppailua ja hiekkarantoja.
Huomenna aamulla kuulette sitten tasta paivasta.
Surrealistinen kokemus alkoi. Mari ja Teemu Mumbaissa.. Outoa.. Oli jotenkin vaikea uskoa, etta nakee samoja ihmisia taalla toisella puolella maailmaa.. Rupateltiin tovi, jonka jalkeen otimme KAKSI rikshaa ja kiisimme leikkisasti kisaillen Mumbain katuja kohti juna-asemaa. Ostimme liput Churchgatelle ja hyppasimme seuraavaan nopeaan junaan. Katja ja Mari menivat Ladys Only vaunuun ja me menimme Teemun kanssa tiivishenkiseen "kaikille" vaunuun. Matka meni todella mukavasti, eika loppumatkasta vaunussa ollut enaan paljoa ryysista.
Churchgatelta matkasimme kavellen Colabaan, valilla kaupoissa poiketen. Asemalta lahdettyamme saimme seuraksemme pienen lauman poikia.. Juuri naita jotka rakastavat turistien keikkausta.. Ovelana jattaydyin naiden poikien kanssa hieman taka-alalle, koko ajan heita tarkkaillen. Ihan mukavan oloisia poikia, kunnes lahti rahan pummaaminen kayntiin.
Paasimme meidan hoodeille, jossa menimme heti syomaan, meidan vakkaripaikkaan Laxmiin, jossa tilasin Teemulle Special Thalin, joka on todella iso lautanen taynna erilaisia kastikkeita, viisi herkullista puria (rasvaista leipaa) ja taman lisaksi lautasellinen riisia. Nam. Kavimme esittelemassa oman kotimme, josta suuntasimme takaisin kadun varsilla olevien kojujen laheisyyteen shoppailemaan. Jonkin aikaa jaksoimme tata, kunne siirryimme Teemun kanssa Cafe Mondegariin oluelle. Tytot sai shoppailla hetken ihtekseen. Kierrettyaan tovin Katja ja Mari liittyi seuraamme ja vietimme kivan hetken juoden ja jutellen. Kello oli jo niin paljon, etta oli aika saattaa Teemu ja Mari taksille, mutta sita ennen naytimme viela taman, jo kodiksi tulleen nettikahvilan heille. Loysimme taksin ja sovimme hinnan ja ei kun matkaan. Tuntia myohemmin soitin Katjan puhelimeen, joka on siis nyt Marilla ja kyselin, etta paasivatko he ongelmitta perille. Kaikki oli mennyt hyvin, joten toivotimme hyvat yot ja painoimme paamme tyynyy.
nyt Bandraan ja Juhu Beachille, shoppailua ja hiekkarantoja.
Huomenna aamulla kuulette sitten tasta paivasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
